lauantai 23. kesäkuuta 2018

Juhannusreissussa 2

Max:

Nyt on minun vuoro kertoa mihin jatkettiin huvimajasta, joka oli minusta aika pelottava paikka ilman ihmisiä lähellä (turvallisinta on minusta olla lähellä ihmisiä paikasta riippumatta). Me jatkettiin johonkin hovihotelliin ja meidän omat ihmiset tuli sinne kans!
Hotellissa oli ehkä parasta ikkunanäkymä, josta näki kivasti katsella kadun tapahtumia esimerkiksi traktoripoikien ajelua, kun meillä päin on vaan mopopoikia kaasuttelemassa.
Tuuletusluukku oli juuri minulle mitoitettu. Sen kautta kuuli äänet parhaiten!
Juhannusruokatarjoilukin pelasi ihan välttävästi kenkätasolle.
Kaapin hyllyille olisin halunnut mennä makoilemaan, mutta ne oli tylsät ritilät, 
siitä miinusta 😉
Se oli kanssa kivaa, että meille molemmille Pepsin kanssa oli omat sängyt nukkua. Ihmiset vaan änki niihin kanssa, tylsää..
Meidän ollessa päikkäreillä emäntä kävi kävelemässä sadekuurojen välissä ja löysi Jokilaakson matkailupuutarhasta hauskoja kukkien kenkäruukkuja.
Mutta se jäi minulle auki, notta kuka tuo hotellin kissa oli?

torstai 21. kesäkuuta 2018

Juhannusreissussa 1

Pepsi:

Pääsimme eilen lähtemään ihmisten kanssa juhannusreissuun. Tämä on ensimmäinen osa jutusta, sillä voi olla että teemme vielä toisen, sillä onhan tässä vielä monta reissupäivää ja kohde vaihtuu tänään.
Majoitumme Maxin kanssa viime yöksi anopin ja appiukon puutarhamajaan, sillä emme saa mennä sisälle allergiasyistä (mitähän allergista meille on muka siellä sisällä?). Mutta mikäs siellä majassa pitkää yötä viettäessä; valoisaa ja ihan lämmintäkin.
Minä halusin hetipian välipalan jälkeen ulos kuten joka kerta, kun ovi avautui. Sain valjastella talon pihassa. Huomioni kiinnittyi välittömästi naapurin pihaan. Mitä nuo on?
Ihan kuin maalla jänikset pihalla, mutta miksi nuo on verkkoaidan sisällä ja tuijottavat vain minua? Miksi en saa mennä lähemmäksi tekemään tuttavuutta vaan piti jatkaa heti matkaa?
Tarkistetaanpa seuraavaksi kasvimaat. Ihan ovat hyvässä vauhdissa juu. Niinkuin minäkin, jatketaan!
Pitihän minut yhdet hiekkakylvyt ottaa lomalla. Emäntä moitti juhannusturkkiani, mutta pesin sen sitten sisällä majassa puhtaaksi.
Ai mitäkö Max? Se pysyi sisällä majassa eikä halunnut lähteä tutkimaan maailmaa. Kävi se kerran kyllä tuossa majan terassilla kurkkaamassa ja maistamassa heinää.
Mutta minä en majassa pysy, jos ei ole pakko. Reissaaminen on hauskaa!

Hyviä juhannuspäiviä!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Viulunsoittaja takahuoneessa

