Maxin laihdutus alkoi

Max:

Emäntä teki uudenvuodenlupauksen. Että minun pitää laihtua! Minusta kyllä sen olisi pitänyt katsoa itseään peiliin eikä tuijottaa minun hartaasti kasvattamaani massua. No tammikuun eka päivä se alkoi. Vähemmän ruokaa, enemmän liikuntaa - ohjelma.

 

 Ensimmäiset kaksi viikkoa oli ihan kamalaa. Ei enää jatkuvaa raksubaaria vaan pieniä eriä muutaman kerran päivän aikana.

Saisipa edes syödä suoraan kiposta, mutta emäntä laittaa ne vähätkin raksupyramidiin ja ne pitää taistella sieltä ulos että saa syötyä.

Melko pian tajusin, että jos en halua kuolla nälkään, on alettava syömään märkäruokaakin. En ole koskaan piitannut märkäruoasta, mutta koska oli nälkä.

Leikkiminen on taas ollut ihan kivaa. Olen ollut viime aikoina laiska leikkijä, mutta pari minuuttia silloin tällöin päivän aikana onkin ollut taas kivaa pitkästä aikaa. Pepsikin on innostunut toisinaan.

Isot laservalot on hauskoja! Pieni pistevalo ei minua houkuttele (emäntä miettii onko sillä tekemistä näön kanssa joka ei ole koskaan ollut Maxin vahvin aisti).

Antaisi emäntä edes useammin herkkuja, mutta ei millään, vaikka parhaimpani yritän viedä sen hermot.
 

Ai oonks mä laihtunut? No varmasti monta kiloa. Siltä musta ainakin tuntuu. 

  (Emännän ihmisvaa'an mukaan tammikuun aikana 6,8 kilosta noin sata grammaa alaspäin, mutta parempi mittaustapa on kehitteillä koska tämä ei ole tarkka metodi)

Tällä hetkellä jatketaan näin ja odotetaan kevättä että päästään lisäämään valjastelulenkit kunto-ohjelmaan.

Maxin helmikuinen retki

 Max:

Hyvä kun kuukausi ehti vaihtua, niin emäntä pakkasi meidät autoon. Pepsi jätettiin heti alkumatkasta hoitoon (emäntä ei halunnut rasittaa Pepsiä hammashoidon takia heti perään automatkalla), mutta minä jatkoin matkaa vielä monta tuntia Savoon.

Menomatkan olin autossa ihan hiljaa. En halunnut häiritä emännän keskittymistä talvisilla teillä.

Hämärän juuri laskeutuessa saavuimme emännän isälle. Koska on talvi niin ei mökille, vaan talvivuokra-asuntoon. Ensimmäisen vartin tunnustelin ympäristöä kopasta käsin. Sitten kiersin kaiken matatalana. Toisella kierroksella aloin varovasti nostella häntääni ja merkkailla paikkoja puskemalla.

Emännän isä oli tehnyt  yksiöön minulle oman yksiön saunan lauteiden kulmaan. Siellä nukkui oikein mainiot päiväunet!

Perjantaina emäntä teki etätöitä ja minä ihailin hänenkin edestään kaunista talvimaisemaa kohti järveä. Järvikin oli valkoinen. En halunnut ulos. Minulle riitti ikkunasta tarkkailu. Emännän isä oli laittanut minulle myös tuoleja ikkunan ääreen. 

Illat istuttiin yhdessä. Oli mukavaa ja rentoa. Sain kaiken huomion ilman Pepsin kuningatar oikeuksia. Paluumatkalla saatoin urputtaa alkumatkasta että joko piti lähteä ja sen jälkeen aika-ajoin vienosti todeta että eikö oltaisi jo kotona. Mutta emäntä ei suostunut talvikelissä ajamaan kesänopeuksia. Nyt on taas kiva olla kotona.

