Satu Heimosen uusi kirja Soinnut solmussa piti saada lukulistalle, koska hänen edelliset kirjansakin ovat olleet hyviä. Mutta tämä oli vielä parempi ja vaikka on suunnattu ehkä ensi sijaisesti nuorille, niin on se todellakin jokaiselle sopiva (ainakin emännälle).
Kirja kertoo Linnapadon nuoriso-orkesterin soittajien elämästä vuorotellen eri soittajien näkökulmasta, jotka ovat hyvin toisistaan eroavia. Siinä missä toinen on hyvin itseensä käpertynyt on toinen hyvin ulospäinsuuntautunut jne. Yhteistä kaikille on jousisoitin ja halu soittaa (enemmän tai vähemmän).
Satu Heimonen on onnistunut nuorten erilaisten elämän kuvioiden kuvaamisessa hyvin ja kypsästi. Usein lukee kirjoja, joissa pyritään vaikuttamaan lukijan mielipiteisiin rivien välistä esim homouteen tai uskovaisuuteen. Tässä kirjassa ei tuomita tai suosita toisia henkilöllisyyksiä, vaan vaikka persoonallisuuksia on monia, voivat he kaikki silti olla kavereita edes jollain tasolla keskenään. Ja olla samanarvoisia! Tämä oli erittäin hyvä ja kunnioitettava piirre kirjassa ja vaatii myös kirjailijalta kykyä asettaa sanat oikein.
Pidimme siis kirjasta erittäin paljon ja emme voi muuta kuin suositella!
Max miettii että miten paljon Nuppu ja Juju ovatkaan mahtaneet auttaa kirjan kirjoittamisessa? Todennäköisesti erittäin paljon, jotta on saatu näin hyvä tulos aikaan!
Kuulostaa tosi kivalta kirjalta, ja varmasti on tekijällä ollut yhtä asiantuntevaa ohjausta kuin arvostelijalla!
VastaaPoistaOhjaajat ovat tärkeitä! - Max
PoistaKuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta todella! Nupulla ja Jujulla on varmasti tassunsa pelissä=)
VastaaPoistaKirja oli oikeasti kyllä hyvä!
PoistaNiin ihanaa, että luit kirjani ja tykkäsit siitä ja vielä kirjoitit postauksen! <3 Juuri tuo sun esiin nostama teema on mulle tärkeä: toivon, että tuomitsemisen ja vihaamisen sijaan maailmassa olisi enemmän rajat rikkovaa ystävyyttä ja edes yritystä ymmärtää toisia. <3 Toivottavasti onnistuin vähän innostamaan sua soittamiseenkin! ;)
VastaaPoistaNuppu ja Juju olivat ahkerasti mukana kirjoituspuuhissa tälläkin kertaa. Juju varsinkin terästäytyi pitämällä mut läppärin ääressä silloinkin, kun olisi tehnyt mieli livetä. Mutta jos kissa nukkuu ihanasti jalan päällä, on parasta vain pysyä paikoillaan ja kirjoittaa...
On sulla hyvät apulaiset! - Max
PoistaPitähän nyt näin hyvästä kirjasta kirjoittaa blogiin, vaikkei tämä kirjablogi olekaan <3 - emäntä
Aihe vaikuttaa ainakin kiintoisalta ja erilaiseltakin.
VastaaPoistaKyllä, kannattaa lukea!
Poista