Pepsi hoitajana

Tasan kuusi vuotta sitten maanantaina meille tuli ensimmäinen kissamme. Eikä ihan mikä tahansa kissa vaan Pepsi. Haimme Pepsin Alajärveltä silloiseen kotiimme Pirkanmaalle. Että se oli pieni, vaikka ikää oli 12 viikkoa. Aluksi elämä uudessa kodissa oli sihinää ja sohvan alla piileskelyä, mutta pian kotiuduttiin.

Pepsi tuli tilanteeseen, jossa häntä oli odotettu, mutta emäntä oli juuri yllättäen sairastunut vakavasti ja maannut 12 päivää sairaalassa. Viikonlopuksi oli emäntä päässyt kotiin ja maanantai-aamuna lähdettiin hakemaan kissaa matkan päästä. Emännällä oli 1,5 kuukautta sairaslomaa kotona. Mikä emännän nosti ylös:

Pepsi! Kissa, joka jaksoi joka päivä ilahduttaa uusilla tempuillaan, söpöydellään, innokkailla leikeillään, vilkkaalla elämänmenollaan.. Kaikella sillä ihanalla mitä kissanpentu tuo mukanaan kotiin. Parasta oli ehkä ne hetket, kun emännän piti levätä sängyssä ja pieni pentu käpertyi viereen tai päälle kehräämään. Voiko siinä olla muuta kuin onnellinen ja iloinen, vaikka olosuhteet väittäisivät muuta :-)

Isäntäänkin Pepsi tykästyi. Olihan hänellä pepsiä limsapullossa :-D

Kiitos Pepsi, että jaksat yhä joka päivä ilahduttaa minua ja saada huuleni kääntymään hymyyn :-)