Testaa kissasi älykkyys

Emäntä osti itse joulukuussa itselleen Suomalaisesta kirjakaupasta mieluisen joululahjan: Testaa kissasi älykkyysosamäärä (kustantanut Nemo kustannus).

Tätä kirjaa suorittaessa meni reilu viikko, kun piti perehtyä kaikkiin kysymyksiin ja tehtäviin ajan kanssa. Ja välillä piti testailla ja seurata kissoja erityisellä silmällä.

Kysymyksiä oli monenlaisia (klikkaa sivuja suuremmaksi, jos kysymykset kiinnostavat). Niihin piti vastata ja pisteyttää kissojen tapoja. Esimerkiksi että puhdistaako kissa kasvonsa ruokailun jälkeen. No tottakai:

Tai että missä kissan häntä on sen syödessä. No lattiallahan se on molemmilla:

Hännän asennoilla mielialojen ilmaiseminen on erityisesti Maxin juttu.

Tehtävissä oli mm höyheneen reagoiminen - kyllä kiinnostuttiin. 

Suun alueen sivelemiseen sormella ei taas tullut kummallakaan reaktiota. Muitakin ei-kohtia tuli, vaikka tehtävää sai yrittää muutaman kerran.

Kirjassa oli myös miinuspiste kohtia kuten yllä: putoaako kissa vessan pönttöön kannen ollessa auki. Ei meillä pudota (kumpikin on tainnut pentuna käydä uimassa mutta ei sen jälkeen).

Lopuksi lasketaan pisteet ja todetaan älykkyys.

Pepsi sai 127 pistettä eli suoriutui arvosanalla erinomainen älykkyys.
Max jäi odotetusti vähän alemmaksi, mutta yllättäen kuitenkin pisteille 116 eli ylempää keskitasoa (etukäteen arvelin menevän huonomminkin).

Kumpikin sai kunniakirjan suoritetusta testistä. Tässäpä teille nyt haaste; suorittakaahan samanlainen testi!

Olisiko ilman ihmisiä helpompaa?

Pepsi:

Meillä kävi pari päivää sitten kaksi sellaista pikkuihmistä. Tiedättehän kaverit, sellaisia joihin ei voi luottaa ihan täysin vaan koko ajan täytyy seurata mitä ne tekevät.

Minä olin tarkkailuasemissa kuusen alla, siinä makuvesikipponi vieressä (siitä oli hyvä ottaa rohkaisuhuikat). Ne pikkuihmiset eivät onneksi olleet kovasti meidän perään vaan antoivat meidän olla, kun ei menty itse niiden lähelle.

Max tarkkaili myös ison häntänsä kanssa (kuvakulma)

Onneksi ne lähti ennen yötä pois, ettei tarvinnut valvoa pitempään.

Olenko nätti tässä kuvassa?

Mutta ei ne isotkaan ihmiset aina ole kauhean kilttejä.. Katsokaa nyt, mitä emäntä teki sukallaan:

Kyllä elämä olisi helpompaa ilman ihmisiä... vai olisiko sittenkään? 

pohtii Pepsi

Pakkaspäivä

Pepsi ja Max: 

Tänään on ollut oikein pakkaspäivä. Hrr.. Aamulla päästiin emännän kanssa ulos ILMAN valjaita. Ovella ei vielä hoksattu miten kylmä siellä onkaan, mutta kyllä me aika pian se tajuttiin.

Pepsi: Täällä on aivan liian kylmä. Joko palaisin sisälle?

Max: Minä nyt sentään kierrän talon, kun vapaasti saa juosta. 

Max: Tassu jäätyy, tassu jäätyy...

Emäntä: Sillä välin kun kiersin Maxin kanssa lähes talon ympäri ja takaisin samaa reittiä, oli Pepsi mennyt odottamaan takaovelle ja ehti jo oksentaa ulkomatolle.. Pepsi muuten oksentaa aika usein pakkasella ulkona käydessään. Ovatko muut huomanneet samanlaista ilmiötä?

Molemmat halusivat siis pikaisesti sisälle pakkasesta, vaikka olisi ollut täysi vapaus nauttia ulkoilusta!

Sisällä emäntä päätti hyödyntää vapaapäivän ja pestä jääkaappi-pakasteen.

Avustajat olivat tarkkailuasemissa.

Tai jopa varmistamassa hyllyjen pesun jäljen (eli siis karvoittamassa pyyhityt hyllyt valmiiksi).

Ei mikä tahansa harja

Muistelen että erään Madamen mainittiin joskus rakastavan TangleTeezer harjalla harjausta. Koska Pepsille on ollut vaikea löytää kuningatarta miellyttävää harjaa, ajattelin testata omaa harjaani Pepsillä. Pepsi kertoo:

Ai kun joku harjaa minua niin mukavasti!

Hetkinen! Millä halppisharjalle sinä oikein luulet minua harjaavasi? Ai TangleTeezer, no se ei ole ainakaan halvimmasta päästä; harjaa nyt sitten.

Ai, kun tuntuukin... miellyttävälle.

No, eipäs vielä palvelusväki lopeteta! Lisää sitä harjausta, kun kerran aloitit!

Ei minusta nyt paljon lähde karvaa, mutta näkisittepä keväällä! Emäntä saa jatkaa tuolla harjaustani jatkossakin! Ja tuo on sitten MINUN harja, hommatkoon palvelusväki oman!

Vuoden aloitus

Vuosi vaihtui. Sitä edelsi Pepsin mielestä todella ikävä ilta. Jo kello 16 ensimmäinen paukahdus kuului ulkona ja Pepsi syöksyi siinä samassa sohvan alle. Mistä ihmeestä se tunnistaa vuoden välein ilotulitteen äänen?

Sain Pepsin kuitenkin houkuteltua kello 17 maissa syömään herkkuruokaa. Normaalisti meillä on päivällinen kello 18, mutta halusin että Pepsi saisi syödä jotain ennen pitkää iltaa ja yötä.

Se olikin viisas ratkaisu, sillä loppu illan Pepsi pysyi jäykkänä piilossaan. Pari kertaa se vaihtoi paikkaa. Tässä oli erikoisin ratkaisu: saanko esitellä uuden gerbiilimme (gerbiilien vara/siivoushäkissä):

Tänne se änki itsensä. Emme ymmärrä miten se koki tuolla olonsa turvalliseksi, mutta siellä se nökötti ahtaasti ja aivan peloissaan silmät kauhusta ympyräisenään.

Ja Max ihmetteli ja kummasteli ja katseli ja oli aivan ymmällään; mikä tuolla kaverilla on?

Yhdessä vaiheessa yritin antaa Pepsille herkkuja.. mutta ei edes lempiherkut maistuneet. Max ne söi ;)

No onneksi raketit lopulta hiljenivät ja aamuyöstä Pepsi uskalsi jo alkaa nukkumaan. Taas saa olla vuoden ilman tätä räiskintää (jota ei juuri edes harrasteta meidän kulmilla, äänet kuuluvat vain kauempaa).

Loppuun vielä pari kuvaa keittiöremontistamme, joka alkaa jo olla voiton puolella:

Emäntä on todella tyytyväinen uuteen keittiöönsä!

Ps. Joulusaunaankin emäntä pääsi, mutta siitä kuva tulee vasta kun ollaan saatu se valmiimmaksi.