maanantai 30. toukokuuta 2016

Kukkia ja puutarhamatka

Lähtötilanne: Omasta kukkapenkistä on kuollut ihmeellisesti kukkia talven aikana, vaikka Sammalleimut kukkivatkin niin hienosti.
Tässä kuvassa yllä pitäisi olla tuiki tavallinen ja sinnikäs (ei saa hävitettyä vaikka haluaisi) Tarha-alpi. Mutta hiljaista on. Samoin on tarhasyysvuokon ja harmaakurjenpolven kohdilla. Yhtään narsissiakaan ei noussut. Mutta kukkaloistoa pitää silti saada pihaan. 
Niinpä lähdin sunnuntaina 29.5. Puutarhamatkalle Tervoon, Pohjois-Savoon.
Kyseessä oli paikkakuntamme torikauppiaan Lappalaisen Puutarhan ilmainen bussiretki 80 km päähän Tervoon. Bussikyyti sujui sujuvasti ilmastoidussa bussissa, joka oli täynnä retkelle ilmoittautuneita innokkaita puutarhureita.
Perillä odotti ilmainen muurinpohjalettu tarjoilu (söin kolme, älkää kertoko kenellekään..), jonka jälkeen oli kaksi tuntia aikaa kierrellä puutarhan aluetta ja tehdä ostoksia.
Ja katseltavaa ja kierreltäväähän riitti niin sisähalleissa kuin ulkona. Ja ostettavaa: bussin tavaratila täyttyi nopeasti :D
Yllä omat ostokseni pihaan: neilikoita, mustasilmäsusanna, amppelimansikka, köynnöskrassia ja kasvihuoneeseen ostin kokeeksi stevian. Jännityksellä odotan saanko pidettyä sen elossa.

Puutarhan jälkeen kävimme vielä Tervon Lohimaassa, joka on suosittu koskikalastuskohde.
Äyskoskea oli kaunista katsella ja seurata kalastajien työskentelyä koskessa. Mahdollisuus oli myös kalastaa lohilammikosta ongella ja ostaa oma saaliinsa mukaansa.
Piristävä oli tämä puolipäiväretki. Ja kotona odotti omat mussukat:

lauantai 28. toukokuuta 2016

Aurinkoa ja Blogger Recognition Award

Kiitos palkintohaasteesta Pena ja Punkku. Mietittiin että lähdetäänkö mukaan, kun joka puolelta on saanut lukea niin hyviä vinkkejä, mutta jos me nyt pari sanaa kerrataan. Kuvituksena on Maxin auringonottokuvia lauantailta.

Ohjeet palkinnonsaajalle:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi




Max: Minä otan masukarvoille aurinkoa!
Aloitin bloggaamisen toukokuussa 2014 hyvin pitkän harkinnan jälkeen. Olin jo pitkään lukenut kissablogeja, kommentoinut ja haaveillut omasta blogista, johon saisin kuvailla ja keksiä tarinoita, mutta se aloittaminen jännitti. Suurimpana haasteena koin kirjoitustaitoni (Yo-kokeissa äidinkieli meni A:lla läpi - huh, kyllä jännitin miten käy) ja tekninen puoli, sillä en tiennyt mitään ohjelmista eikä ollut ketään joka tulisi viereen opastamaan miten aloitan. Mutta helppoahan se aloittaminen olikin ja apua sai muilta bloggareilta kysymällä (kiitos mm Cheri ja Naukulan Mamma!).
Ohjeita aloitteleville bloggareille on saanut tosiaan lukea jo monesta blogista. Tärkeää minusta on se että kommentoi muiden blogeja (mieluiten jo ennen blogin aloittamista) ja herättää näin uteliaisuutta tulla katsomaan omaa blogia.
Tärkeää on myös se että ei yritä tehdä monesta eri aiheesta ja kuva-alueesta yhtä pitkää postausta vaan mieluummin useamman lyhyen, joita julkaisee eri päivinä. Ja tietenkin myös se, että vastaa kaikkiin kommentteihin, mitä blogissa saa, sillä silloin kommentoija haluaa toisenkin kerran kirjoittaa sinulle jotain.
Ja toiveet hasteeseen vastaamisesta menevät: Naukula, Autuas Olo, Kipua ja Poskipunaa, Elämä on ihanaa ja Nauran Auringolle.
Max: Oletteko te jo ottaneet aurinkoa kuten minä?

torstai 26. toukokuuta 2016

Uusi uuni

Pepsi ja Max:

Pari viikkoa sitten kerroimme, kun meidät yhtenä päivänä suljettiin kylpyhuoneeseen ja kuului kovaa pauketta ja sitten kun päästiin takaisin olohuoneeseen oli takka hävinnyt kuin tuhka tuuleen. No eilen meidät suljettiin taas kylpyhuoneeseen ja sitten kuului monenlaisia Muuraus Jämsän työmiesten työn ääniä. Kun vihdoin iltapäivällä meidät päästettiin olohuoneeseen oli sinne ilmestynyt pönttö (Pepsi huomauttaa että hänen saunassa nukuttujen päiväuniensa aikana - olipa nopeaa)!
Tuollainen kiiltävä (sinkitty) pyöreä pönttö, joka on kuulema uuni (pönttöuuni). Mehän olimme siitä ihan ihmeissämme.
Tottakai se piti tutkia tarkkaan. Mikähän reikä tuokin on tuossa luukkujen alapuolella..
Mutta eihän noin korkean uunin päälle mekään jakseta hypätä mitenkään lämmittelemään! Mutta tuo meidän riippumatto ja Olokolo (Alhon huopatehtaalta) voivat kuulema sijaita uuden uunin edessä.
Mutta eihän siellä uunissa ole vielä tulta; miten se muka sitten lämmittää.. Ai parin viikon päästä, no sepä hyvä ettei juhannuksena tarvitse palella :D

