Kesäkuun alussa:
Pepsi: Joko täällä on tomaatteja?
Ja siellä täällä riippuu punaisia ja varsinkin vihreitä palloja.
Hmm, ei minua huvita nyt pallottelu. Saat emäntä itse pitää tomaatti -pallot.
Kesäkuun alussa:
Pepsi: Joko täällä on tomaatteja?
Pepsi:
Emäntä käy toisinaan ostamassa meille ruokaa Lapuan keskustasta Lemmikkikauppa Vedenväestä. Kun sinne tuli taas asiaa, niin ehdotin että saanko tulla mukaan.
Pepsi:
Max kertoi viimeksi mökkeilystä, mutta olin siellä minäkin. Minä keskityin lähinnä maisemien ihailuun ja tontin kiertelyyn.
Max:
Ehkä kesän viimeinen mökkeily alkoi tutun reviirin läpikäynnillä mökin "takaoven" läheisyydessä tilannetta tarkkaillen.
Mutta sitten tuntui että saaliit loppuivat ja siirtyivät muualle. Ilmeisesti sana levisi suuresta pedosta. Niinpä aloin miettimään ankarasti uskallanko kesän lopun kunniaksi lähteä uusille saalistusmaille.
Täällä etupihalla en ole ikuna käynyt näin kaukana talosta. Vähän jännää.
Ja saalista alkoi löytymään ihan eri tavalla kun viisin- tai kuusinkertaistin reviirini kertaheitolla. Emäntä kehui minua rohkeaksi ja taitavaksi saalistajaksi.
Ja niinpä emäntä saikin loppu mökkeilyn ravata perässäni valloittaessani maailmaa. Mutta tämän lähemmäksi järveä en mene.
- Max, suuri urhoollinen tiikeri
Max:
Tykkään nykyisin käydä niin emännän äidillä lomaresidenssissä kuin vaikka mökillä. Ja matkustaminenkin sujuu. Mutta se lähteminen on musta aina kauheeta.
Tänään torstaina 10.8. olen 13 vuotta. Minä paljasjalkainen stadilainen olen asunut koko elämäni (pentuviikkojen jälkeen) ympäri Suomen maata, mutten ole pääkaupunkiseudulla käynyt sen koommin kun sieltä lähdin.
Että olinkin pieni pienenä emännän sylissä. Pentuna sairastelin myös muutamaan otteeseen, mutta niistä selvittiin. Sen jälkeen aloin kasvamaan vauhdilla.