Maxin ulkoilua kesäkodilla

Max:

Nyt kun Pepsi on sairaslomalla, niin oon päässyt käymään yksin kesäkodilla ihmisten kanssa. Se on kivaa!

Mä niin nautin, kun pääsen täällä kopasta pois ja rauhalliselle pihalle kesäilmaan.

Mulle on viritetty juoksunaru mun fleksiä varten. Toinen pää on talon tikkaissa ja toinen puussa.

Sen kanssa pääsen liikkumaan kivasti. Emäntä puuhailee yleensä omiaan siinä mun ympärillä. Välillä käyn auttamassa sitä kukkien ja kasvien kanssa.

Tiiättekö mikä on tosi hyvää kanssa? Se on kuivuneet syreenin lehdet. Ne on niin mahtavia, että nuolen niitä innoissani. Ai miksi; kun ne on yhtä herkullisen tuoksuisia kuin vaikka valeriaana. Tykkään!

Tää on mun, ette vie!

Kauluripää hoippuu

Emäntä kertoo, kun Pepsi on liian tokkurassa:

Pepsin patti ei heinäkuun aikana näyttänyt parantumisen merkkejä - joka toinen päivä se oli hyvä ja joka toinen vuoti märkää tai verta - joten päädyimme käymään tänään uudestaan eläinlääkäri Atella.

Patti mökillä käydessä

Parin minuutin odotus sisälle.

Eläinlääkäri mittasi Pepsin lämmön, josta selvittiin yhdellä sähähdyksellä. Se oli 39,1 eli siinä ja siinä onko kuumeen puolella. Viimeksi eilen patti märki. Sitten eläinlääkäri nukutti Pepsin ja leikkasi patin pois.

Korva sai viisi tikkiä, jotka pitää käydä poistattamassa myöhemmin pois.

Max on kovasti käynyt Pepsiä haistelemassa ja hoivaamassa. Pepsin nukutus kesti noin 3,5 tuntia, josta kotona 2,5 tuntia. Ja nyt elämä on hoippumista.

Toivotaan että patin kohta paranee nyt pian eikä tämä kuuma huoneisto saa kohtaa tulehtumaan (meillä 32 astetta hellepäivinä, nyt maanantaina laskenut sentään 28 asteeseen).

Kesälomamatka mökille

Pepsi: Päätin sitten pitää kesälomaa emännän kanssa kodin miesväen passauksesta miesväestä. Niinpä otimme auton suunnan kohti itää ja matkasimme emännän isän mökille.

Ajomatkan jälkeen oli vuorossa soutumatka saareen. Onneksi tiedän sen ennestään ja odotan vain malttamattomana että päästään mökkiautoon, sillä silloin alkaa minun mökkeily.

Mikä onkaan parempaa kuin pään työntäminen ulos auton ikkunasta ja saaren tuoksujen haistelu.

Ai mitäkö tein mökillä. No iltaisin emäntä halusi ihailla isoa tyyntä järveä laiturilta. Tylsää.. Ajankulukseni teroitin kynsiäni metsästysretkeä varten.

Päivisin emäntä noukki mustikoitaan ja minä metsästin. Pitkään ja hartaasti odotin ja kuuntelin ja odotin ja kuuntelin..

Suuri metsästäjä nappaa saaliinsa!

Yöt nukuin omassa kopassa emännän vieressä. Aamuisin klo 3 ehdotin emännälle pientä aamulenkkiä, mutta aina se vain ärisi minulle 😾

Yhtenä aamuna mökkirannan hiekalle oli ilmestynyt suuret kissapedon jäljet. Emäntä oli kauhuissaan. Mutta minä lohdutin, että metsästän kyllä senkin, jos tarve vaatii.

hiekkarantaelämää

Viimeisenä iltana totesin että kyllä tässä laiturilla tietty voi istuskellakin. Ihan kiva katsella, kun kalat käy vedenpinnassa.

Sitten tuli lähdönhetki. Huusin kovaa mökkiovella, että jään tänne, mutta kukaan ei uskonut minua vaan kotiin jouduin. Tylsää.. Odotan jo seuraavaa mökkireissua.

Tykkäättekö te mökkeillä kuten minä vai vietättekö aikaa mieluummin jossain muualla kuin "keskellä ei mitään" kuten Max?

Kissabloggaajien tapaaminen 7/2019

Iloinen ryhmä kissabloggaajia saapui eri ilmansuunnista lauantaina Hämeenlinnaan.

Tänä kesänä ohjelmamme koostui kolmesta osasta, joiden välit kuljettiin autoilla. Ensimmäisenä kävimme Surokin järjestemässä kansainvälisessä rotukissanäyttelyssä. Yläkuvassa on jo tuomarilla käynyt ihana Naukulan Hertta.

Näyttelystä siirryimme keskustan toiselle puolelle Kissakoti Kattilaan, joka ihastutti meitä kodikkaalla tunnelmallaan. Paikka onkin kissojen koti, jossa he asuvat odottaessaan loppuelämänsä kodin henkilökuntaa hakemaan heitä.

Näkeekö kukaan, jos vähän tutkin millaisia tuliaisia meille tuotiin?

Suurinosa kissoista saa asustella vapaasti isossa aulatilassa, jossa on valtavasti erilaisia piilopaikkoja, sänkyjä ja tasoja. Kaikkia kissoja ei mitenkään edes löytänyt lempipaikoistaan.

