Valoa hakemassa

Yhtenä harmaan syksyisenä päivänä emäntä pakkasi laukkunsa ja lähti reissuun etsimään vieläkö valo ja aurinko löytyisi jostain. 

 

Kohde oli vanha tuttu Torrevieja, Espanjassa. Ja sieltä se aurinko ja valokin löytyivät.

Jostain ihmeen syystä emännän silmät löysivät kävellessään kissoja sieltä ja täältä. Joskus ihan kotipihansa ääreltä.

Mutta jopa merenrannan kallionkielekkeen alta.

Surullistahan kodittomia kissoja oli kohdata. Mutta emännän olemus tuntui olevan sellainen, että kun hän vain pysähtyi, juoksi paikalle monta kissaa katsomaan löytyisikö jotain herkkuja. Ja toki emäntä oli varautunut herkkupussilla, josta hän heitteli maahan herkkuja - kosketusta vältettiin puolin ja toisin, mikä oli hyvä sillä osa kissoista oli selvästi sairaita.

Markkinakissalla oli erikoisesti luutunut häntä. Hän käyttäytyi siihen malliin että omistaisi koko markkinat. Ehkä omistikin.

Merivesi oli jo viileää, mutta rantahiekkaa pitkin oli kiva kävellä paljain jaloin. Vieressä olevat suolameret ja suolavuoret taas olivat vain tarkoitettu ihailuun kaupunkijunaretkellä, sillä se on tuotantoaluetta.

 Kotona Tassulinnassa oli matkan jälkeen hyvin tarkka matkalaukun tarkastus. Varmasti sata kertaa tarkempi kuin lentokentillä. Ja kyllä sieltä lopulta löytyi Pepsille ja Maxille herkkupussi, mikä on tuntunut maistuvan erittäin maukkaalta.

Emäntä tankkasi itseensä valoa, harrasti liikuntaa runsaan kävelyn merkeissä, teki hyviä vaateostoja ja sai energiaa että päästään taas tämän pimeän ajan yli.