Eläin ja ihminen -kirja

Emäntä sai SKS-kustantamolta luettavakseen Helena Telkänrannan uutuuskirjan  Eläin ja ihminen. Max yrittää ihastuttaa postausta kuvillaan ja tuoda kissamaisuutta mukaan 😽

Kirjassa on paljon asiaa, joten koko kirjaa en aio kirjoittaa tässä teille. Suurin osa esimerkeistä oli apinoista, simpansseista, linnuista, valaista jne, mutta otan blogini luonteen mukaisesti tähän muutaman esimerkin kissoihin sopivista piirteistä kirjan sivuilta.

Sanajärjestys: Eläinten on helpompi oppia sanojen merkityksiä, kun asia toistetaan aina samoilla sanoilla samassa järjestyksessä. Tähän on helppo yhtyä; kyllä kissat oppivat usein toistetut sanat.

Ajantaju: Lemmikeillä ei ole varsinaista ajantajua, vaikka siltä välillä tuntuu esim ruokailun suhteen: "Jos eläin saa ruokansa joka päivä tiettyyn kellonaikaan, sen ruoansulatuselimistö alkaa jonkin ajan päästä valmistautua jo hiukan etukäteen." Eli tästä syystä esim Pepsi kirjan mukaan tietää että kello on ilta kuusi = ruoka-aika. Vatsa ilmoittaa että nyt on oikea aika edellisestä ruokailusta. (Pepsi väittää silti tuntevan kellon 😸)

Järki ja tunteet: Jokaisella kissalla on persoonallisuutensa. Mutta se että kissa kostaisi tai protestoisi suihkauttelemalla vääriin paikkoihin, ei pidä paikkaansa. Kissa stressaa silloin ja haluaa rauhoittaa omaa mieltään, eikä se voi ymmärtää että ihmiset eivät halua tällaista käytöstä.

 Tassuisuus: Useimmiten uroskissat ovat vasentassuisia ja naaraskissat oikeatassuisia. Poikkeuksia kuitenkin on paljon. Kuten Tassulinnan Pepsi on kuningattarena vasentassuinen.

Kissanminttu ei ole päihtymys kissalle vaan aistimus. Kissanmintun salaisuus on se että tuoksu muistuttaa kissojen kiima-ajan tuoksua ja tästä syystä se on kissoille niin kiva asia.

 Kirjaa oli helppo lukea. Se ei ole sellainen tietokirja, jonka lukemisesta väsähtäisi. Toki ajatus täytyy olla mukana, mutta siinä ei ollut juuri ongelmia, sillä teksti on mielenkiintoista.

Kirjan huonona puolena pidän toistuvaa (jokaisella aukeamalla) vakuuttelua siitä että tämä asia johtuu evoluutiosta ja tämä juttu taas evoluutiosta; minulle tämä hokeminen ei tehnyt uskottavaa fiilistä kirjasta. En voi ymmärtää miksi jokainen kohta kirjassa on perusteltu vain evoluutioon vedoten (esim ääntely, ajantaju, persoonallisuus, sosiaalisuus, ominaisuudet...); evoluutiota kun ei ole edes tieteellisesti voitu osoittaa todeksi vaan se on vain yksi teoria, mutta kirjassa sitä ei otettu lainkaan huomioon. Kirja olisi ollut mielestäni loistava ilman tätä jatkuvaa uskottelua yhteen ainoaan selitykseen.

Kirjaa voin suositella luettavaksi, kunhan osaa olla kriittinen lukemalleen tai sitten lukee vain uskoen kaiken 😉