- Max matkailija

Pepsi hammaskuvauksessa

Pepsi:

Keskiviikkoaamu alkoi epätavallisissa tunnelmissa. En saanut ruokaa! Siitä arvasin että nyt juonitaan jotain ja niinpä jouduinkin koppaan (Maxin isompi koppa) ja ajomatkalle kohti Andelinia.

Perillä emäntä jätti minut ja sitten pian jo nukahdinkin.

Kun heräsin, olin yhtä väliposkihammasta köyhempi. Röntgenkuvassa siinä oli näkynyt syöpymä. Se olikin ollut kipeä, mutta en ollut siitä kertonut emännälle ettei se veisi minua hammaslääkäriin. Mutta emäntä oli jostain tajunnut että raksujen pureskeluni oli huonontunut ja hengitys haiskahtanut jo jonkin aikaa. Muut hampaat putsattiin ja kiillotettiin.

Kotona tulin ulos kopasta melko pirteänä. Minulla oli hurja nälkä ja sainkin kastikeruokaa, jota söin pikku pätkissä. Hassua huimausta oli pari tuntia ja emäntä vahtikin etten hyppisi mihinkään korkeille paikoille.

Max lohdutti minua. Sideharsosta en piitannut ja emäntä ottikin sen pois. Olipahan koettelemus, mutta nyt hymyni kiiltää ja syöminen ei enää satu kunhan suu paranee. - Pepsi

Emäntä: Hinnaksi tälle hoidolle  tuli 316 euroa. Maksoihan se, mutta ei minusta liikaa, kun hinta sisälti yksityisklinikalla röngenkuvan, hammaspoiston, hampaiden hoidon ja lääkkeet.

Työskentelyvinkkejä kissan kanssa

 Emäntä:

Olen koonnut tähän muutaman vinkin, jotta etätyö olisi mahdollista myös silloin kun kissa ei anna rauhaa ihmisen tehdä etätöitänsä. 

 

Kuvamallina on kukapa muukaan kuin Tassunlinnan kuningatar Pepsi.

1. Ota kissa syliin. Ja yritä se saada myös rentoutumaan siihen.

 

2. Anna syötävää/herkkuja eli huijaa kissa pois (tästä ei nyt kuvaa, mutta osaatte kuvitella kohdan).

3. Ala ihmettelemään jotain ikkunan ulkopuolella, jolloin kissa menee tuijottamaan ikkunasta. (Pepsi: Miksi minulla on sellainen olo että minua huijataan. Eihän tuolla ole muutakuin lunta.)

4. Osta iso hiirimatto, joka kattaa melkein koko työpöydän, jolloin voit käyttää hiirtä siinä missä sattuu olemaan tilaa sitä kulloinkin liikutella.

5. Laita työkoneen kakkosruudulle joku kissapeli. Esimerkiksi kärpäspeli, joka saa kissan mielenkiinnon kääntymään hetkeksi pois emännän etätöistä.

Lopulta kun mikään ei auta, poistu hetkeksi huoneesta ja kutsu kissa mukaasi. Toivo että kissa unohtaisi tulla takaisin perässäsi työpöydälle. Huoh.

Muita ideoita?

- Emäntä

Kukka huomiota

 Max:

Kuule emäntä, älä tuijota sitä televisiota, kun sieltä tulee vain mainoksia, vaan anna minulle herkkuja! 

Tiedättekö että vaikka olen kiltti, niin joskus se on ylettömän vaikeaa. Jos tuosta kukastakin räppäisi, niin sillä voisi saada huomiota.

Hmm, jos vähän vaan.

Näin. En lopeta, kunnes emäntä antaa herkkuja.

Sainpas huomiosi! Jatkanko vai saanko herkkuja?

- Max

(Emäntä ei halua palkita Maxin uudesta tyylistä "hoitaa" kukkia vaan yrittää saada Maxin lopettamaan ja vasta hetken päästä harkitsee herkkuja niin ettei Max kokisi sitä palkkiona kukan "hoidosta". Tämä on ollut tammikuun tiukka haaste ja olen joutunut pahoittelemaan kukkaparalle jo monesti huonosti alkanutta vuotta.)