Emännän ja isännän oli ajatus tänä kesänä remontoida kesäkoti pintaremonttina asuttavaan kuntoon, mutta toisin kävi.. Talosta löytyi mm vessanlattiasta liikaa kosteutta ja sitten venyi 1,5 kuukautta kaikki työt, kun ihmiset neuvottelivat myyjäihmisten kanssa.
Vihdoin ne pääsi sovintoon ja tällä viikolla pääsimme töiden kimppuun. Tuli vähän enemmän töitä kuin oli ajatus, mutta onneksi me ollaan auttamassa ihmisiä ammattitaidollamme. Näissä kuvissa (yllä ja alla) työnjohtaja Pepsi kävelee siltaa pitkin yhdelle työalueelle.
Max: Mikäs mä oon sitten, jos toi toinen on työnjohtaja?
Kyllä mäkin osaan monenlaista. Tässä tutkin väliaikaisen pystypuun kestävyyttä.
Pepsi: Ei täällä edes ole vessaa eikä tyhjässä keittiössäkään tarjoilla mitään. Tuleekohan tästä koskaan mitään?
Max: Joo, pahalta näyttää.. Ihmiset tarvitsisivat kyllä apuja. Mistähän me palkattaisiin työntekijöitä raksupalkalla?
Emäntä: Remontointi on tuttua, mutta tämän piti olla pintaraapaisu eli edullinen pikaremontti.. Mutta siitä tuleekin kallis isoremontti 😔 Jospa ensi kesänä täällä pystyisi jo yöpymään.
Emäntä kävi kesälomansa aluksi Rovaniemen Kissakahvila Freijassa. Sieltä mukaan lähti lelu lahjaksi Maxille, jonka kehuttiin kiinnostavan kovasti kissoja. Sarjan lelut on valmistettu Yhdysvalloissa, mutta niissä on käytetty poronnahkaa Suomen lapista.
Emäntä osti kepin, jossa on kiva vaijeri lelujen liikuttamiseen, pakkauksessa olevan sulkalelun (yläkuvassa) ja nyt kepissä olevan kappaleen (hiirulainen vaaleanpunaisella tupsulla).
Vaihtoehtoja Freijassa olisi ollut muitakin. Tuossa kuvassa koko tuotesarja.
Max tykkäsi sulkalelusta, mutta ehdoton ykkönen näistä kahdesta on hiirulainen. Se lentää ja sitä on kiva napata. Se voi myös kulkea lattiaa pitkin ja silloinkin se on tosi kiva.
Tässä video, jota otettaessa Maxin innostus on jo siltä leikkituokiolta aika hiipunut (aiemmin ei emännän mieleen tullut ottaa videota). Eli vauhti oli leikin aluksi moninkertainen.
Max: Tälle lelulle annan 9,5 pistettä, on se niin kiva!
Sattuneesta syystä meille kertyy aika paljon tyhjiä limsa- ja vesipulloja. Perjantaina etätyönsä lomassa emäntä keksi niiden avulla toimintaa yliaktiiviselle kissapojalle, jotta sai siten paremmin työrauhan.
Max: Mitäs nämä on? Miten pääsen täältä olkkarista emännän luo keittiön työkulmaan?
Otetaan vauhtia ja sitten hypätään!
Enkö osannutkin hyvin tulla?
Osaan mennä myös takaisin toiselle puolelle!
Ensin Max hyppeli huvikseen edestakaisin, mutta kun kiinnostus loppui (ja emännän töiden häiriköinti jatkui), otti emäntä avuksi herkut ja niin saatiin hyvä aktivointipeli, kunnes tänään pullot vietiin kauppaan.
Vaikka otsikko on että "kauluri järveen ja menoksi", niin ei emäntä oikeasti antanut heittää kauluria järveen, vaikka itse olisinkin ollut valmis niin tekemään.
No mitä oikeasti tapahtui, niin pääsin emännän kanssa mökille itään, koska pattikohta oli jo niin hyvä ja minä kuulemma ansaitsin mökkireissun kaiken vastapainoksi. Olen ihan samaa mieltä!
Sisällä minun piti pitää vielä kauluria. TYLSÄÄ! Mutta ulkona emäntä katsoi minulla olevan niin paljon muuta tekemistä, että kauluri jätettiin sisälle (ei järveen).
Metsästin mökillä monta pääsiäisjyrsijää. Tuntui että niitä oikein vilisi tuossa lähellä rantaa.
Kunhan vaan emäntä olisi antanut metsästysrauhan!
Ja sitten kävin monta kertaa ihmettelemässä rannalle ilmestyneitä uusia kiviä. Tiedän että emännän isä tykkää pyöritellä kiviä paikasta toiseen, mutta miten se noin paljon on saanut rantaan niitä? Viimeksi käydessäni siinä oli mielestäni ihan vain vettä!
