Nukkekodin huussi

 Pepsi:

Emännällä oli lauantaina kuuden tunnin etäkoulutus. Siis lauantaina! Kaiken lisäksi se aloitti työskentelyn jo perjantai-iltana töiden jälkeen!

Se maalaili tuollaisia tikkuja; ihmettelin miten tuollaisia tarvitsee etäkoulutuksessa.

Ja sotki olohuoneen muuttamalla järjestystä, tuomalla keittiön ruokapöydän keskelle lattiaa ja levittämällä kaikenlaista tilpehööriä apupöydälle.

Ja sitten lauantaina se avasi tietokoneen. Ei emäntä, ei tänään ole työpäivä! Ai sinä harrastat ja minun pitäisi väistyä. No jaa..

Emäntä olikin ilmoittautunut Nukkekotiyhdistyksen huussikurssille, jossa rakennettiin huussi.

Siinä oli tosi monta vaihetta ja enimmäkseen nukuimme Maxin kanssa, mutta välillä velvollisuuden tuntoisena kävin tekemässä välitarkastuksen. Eihän tästä mitään tule..

Ja tämä sivupöytä on ihan sekaisin! Miten emäntä löytää täältä yhtään mitään!

Mutta päivän lopuksi; kyllä se sai huussin pystyyn!

Enää puuttuu viimeistelyt, joita emäntä aikoo tehdä joku ilta; ulos jotain maisemointia, vessapaperirullaa, vanhoja lehtiä huussiin luettavaksi jne. Kyllä se sitten varmaan kelpaa nukkekodin väelle.

 

-Pepsi

Lokakuinen pakkasaurinko

 Pepsi ja Max:

Lokakuu ilahdutti lauantai-iltapäivänä auringolla, vaikka pakkasta olikin ilmassa. 

Ruoho oli vielä kelvollista, kun katsoi tarkkaan ettei kävellyt valkoisissa maaplänteissä.

Mikä tuo oli? Ai naapurin peltikatolta aurinko tipautti lunta maahan.

Ihana, että aurinko kävi kurkkamassa, vaikkei se enää niin lämmin olekaan. Oletteko te nähneet aurinkoa viime päivinä?

- Pepsi ja Max

Märkä keskiviikko

 Pepsi:

Keskiviikkoaamuna halusin valoisan tultua ulos kuten yleensäkin. Emäntä yritti estellä, mutta en luovuttanut. Ajattelin että onpas emäntä taas laiskistunut.

Äh, no tietenkin Maxikin tahtoi..

Mutta täällähän on lunta ja märkää ja sataa räntää! Pysynkin vaan tässä talon reunalla.

Miten tuo voi juosta tuolla lumessa? No en ole huonompi ja kyllä minäkin juoksen ulkorakennukselle.

Ja kyllä kannatti. Mielenkiintoisia hajuja sai haistella kuivin käpälin.

Max luovutti kahden minuutin ulkoilun jälkeen ja halusi sisälle takkatulen lämpöön. Mamis.

Minä jaksoin olla yli puolta pitempään ja autoin emäntää puuladossa halkojen keräyksessä koriin. Sitten kyllä menin minäkin mielelläni jo sisälle. Taidan lähteä ensi kerran ulos vasta pääsiäisenä.

- Pepsi

Tiskikone

 Max:

Emäntä nimittää mua joskus tiskikoneeksi. En tiiä onko se hellyttely- vai haukkumanimi.

 

Mähän vaan on emännän seurana, kun se päättelee voileivän syöntiään.

Ja tarkistan että lautanen on tyhjä.

Ja voi olla että tämä toistuu aika-ajoin.

Vaikka syön pääosin viljatonta ruokaa, niin musta nää murut on silti hyvän makuisia; vähän niinku kiellettyä herkkua.

 Niinpä aion jatkaa tärkeää työtäni tiskikoneena. Säästäähän se vettä! 

- Max

Ps. Emännästä se ei säästä todellakaan vettä.

Tillin tallin, mutta hampaat puhtaat

 Max:

On se kauheeta, kun kissoja kiusataan heti maanantaina eikä anneta nälkäiselle pienelle kissalle ruokaa eikä herkkuja! Niin meni aamupäivä puolenpäivän ylitse, vaikka varmasti muistutin emäntää ainakin kymmenen kertaa sen tehdessä etätöitä.

