Pepsi ja Max:
Me kävimme tiistaina aamupäivänä eläintätillä. Emäntä oli jo kauan halunnut meille siruja ja kun se kuuli että kunnaneläinlääkäri voi laittaa ne myös, niin se varasi meille ajan ennenkuin nuo ihmiset käy varattomiksi (emäntä on päättänyt päättää nykyisen työnsä elokuun lopussa).
Ekaks se täti tuikkasi sellaisen väsyttävän aineen molempiin ettei jaksanut enää yrittää karata.
Ensin se tutki Pepsin. Ja laittoi puudutusaineen niskaan.
Sitten se rapsutteli Pepsin takakulmureista hammaskiveä pois. Minkäs teet, kun et pääse pakoon!
Lopuksi täti laittoi sen sirun (kuvassa). Ei me niitä siruja välttämättä oltaisi tahdottu, sillä kyllähän me tiedetään ketä me ollaan. Mutta se onkin kuulema niitä varten, jotka ei tiedä ketä me ollaan - häh, ei tajuta, kuka ei muka tiedä ketä me ollaan?
Maxille tehtiin samat jutut ja tarkasteltiin sieltä ja täältä: hännänkin alta. Noloa, mutta kun ei päässyt karkuun!
Maxin yhtä hammasta tarvitsi vain ihan pikkuisen rapsuttaa. Muuten oli hyvä.
Herätysaine alkoi vaikuttamaan ja alettiin päästä tolpilleen. Ja sitten lopulta ikuisuuden jälkeen päästiin matkamaan kotiin lepäämään ja syömään (aamulla ei saatu edes ruokaa)!