Maxin syyskohtaus

Tänä aamuna lähdimme käymään kesäkodilla. Max ei ole päässyt käymään siellä muutamaan viikkoon, joten Max pääsi tällä kertaa mukaan.

 Kaikki meni aluksi hyvin. Max kiersi tarkistamassa sisätilan remonttimuutokset ja sitten halusi ulos. Siellä syötiin aamupalaksi reilusti heinää ja ruohoa.

Ja tutkittiin innokkaasti pihan paikkoja.

Sitten tuli ruoho-oksut. Siinä ei mitään outoa ole, sillä niinhän aina käy. Mutta Max ei palautunut normaaliksi oksujen jälkeen. Poika kyyhötti maassa. Aluksi en kiinnittänyt siihen huomiota, mutta muutaman minuutin jälkeen se alkoi tuntua oudolta ja menin katsomaan tilannetta tulppaanien istutukselta.

Maxin hengitys rahisi ja se oli lähes veltto. Kun nostin Maxin syliini ja istuuduin peräkärryn kulmalle (pahoittelut huonosta kuvasta), niin se vaan löhösi vaikeasti hengittäen jalkojeni päällä. Silloin alkoi iskeä paniikki. Ikenet olivat hyvin värittömät ja kunto oli selkeästi yhtäkkiä romahtanut. Mietin että mitä tämä on ja mitä teen.

Yhtäkkiä tuli mieleen että lähes joka syksy Max on sairastanut syysflunssan juuri tähän aikaan vuodesta (viimeksi siitä on kerrottu täällä). Olen päätellyt sen johtuvat sienistä tms. Sisällä Maxin olo on ollut aina parempi kuin ulkona. Niinpä päätin kokeilla pikaista paluuta kotiin. Max siis koppaan ja muutaman kilometrin ajomatka nopeasti kotiin.

Jo automatkalla Max tuntui virkistyvän ja kun Max pääsi kopasta poika oli jo melkein normaali itsensä. Hengityksen rahina väheni kokoajan ja lopulta hävisi. Eläinlääkärihän tämän ehkä tutkisi ja antaisi hoidon (kerran käytiin, silloin ei selvinnyt mitään), mutta kokeilemme nyt ensin vain että Max ei pääse ulos eikä kesäkodille ennen pakkaskauden alkua. Se hyvä puoli kerrostalon ylimmässä kerroksessa asumisessa on, että sienille ei altistu. Toivottavasti ulkoilukielto pitää vaivan loitolla.