Otsikko on oikeastaan huijausta, sillä puita oli jo kaatunut, kun pääsin paikalle. Kyseessä oli siis elokuinen mökkipiipahdus emännän matkakaverina, joka ajoittui jo ennen Maxin synttäreitä, mutta kun nuo Maxin postaukset tuli väliin.
Kaikki alkoi tunnetusti automatkalla kohta itää. Ja jatkui venematkalla saareen.
Sekä sitten saaren ylityksellä mökkiautolla, jossa saan matkustaa ilman koppaa. Mutta perillä ihmetykseni nousi välittömästi.
Siis mitä ihmettä. Kuka täällä on kaatanut puita, kun maisema on näin avara?
Ai täällä on käynyt joku puukone. Ja jättänyt keskelle polkua oksakasan. Höh sanon minä!
Onneksi maisemat ovat pysyneet kohdillaan, vaikka puita onkin kaadettu.
Poislähtiessä mökkeilyn jälkeen minulta pääsi mökkiautossa itku.
Luulin että sitten ajetaan vain suoraan kotiin, mutta emännällä oli vielä setänsä muistotilaisuus ennen ajomatkaa. Mutta se hyvä puoli siinä oli että sain viettää ajan vapaana autossa. Meinasin lähteä ajelemaan ilman emäntää, mutta en saanut käsijarrua pois päältä, joten piti sitten odottaa emäntä mukaan 😸
Se oli sellainen reissu; lyhyt mutta virkistävä - Pepsi
