15 Pepsi 15

Tänään suuri päivä: PEPSI 15 VUOTTA!

Kuningatar itse. 

Katselimme yhdessä vanhoja kuvia tietokoneelta.

Pepsi: Ei ole mahdollista että olen tuossa 1 vuotiaana. Vai onko?

Minulla oli siniset silmät kuukauden ikäisenä. Oho!

Niin, remonttikissan työnjohtotehtäviin olen opiskellut heti muutettuani omaan kotiin.

Ensimmäiseksi joululahjaksi sain tuollaisen leluhiiren, joka kulki pyörillä eteenpäin. Ihan kiva, mutta muistelen että kaipasin aidompaa.

Niinpä jouluaattona lahjojen jakamisen jälkeen nappasin aidon hiiren remontissa olevasta keittiöstä. Se tuli vielä eristämättömän viemäriputken juuresta. Ja se vasta kunnon lahja olikin! Omatoimisuus on aina hyväksi!

Mutta nuoruus on ohi ja nyt olen onnellinen, vahva, viisas ja rakastava seniori.

Eilen minulla kävi pitkän matkan vieraita, kun juhlimme ikääni. Sain tällaisen ihanan uuden hajusillin. Kiitos vieraille!

Ja sain minäkin kakkua ja se oli hyvää!

Voiko tämän kruunun heittää nyt kaappiin; en jaksaisi juhlapäivänä enää edustaa vaan pitää vapaapäivän ja nukkua minun päiväni kunniaksi.

 

- Pepsi

Palapeli Villajoyosasta

 Max:

Emäntä osti innoissaan talvella palapelin jostain faceryhmästä. Hän halusi juuri tuon palapelin, vaikkei siinä ole edes kissoja! Mutta sen takia kuulemma on emäntä on itse käynyt siellä Espanjan Villajoyosassa muutaman kerran.

Max: Okei, mä autan!

Ai, mikset tarvitse minun apuani.Se ei ollut kyllä kiltisti sanottu!

Pepsi: Hmm, tuo pala kuuluu kyllä tänne eikä tuonne.

Voinko auttaa tänään? Ai enkö tänäänkään, voi harmi.

Max: Miten kauan tässä kestää. Ymmärrätkö että olisi jo aika mennä nukkumaan.

Vaikka, voinhan minä nukkua tässäkin kanssasi.

Pepsi: Emäntä hyvä, se pala kuuluu tuohon häntäni päähän.

Vihdoin! Tässä yllä palapeli ja alla emännän kuva vuodelta 2017 (kuvassa vain osa palapelin taloista).

Max: Nyt olen auttanut niin hurjasti, että ansaitsen herkkuja, ulkoilun, herkkuja, rapsuja ja vielä pari herkkua!

 

Kevät on nauttimista

 Pepsi ja Max:

Tällä viikolla olemme nauttineet: Kevät on ehkä kissan parasta aikaa. Se lämpö, se äänimaailma, se tuoksuviidakko! Aivan ihanaa ja nautinnollista!

 

Max: Löysin viime kesän kissanminttukohdan kukkapenkin vierestä. Ei siinä mitään näy, mutta tuoksuu! Emäntää naurattaa kun viime kesänä en edes välitettänyt pienistä kissanmintun aluista tuossa ja nyt pyörin siinä väkkärää niin että olen ihana heinissä ja lehdissä.

Pepsi: Paremman puutteessa syön kuivaa heinää. Kohta varmaan tulee jo tuoreita ruohotupsuja.

Tirpat käyvät vielä ahkerasti lintulaudalla. Itse asiassa siinä on ollut sellaisia yksilöitä, joita ei ole koko talvena näkynyt. Mutta emäntä on ollut tiukkana ja antanut vain pienen määrän päivässä siemeniä; vähitellen pitäisi myös punatulkkujen, viherpeippojen ja talintinttien alkaa löytämään ruokaa luonnosta eikä elää pelkällä siemenruoalla. 

Max: Myös häkissä on ollut nautinnollista nauttia kevään kaikista puolista. 

Lopuksi pahoittelemme viilentynyttä ilmaa. Syy löytyy täältä, sillä emäntä aloitti talvilomansa. Mutta ei silti olisi tarvinnut lunta alkaa satamaan, kuten juuri nyt täällä tekee. 

- Pepsi ja Max

Joku möykkää reviirillämme

 Max:

Jo on aikoihin eletty. Luulin että asumme lintukodossa, jossa ei mitkään koneet pauhaa eikä ryskää. Mutta väärässä olin. Kaupunki päätti että lähellämme on hyvää tonttimaata. Sikäli en ihmettele että tämähän on todellakin loistavaa aluetta, mutta se harmittaa että kaupunki meni sen hoksaamaan ja tunkeutumaan meidän reviirille.