-Pepsi ja Max

tiistai 24. toukokuuta 2016

Mökkireissu ja kukkia

Pepsi:

Minä olin kesän ensimmäisellä mökkireissulla. Olin innoissani jo autossa, kun sanottiin mökin olevan kohteena. Matkustin näin valjaissa (mustalla pidennys pätkällä), jotta näin maisemat hyvin:
Kuvassa minua ottaa vain päähän, kun oli ihmeen mutkia ja monttuja tiessä. En niistä huomauttanut, mutta ilmeeni ehkä kertoo mitä mieltä olin.
Mökillä tietty nautin kaikista kivoista paikoista, haistelin ja maistelin. Metsästys onnea ei tällä kertaa ollut, mutta onhan tässä vielä kesää jäljellä.
Mökillä on vanha Zetor. Luulen että se on vanhempi kuin yksi toinen Zetor.
Tässä vielä ihailen maisemia ennenkuin lähdimme kotia.

Kotona emäntä halusi heti lähteä katsomaan kukkapenkkejään, kun ne olivat olleet ilman häntä pari päivää. 
Akileijat ovat emännän lemppareita tällä hetkellä. Joku muukin niistä tykkää ;)
Max taisi myös tykätä tarkistaa kukkatilannetta. Se onkin ollut ihan pehmo, kun sen pitää koko ajan olla minun tai emännän seurassa, kun joutui pari yötä olemaan ilman meitä :D 

- Pepsi

perjantai 20. toukokuuta 2016

Max ja maukuva sammakko

Juuri kun pari viikkoa sitten sanoin blogissa, että kissoja ei kiinnosta sammakot.. niin tuli poikkeus.
Max: Tuossa se on edessäni, mihin juuri tuijotan. Melko iso kamu.
Mietin että mikä tässä sammakossa nyt oli niin erikoista. Sitten se selvisi: ÄÄNI! Kuuntele:
video
Sammakkoa ei vahingoitettu ja se pääsi turvallisesti karkuun, vaikka ääneen takia Max olisi halunnut jatkaa vain kamun perässä juoksua loikkimista.

Loppuun parit lemmikkikuvat tältä päivältä:

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Maxin matto

Max viettää ison ajan päivästään emännän työhuoneessa, jossa myös gerbiilimme Valko asustelee. Huoneessa on Maxin rakastama pyöreä matto. Ai miten niin rakastama? No tässä jotain havainnekuvia, joita Max esittelee:
Max: Tällä matolla on hyvä maata. Se on vähän paksumpi kuin joku muu. Ja sitä voi muokata itse mieleiseen asentoon.
Max: Tällä matolla on kiva riehua. Ja antaa sille kurinpalautusta.
Sen alle voi myös piilottaa leluja ja sitten pyydystää niitä sieltä rei'ístä tai alta.
Valko: Mitä tuo Max tuossa matossa näkee..
Max: Matto on vain niin kiva minun mielestä! Onko teillä lempimattoa?

lauantai 14. toukokuuta 2016

Ennen sadetta

Toukokuussa on ollut niiiiin monta kaunista päivää, että pihan kukat ovat kasvaneet hurjalla vauhdilla. Nyt alkoi juuri vuorokauden saderintama, jonka jälkeen odotan auringon taas ilmestyessä, kunnon kukkamerta.
Puna-valkoinen akileijani Flabellata Cameo on valmiina avaamaan ensimmäiset nuppunsa sateen jälkeen.
Pepsin lempihaistelelupuu on tällä hetkellä tuija. Itse asiassa niitä on kolme tuijaa tässä vierekkäin. Niiden juurella kasvaa mm. pian kukkivaa särkynyttä sydäntä (huomaatko Pepsin kurkkivan puiden alta).
Ensimmäinen tulppaani on kanssa valmis kukkimaan. Samoin lemmikit, joita on ympäriinsä pihanurmikoilla ja sivustoilla.
Ruoho on kasvanut tässä nurkassa jo leikattavaan pituuteensa. Max esittelee.
Kukkapenkin reunassa on akileijojen vieressä metsämansikka vallannut tonttia. Siitä vaan, namskis! Ensimmäiset nuput jo metsämansikoissakin tulossa.
Pihalammen reunalla, kurjenmiekkojen varsien vieressä, villit rentukat ovat jo avanneet kukkansa. Ne eivät vettä pelkää.
Pihaa kuvaillessani oli naapuruston mafioso lähestynyt huomaamattani Maxia aidan takaa. Tappelu ehdittiin välttää ja mafioso siirtyi takaoikealle. Taas tilanne muistutti emäntää, älä unohda seurata kissoja koko ajan.