Rappujumppaa

Maxin kanssa ulos lähtiessä ei käytetä hissiä, koska Max pelkää hississä olemista. Helpompi on käyttää rappuja. Eihän me asuta kuin viidennessä kerroksessa!

Ei mennä hissiin, ei!!

Alaspäin raput mennään kevyesti ravaten. Max edellä ja emäntä perässä.

Ulkona on Maxista mukavempi käydä pimeällä, koska silloin pääsee helpommin piiloutumaan varjoihin. Tällä kertaa emäntä vain halusi käydä kurkkaamassa taivaalle ilmestynyttä valopalloa.

Hetken päästä takaisin sisälle ja sitten rappuja ylös. Max edellä ja emäntä perässä.

Joka kulmassa Max kysyy, joko tämä on meidän kerros ja käytävä?

Ai ei, no mennään ylös.

Joko tämä, eikö?

Kuvion toistuttua muutaman kerran ollaan vihdoin niin pitkällä ettei ole enää muita vaihtoehtoja rappujen päättyessä.

Max: Tämä on lopulta meidän käytävä!

 Ja tämä on meidän ovi!

Sitten voitte vaan arvata, että kumpi meistä on hengästyneempi rappujumpan jäljiltä 😁

Nukkekodin uudet kissat

Nukkekoti on löytänyt paikkansa uuden kodin eteisestä.

 Sivuseinät odottavat "maalausta". Vanhaa on onneksi saatu poistettua jo. Katto myös odottaa uutta pinnoitusta, mutta onneksi vanha ei kuitenkaan ole vuotanut syksyn sateissa.

Max: Miks mä en saa koskaan leikkiä tällä?

Nukkekodin yläkerrassa asustelee tällä hetkellä kaksi uutta kissaa, jotka ovat muuttaneet taloon marraskuussa. He ovat siellä tottumassa talon tavoille, eikä heitä siksi ole päästetty vielä muiden kissojen seuraan. On tärkeää tutustuttaa kissoja varovasti toisiinsa.

Sängyllä leikkivät kissat ovat: Vasemmalla Pedro, joka oli matkustanut Perusta Turkuun ja etsinyt  etsinyt omaa kotiaan, kunnes oli kohdannut Miukumaan Mamin ja ujauttautunut ehkä salaa kirjekuoreen, joka oli matkalla Tassulinnaan. Ja oikealla on Eze, joka matkusti emännän käsilaukussa Nizzan Ezestä Tassulinnaan lentokoneella, bussilla ja junalla.

Eräänä päivänä kissat löysivät nukkekodin käsityökorin ja lankakerät saivatkin heti kyytiä toisiinsa tutustuneilta leikkikavereilta.

Kamiinan vieressä on ollut kiva lämmitellä ja ihmetellä miten kylmää Suomessa on jo marraskuussa.

Usein kaverit istuvat portaiden yläpäässä ja tähyilevät alas.

Kunpa tulisi se päivä, että me saataisiin lähteä valloittamaan koko talo!

Söpöilysatsi

Max:

Toivottavasti ette kyllästy mun kuviin, mutta kun musta on niin kiva söpöillä kameran edessä. Tässä yksi emännän ottama satsi jo parin kuukauden takaa.

Pusut kaikille leideille (erityispusut Olgalle) 😽

- Max -sunnuntain nimpparisankari

Kivat kamat

Vaikka on syksyistä, ollaan tykätty ulkoilla silloin tällöin. Pepsistä on miellyttävintä mennä alas rattailla ja seurata maailman menoa rattaista.

Pepsi: En katso kameraan!!

Ulos puetaan rattaissa liikkumisesta huolimatta aina valjaat ja panta, sillä eihän sitä tiedä mikä päivä Pepsi innostuu lähtemään rattaista liikkeelle (Pepsi: siinä likaantuu tassut!). 

 Koska on niin pimeää, on oikein hyvä, että saimme Kivatkamat -verkkokaupasta heijastavat kaulapannat. Pepsillä on kauniin pinkki panta.