Mistä tämäkin kivi on tähän ilmestynyt?
Kaiken lisäksi vedessä vaani outoja otuksia. Äh, se olikin taas uusi kivi! (emännän huomautus että Pepsi tuijotti monta minuuttia tuota järvestä pilkistävää kiveä)
Täältä näkee paremmin!
Kotia lähtiessä matkustin autossa noin.. no en oikeasti!! Kopassa matkustin, mutta kun emäntä kävi matkalla sukulaishautajaisissa, niin sain viettää ne tunnit vapaasti autossa (auto oli varjossa, ikkunat raollaan ja ruokaa & vettä oli saatavilla). Olisin kyllä voinut matkustaa omasta mielestäni noinkin ihan hyvin 😸
- vihdoin kauluriton ja vapaa Pepsi
Ps. emäntä toi kaulurin kotiin kaikenvaralta, mutta laittoi se onneksi kaappiin 😽
Emännän ja isännän ollessa poissa kotoa, minusta tuntuu toisinaan että minua tarkkaillaan! Enkä tarkoita että Max kurkkisi jostain kulman takaa, vaan että se valvonta tapahtuu tuolta katonrajasta.
Olen kyllä tätä seuraillut jo pitkään, ettei ole mikään lääkitysten aiheuttama jälkitila tms. Yleensä huomaan sen siitä, että yhtäkkiä tuolta laitteesta (josta on aiemmin blogissa kerrottu täällä) kuuluu napsahdus. Sitten se alkaa kääntyilemään, ihan kuin laite etsisi kissoja!
Hah, toisinaan se ei löydäkään, kun ollaan niin hyvässä piilossa 😸
Mutta jostain se tietää, että minä viihdyn usein kirjahyllyn päällä Alhon huopapesässä.
Mutta sille laitteelle ei riitä että vakoilisi vain päivisin. Myös yöllä se saattaa napsahtaa päälle 😾
Max ei tajua koko hommasta mitään. Se vaan saattaa loikoa niin että kukaan ei näe. Ei se tajua, että aina pitää olla edustuskunnossa piilokameroiden varalta (varokaa paparatseja!).
Mutta mitä tässä on kuvattu? Vai onko kuvattu mitään?
Huom, kuvat kerätty emännän kesäloman aikana eli kaikki eivät ole aivan tuoreita.
Meillähän oli heinäkuun alussa käytössä tämännäköinen puhallettava kauluri (kuvassa tosin kääntynyt väärinpäin, ilmareikä kuuluu niskaan). Mutta nyt leikkauksen jälkeen Pepsi päätti että tämä ei ole enää hänen loppukesän tyyliään.
Mistä tämä ilmeni? No siinä, että Pepsi pääsi kolmesti ensimmäisen vuorokauden aikana irti kaulurista käyttämällä älyään, tassujaan ja lattiaa apuna (jotenkin pitämällä kauluria lattiaa vasten tassuillaan ja vetämällä päänsä sitten taakse, ulos reiästä). Kiitos tehostetun valvonnan, tämä huomattiin sekunneissa, myös yöllä (hyvästi yöunet, pitää valvoa kissaa).
Niinpä emäntä riensi lähiapteekkiin kysymään olisiko heillä muodikkaampia kaulureita ja palasi kahden erilaisen version kanssa kotiin. Tässä toinen. Pepsistä tämä ei ollut yhtään muodikas, varsinkin näin kuivana kesänä, kun sadevaatteille ei ole tarvetta.
Minä en nouse tästä ennenkuin koittaa syyssateet.
Miksei tässä ole käytetty pinkkiä teippiä?
Niinpä päätettiin kokeilla perinteistä muovikauluria, jota isäntä ensin stailasi käyttökelpoisemmaksi (leikkasi ja teippasi) kuningattaren tarpeeseen. Tämä onkin toiminut erinomaisesti!
valvonta toimii myös kotoa poissaollessamme valvontakameran avulla (tulossa oma juttu)
Kaulurin parhaita hyötyjä on se, että Pepsi näkee liikkua melko hyvin (mitä nyt seinät ovat siirtyneet liian lähelle kulkuväyliä) ja sen kanssa voi nukkua pää alhaalla toisinkuin puhallettavan uimarenkaan kaulurin kanssa. Myös syöminen ja juominen onnistuu ongelmitta. Tämä oli näköjään oikein hyvä ostos ja kaulurin korkeus on juuri oikea, niin ettei tassu ylety kiellettyyn kohtaan ja korvan takaa tikattu kohta on oikein siistin näköinen.
Katinkontit, kaikkea sitä pitääkin kestää.
Mikä teistä on muodikkain kaulurityyli; uimarengas, sadeviitta vai ehkä aurinkovarjo?