Lisäksi on pienempiä huoneita, joissa asustelee muutama kissa sekä vielä erikseen eristyspuoli.

Mielenkiinnolla kuuntelimme Kattilan toiminnasta ja kissoista. Kaikki toimintahan toimii vapaaehtoisten pyörittämänä ja on todella tärkeää. Tälläkin hetkellä kissakodissa oli noin 80 kissaa etsimässä kotia.

Kissakoti mielessämme siirryimme ruokailemaan Hämeenlinnan keskustaan, jossa saimme viettää vielä iloista rupatteluaikaa mm kissoista puhuen (tätä aihetta ei kyllä kukaan varmaan voinut arvata).

Pitkän ajomatkan päätteeksi kotona odotti nälkäinen Pepsi, joka sai heti maisteltavaksi Primacatin ruokaa; hyvin maistui kana!

Mukana tapaamisessa oli edustajia seuraavista blogeista:

Kiskatit

Päärynäeläin

Kollinkoukkuja

Pesonen

 Hupsu ja tosi höpsö

Elämä on ihanaa

Miukumaa

Trio MiuMau ja Herra Nilsson

Kesäloman aloittelua

Max:

Tämä emännän kesäloman alku on ollut ihan kivaa. Emäntä on ollut Rovaniemeltä palauduttuaan paljon kotona ja varsinkin tullut joka yöksi kotiin!

Ja mä olen päässyt pitkästä aikaa käymään siellä kesäkodilla. Tänään pääsin käymään ilman Pepsiä, kun sitä ei huvittanut lähteä tai jotain (patti revitty taas auki, ei päästetä ulos pariin päivään). (Samoin ilman kameraa, joka unohtui kotiin pöydälle, joten mennään huonotasoisilla kännykkäkuvilla tämä kerta)

Tässä odotan kesäkodin portailla, että ovi aukaistaan sisälle ja pääsen pois boksista.

Ja heti kun pääsen boksista syöksyn ulko-ovelle vaatimaan ulospääsyä. Ulkona on niin kivaa ja jännää! 

Tykkään niin paljon, että ihan häikäistyn luonnon kauneudesta ja maalaismaisemasta.

Kesäkodilla on myös kiva seikkailla pusikoissa ja niiden vierillä multahajuja tuoksutellen.

Voi kun mä vaan tykkään kesästä ja perhosista (niitä ei kyllä nyt ollut) ja ulkoilusta! Näin kivaa mulla ei ole ollutkaan taas hetkeen.

Rovaniemen Kissakahvila Freija

Kesäloman aluksi emäntä matkusti lauantaina junalla kotipysäkiltään Rovaniemelle. Pääkohteena oli Kissakahvila Freija, jonne pitikin suunnistaa heti ensimmäiseksi.

Juuri uuteen tilaan muuttanut Freija sijaitsee aivan Rovaniemen keskustassa, osoitteessa Rovakatu 25-27.

Tila on valoisa. Katto on peilaava. Kissoille on erilaisia kiipeilypuita ja katosta roikkuvia kulkureittejä. Ihmiset voivat istua vaikka reunoilla olevilla pehmustetuilla penkeillä, joilla on erilaisia kissatyynynä.

Kahvilassa on tarjolla erilaisia herkkuja ja ainakin tämä suklaakakku (samalla päivän vegaaninen vaihtoehto) oli erittäin suussa sulavaa!

Mutta mitä olisi kissakahvila ilman kissoja!

Tässä Musti. Mustin erottaa siitä että hän on musta. Musti vaikutti uteliaalta seuraamaan mitä kahvilassa tapahtuu. Kahvilassa on myynnissä myös hänen nimikkokahviansa (keskellä alakuvassa).

Tässä Vincent. Vincent viihtyi yläilmoissa, missä hänestä oli kyllä helppo ottaa kuvia, kun käänsi päätään ja kameraa ylöspäin kohti kattoa.

Ylähyllyn Cecilia-teen kaima taas halusi nukkua istumapenkkien alla. Kuvan sain, kun kurkkasin penkin alle.

Toisin kuin monessa muussa kissakahvilassa, on Freijassa myynnissä monenlaista kissatavaraa. Eipä emäntäkään malttanut olla ostamatta jotain mukaansa 😁

Sinun on ostettava myös jotain tästä hyllystä kissoillesi. Voin esitellä miten kivoja leluja ne ovat!

Kissoista aktiivisin oli Ludwig. Hän näytti miten leluilla pitää leikkiä. Ps. Huomioikaa miten ihanat matot kissoille on lattioilla.

Ludwig leikkii ja Musti tarkistaa taustalla kahvilavieraiden kenkiä.

Yksityiskohta kissojen vessaan vievältä luukulta (ihmiselle on ovi vessaan, ettei luukkua tarvitse käyttää) ja ihanista ajatelmatauluista sen vieressä.

Ludwig: Sorry nyt vaan, mutta tämä matto ei ole juuri tällä hetkellä myynnissä.

Ihana kahvila! Suosittelen kaikille lapissa matkaaville poikkeamaan Rovaniemen kissakahvilassa, jossa ei muuten ole pääsymaksua, mutta lompakkoa saattaa silti tarvita 😸