Max taas kulkee ulos mieluiten valjaissa rappuja pitkin (rappujumpasta kerromme ehkä toiste). Ulkona maistellaan heinää sekä haistellaan ja kuunnellaan ympäristöä.

Maxin musta heijastavapanta näkyy hyvin pimeässä (kuva otettu salamavalolla).

Kivatkamat - iloisen ilmeen verkkokauppa on suomalainen verkkokauppa, josta löytää kaikkea kivaa itselle, kotiin ja lemmikille. Kauppa lupaa nopeat toimitukset ja se kyllä pitää kokemuksestamme paikkansa. Esimerkkeinä lemmikeille löytää leluja (esim karvamatoja), kaulapantoja, petejä ja sormihammasharjoja. Ihmiselle taas löytyy vaikka mitä kivaa esim ihania heijastavia pipoja tai vaikka kissapussukka. Täältä voisi löytää vaikka joululahjoja: www.kivatkamat.fi

Max: Vähänkö on kivaa ja jännää ulkoilla pimeällä!

Max: Olen muuten sitä mieltä että minun tassut on paljon söpömmät kuin emännän, vaikka se saikin tuollaiset kissantassusukat siitä kaupasta, mutta kehtaanko sanoa siitä  söpöydestä emännälle..

Meidän uusi parveke

Pepsi ja Max:

Kassinen ja Seppo kertoivat blogissaan viime viikon alussa, että ovat saaneet uuden parvekkeen. Olimme ihan vihreitä (tai ei ehkä ihan vihreitä mutta melkein) kateudesta, että mekin tahdomme lasitetun parvekkeen.  Mutta eipä meidän tarvinnutkaan kauan kadehtia!

Torstai-iltapäivänä emäntä touhusi parvekkeella. Pesi lattian ja kaikkea (siksi osassa kuvissa vielä märkä lattia). Seurasimme että mitähän se tuolla kylmässä touhuaa. No hetken päästä se avasi oven ja kutsui meidät parvekkeelle. Ilman häkkiä tai valjaita!

Siis ihan oikeesti, saako tänne nyt vain kävellä?? Mitä täällä on tapahtunut?

Täällähän on samanlainen juttu kuin Kassisella ja Sepolla lattiassa!

Tällainen tosi mielenkiintoinen reikä! Onkohan sen toisessa päässä meidän kamuja?

Hei, minun puuni on tallessa!! Oi tätä onnenpäivää!!

Laseja on tullut tänne yläosaan. Ei niitä ainakaan häkistä ennen näkynyt. Huippua!

Niin mielenkiintoista, että korvatkin meni ruttuun. Ai mikäkö? No katsokaa alas; siellä on isoja lintuja pahvin kimpussa.

Me ollaan pyydetty parvekkeelle varmaan sata kertaa. Tämä parvelasitus on niin paras asia!

Emäntä huomauttaa, että sisustusta kissojen (ja ihmisten) parvekkeelle laitetaan pikkuhiljaa kun ehditään.

Noomin kuusikko

Emäntä koukkasi matkalta palatessaa ihailemassa Naukulan Noomin kuutta 7-viikkoista pentua sekä tietenkin talouden aikuisia kissoja.

Sulo oli yhtä komea kuin ennenkin ja esimerkillinen setä pennuille.

Namu-mummo esitti rauhallista ja rentoa elämäntyyliä, mutta kuulin puhuttavan jotain pentujen villitsijästä..

Noomi taas oli rento.. väsyneellä tavalla. Ei ole helppoa kasvattaa kuusikkoa.

Ja ne pennut! Tässä ottamani kuvat punaisesta pojasta ja viidestä tytöstä (ne muut kuin punainen poika).

 Valitettavasti mukanani ei ollut kunnon kameraa, joten ne vauhdikkaat kuvat jäävät nyt esittämättä mm varvastani maistelleesta Pirkosta 😸 ja saatte tyytyä vain nukkuviin kissanpentuihin.

 Mutta en usko että on montaa söpömpää näkyä kuin nukkuva kissanpentu.