Pepsi sanoi että tässä kyllä on jotain..

Ja oli se oikeassa. Meidät laitettiin koppeihin ja ajettiin autolla keskustan toiselle puolelle.

Ja sitten oltiin ihan tillintallin kumpikin. Mutta hampaat valkaistiin eiku putsattiin. Hammaskiveä löytyi ja kuulemma vähän ientulehdusta, mutta se pääsee nyt paranemaan kun kivet poistettu. Hampaat oli kunnossa, tosin jotkut kuluneet, mutta se kuulema on normaalia meidän ikäiselle.

Kotona oltiin sitten vielä muutama tunti vähän heikunkei. Emännän piti juosta meidän perässä, kun haluttiin hyppiä ikkunalaudoille ja muualle, mutta vähän horjututti.

Lopuksi musta kuva, kun esitän halloween vampyyria. Hih hih.

- Max

Vieras kissa

 Pepsi ja Max:

Toisinaan olemme nähneet ikkunasta öisin liikkuvan kissan. Ja Pepsi on sille yöllä kovat mourut ja murisut pitänyt. Nyt tämä kissa on alkanut vierailemaan iltaisin häkkimme luona.

Max: Se on hyvin tuttavallinen eikä pelkää ihmisiä tai meitä kissoja. Musta ihan ok tyttö.

Pepsi: Niin ärsyttävä reviirini valtaaja. Turhauttavaa kun en pääse sitä ajamaan pois reviiriltäni ja se on kuin kuuro sanoilleni!

Pepsi: Tässä olen sanomassa styroksilaatikon päällä sanottavani ja se on kuin ei kuulisikaan! Ärsyttävä likka 😾

Joku voi kysyä että mistä me tiedämme että se on tyttö. No kyllähän me sen tiedämme. Emäntäkin päätteli sen siitä että Maxin mielestä se on ihan jees, mutta Pepsi puolustaa kiivaasti itseään koko ajan.

 

Toisinaan emäntä kyllästyy huutoon (joka jatkui eilenkin 45 minuuttia) ja käy ajamassa kissan pois. Tässä yläkuvassa se juoksee kesällä karkuun keskellä mustana pisteenä. Siinä on vaan se huono puoli että sen vaikka saisi ottaa syliin, joten emäntä joutuu esittämään tosi vihaista ja paukutella käsiään. Ja kohta se saattaa tulla takaisin.

Lopuksi kuva huolestuneelle Miukumaan Olgalle, joka ajattelee varmaan jo että Max deittaa tuon likan kanssa nyt. Ei deittaa. Kuvassa katti vasemmalla, Max häkissä oikealla puolella. Hetken päästä Max tuli itse sisälle. Hän ei jaksa enää katsella koko likkaa, sillä Olga on kivempi.

Mutta tuo kissa voisi kyllä viettää enemmän aikaa kotonaan, kun tiedettäisiin missä se asuu.

- Pepsi ja Max

Syksyn lehdet

 Max:

Lehtiä vaan tippuu ja tippuu. Siinä kun niitä oli viikko sitten vain muutama maaha pudonnut, niin nyt on lehtimeri.

Kuva yllä on tänään ja kuva alla on viime sunnuntailta.

Minusta tässä vuoden ajassa on muutama kiva juttu. Yksi on tietty se että maastouduin hyvin. Toinen on se että lehdet rapisee kivasti tassujen alla. Ja kolmas se kun voi säntäillä lehtien perässä tuulen niitä liikutellessa.

Tai vain katsella pihaani kaikessa rauhassa.

Pystyttekö tämän kuvan perusteella päättelemään mitä mieltä Pepsi on tästä vuodenajasta 😸

Sitten meillä oli vielä kirja-arvonta Alfie - Kissa kynnyksellä -kirjasta.

Hoidin valvojan velvollisuuteni rennosti takkatulen ääressä. Ja voittajaksi paljastui nimimerkki "routa". Onnea! Laita meille sähköpostia tassulinna (miumaut) gmail.com, jotta saamme kirjan postitettua.