Emäntä soittelee joskus, tosi harvoin, epävireisesti vingutellen viuluaan. Ihan vain siksi, ettei nuorena opitut taidot unohtuisi täysin (90 prosenttisesti ne on jo unohtuneetkin).
Mutta viulua ei voi soittaa kissojen kanssa samassa huoneessa. Miksikö? No yksinään Maxin kanssa se vielä sujuu. Mutta Pepsi..
Yksin Pepsin kanssa samassa tilassa ollessa Pepsi huutaa, raapii emäntää kynsillään, yritää hypätä eri reittejä käyttäen kohti viulua. Pepsi mitä ilmeisemmin inhoaa viulun ääntä. Eli soittaminen ei siis ole turvallista eikä Pepsi todellakaan anna soittorauhaa.
Mutta jos molemmat ovat samassa tilassa niin tilanne on mahdoton keskittymiselle. Eikä soittaminen meinaa onnistua suljetussa takahuoneessakaan, sillä oven takaa kuuluva melske häiritsee keskittymistä. Ai mitä siellä oven takana sitten tapahtuu? Yleensä Pepsi on ärtynyt, Maxille tulee mieleen että hän on sukupuoleltaan poika ja sitten siitä seuraa tappelu. Tässä pätkä, jossa viulua vasta näppäillään. Tosin juuri tässä tilanteessa Pepsiä häiritsi kuvaus eikä tilanne edennyt tappeluun saakka.
Oletteko te huomioineet, mitä kissat tykkäävät livemusiikista?

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Viisaat linnut

Jennifer Ackermanin Viisaat linnut -kirja, jonka sain blogiin pokkariversiona, kertoo eri puolella maailmaa elävien lintujen uskomattomasta älykkyydestä.
"Linnut ovat älykkäitä myös sosiaalisesti: Ne juonittelevat ja manipuloivat. Ne salakuuntelevat ja lahjovat. Ne lohduttavat toisiaan suutelemalla. Ne varoittavat toisiaan vaarasta. Linnunpoikaset kiristävät vanhempiaan. Linnut kutsuvat todistajia paikalle lajitoverin kuollessa. Ne jopa surevat."
No ehkä linnut ei ihan elokuvissa istu poppareiden kanssa, mutta melkein.
 (kuvat yllä ja alla Saara Vallinevan Pienen pienessä saaressa - Haiharan näyttelystä.  Emäntä lisäsi kuvat tähän kirjoitukseen kuvittamaan tekstiä.)
Atena kustannuksen kirjassa matkustetaan "Barbadokselta Uuteen Kaledoniaan ja Euroopasta Amerikkaan tutustumaan eri lintulajeihin. Esimerkiksi amerikanhakki voi piilottaa 30 000 siementä laajalle alueelle ja muistaa kuukausien kuluttua niiden sijainnin. Eräät matkijalinnut taas varastoivat jopa 2 000 erilaista laulua aivoihinsa, jotka ovat tuhannesosan kokoiset ihmisaivoihin verrattuna."
Max: Emäntä, emäntä onko kirjassa mitään blogikissoja kiehtovasta puluaiheesta?

No löytyy puluistakin kohtia:
 Tai että "joissakin asioissa pulut kieltämättä vaikuttavat hölmöiltä. Mutta oikeastaan ne ovat paljon fiksumpia kuin arvaisikaan. Niillä on esimerkiksi hyvä numeropää. Ne osaavat esimerkiksi järjestää yhdestä yhdeksään esinettä esittävät kuvat pienimmästä suurimpaan."
Viisaat linnut on mielenkiintoinen kirja lintujen älykkyydestä (tai puluista) kiinnostuneille.

lauantai 9. kesäkuuta 2018

Aamupesujen seuralainen

Pepsillä on ollut viime viikkoina uusi tyyli: jos Pepsi on noussut aamulla ennen emäntää sängystä, menee kuningatar odottamaan emäntää vessan kaapin päälle. 
Siinä neiti pitää seuraa aamupesuja tekevälle emännälle,
ennenkuin siirrytään yhdessä keittiön puolelle. Mikä onkaan mukavampaa kuin aamusella seuraa pitävä kissa, josta ei ole ainakaan haittaa. Paitsi eräänä työaamuna, kun emäntä tuli vessaan..
Pepsi: Oho, kuka tuon teki?
Emäntä: Äh, nyt taidan myöhästyä kyllä nyssestä. Mutta mitenkäs Pepsi sinulle noin huono-olo tuli?
Pepsi: En se minä ollut. Se oli varmaan SE. Yritin kyllä kieltää, mutta..

No oli se kuka tahansa, niin emäntä siivosi ja ehti vielä töihinkin 😊