Herätys Max

 Max meni torstaiaamuna käymään hammaskiven poistossa, jotta ientulehduskin saadaan sillä asettumaan. Aamuyöllä ruoho-oksut iltapaloineen tehnyt Max oli niin ärtynyt, kun ei saanut aamupalaansa ja herkkujakaan ei annettu.

Mutta sitten se selvisi miksei ruokaa saanut, vaikka kuinka pyysi. Heti odotusaulassa Max lamaantui.

Ihana Atte osasi taas asiansa ja niinpä puolen tunnin päästä lähdettiin kotiin hampaat putsattuna ja kynnet leikattuna jo heräilevän Maxin kanssa.

Ja se heräily sitten kesti. Heti lähdettiin liikkeelle, mutta tasapaino oli hukassa.

Emäntä yritti rauhoitella Maxia että lepää nyt, mutta ei, ulos olisi päästävä.

Tässä välissä emännän oli pakko laittaa kuolaava Max pariksi tunniksi takaisin koppaan, kun tokkurainen kaveri ravasi kuin päätön kana ja yritti vaarallisesti hypellä tasoille. Ilta meni sitten jo rauhallisemmissa merkeissä, mutta mikään ei maistunut; ei edes herkut!

Seuraavana aamuna Maxin pää ei ollut vieläkään oma itsensä. Ei ruokaa, ei herkkuja, kehräys oli epätavallista. Pirautus Atelle ja kehoitus seurata tilannetta. Häkissä Max olisi ollut sateisessa ilmassa tuntikaupalla, jos ei emäntä olisi hakenut sitä aina välillä sisälle lämmittelemään. Kai siellä olisi ollut helpompi olla.

Vihdoin iltapäivällä herkut alkoivat maistumaan.

Ja illalla sitten jo ruokakin. Kehräys oli oma itsensä. Ja naukuminen ovella paljasti että nyt on Maxin pää asettunut omaksi itsekseen. Ja sen kunniaksi päästiin sadekuurojen välissä ulos nauttimaan ulkoilusta aidon Maxin kanssa.

 

Täysi herääminen kesti siis noin 30 tuntia. Toivottavasti ei tarvitse heti mennään uudestaan.