Pääsiäistä edeltävän viikon maanantaina alkoi kunnallistekniikan rakennus. Silloin oli vielä paljon lunta, joten tarkkailin mieluummin sisältä mitä kaivetaan.

Kaksi kaivuria möykkää aamusta iltapäivään. Vasemman puoleisen kaivurin kohdalla sijaitsee uusi tontinnurkka meiltä katsottuna.

Pääsiäisviikolla alkoi lumi sulamaan. Onneksi naapuri pystyi polttamaan pääsiäiskokon vielä pellollaan turvallisesti. Ja kaivurit jatkoivat työtään kaikki arkipäivät.

Ja sitten pääsiäisen jälkeen lumi katosi. Nyt ei enää juuri lunta ole. Pitäisikö lähteä tutkimaan mitä ne kaivurit ovat tuolla rymynneet?

Voi ei. Näyttää pahasti siltä että kesän lenkkipolkuni ei kohta enää ole käytössä, koska jos otan vielä pari askelta niin olen uudella tontilla. Voih!

Käännytään takaisin ja juostaan kotiin. Sen sanon ettei ole reilua tulla meidän reviirille (emäntä sanoo, että laajennetulle reviirille). Pelkään pahoin että tämä on vasta alkua möykälle mitä uusilta tonteilta tullaan kuulemaan kesän aikana.

- Max

Aurapetin lahja

 Pepsi ja Max:

Turun kissablogitapaamisesta emäntä kantoi tuliaisia kotiin. Ja vielä oikein ruokatuliaisia, jotka ovat meistä aina parhaita (herkkujen jälkeen)! 

Aurapet oli lahjoittanut jokaiselle osallistujalle näin hienon Marpin paketin!

Max: Mun juttu on nämä raksut. Saanko maistaa jo?

Hyviä! Emäntä tosin moittii että ne on liian pienikokoisia mulle ja syön niitä sitten liikaa, kun ne tippuu niin helposti raksupyramidista. Ei kyllä haittaa mua!

Pepsi: Minä taas olen erikoistunut märkäruokiin. Olen näissä Tassulinnan paras asiantuntija. 

Tiesitkö jo että Aurapetin marp on viljaton, se sopii herkälle vatsalle, siinä on tosi paljon proteiinia ja eikä siinä ole sokeria. Noita kaikkia ainakin meidän emäntä arvostaa. Lisää voit lukea tuosta linkistä. 

Me jatketaan herkuttelua! - Pepsi ja Max

Pääsiäisjuhlamatka

 Pepsi:

Emännän äiti täytti pyöreitä (70) ja halusi matkalle. Koska päivä sattui juuri pääsiäislauantaille ja emännällä oli vapaata ja mekin haluttiin reissuun pitkästä aikaa, niin sitten mentiin kaikki niin kauas kuin länteen autolla pääsi ilman papereita eli Raippaluotoon.

Perillä odotti viime kesältä tuttu mökki, aurinkoa, lintujen ääniä, hyvää ruokaa ja hirveesti lunta.

Max ei muistanut mökkiä heti kunnolla ja se juoksi piiloon parvelle patjojen taakse.

Minä taas muistin välittömästi. Jokapaikassa oli kuitenkin uusia hajuja. Tässä ryijyssä oli jotain tosi jännää tuoksua. Ja yhden maton emäntä nosti ulos jäähylle, kun me mentiin siitä ihan sekaisin.

Ikkunasta ei näkynyt tänä vuonna merta, kun se oli vielä jäässä. Ihmiset kävivät näkötornissa tähyilemässä vettä, mutta se oli liian kaukana.

Hiljalleen Maxikin rentoutui ja alkoi nauttia matkasta.

Mutta ulos se ei halunnut kuten minä. Kävin joka päivä ulkona. Siellä oli mökin omistajien kissojen tuoreita terveisiä.

Ja kyllä minä yhden heistä näinkin. Tässä tähyän mökin omistajan pihaan. Siellä polun päässä on itse reviirin halitsija. Emäntä sanoi että ei ärsytetä paikan pomoa vaan ollaan kohteliaita vieraita.

Matkailu on kyllä kivaa. Tässä Max miettii että ei varmaan uskaltaisi tuollaisella purjelaivalla kohti auringonlaskua, vaikka kovasti tekisikin mieli.

Oli kiva kevät/pääsiäis/juhlareissu! Toivottavasti päästään uudestaan.

 

- Pepsi

Pääsiäistä 2023!

 Haluamme toivottaa teille kaikille iloista ja siunattua pääsiäistä!

 

- Pepsi, Max ja emäntä