Maxin verhot

Emäntä haki viikonloppuna verhokassinsa varastosta ja kumosi sen sängylle (ajatuksena olisi vaihtaa kesäisemmät verhot talvikuviointien tilalle). Alimpana kassista ilmestyi vihreät verhot, jotka aiheuttivat Maxissa suuria tunteita.

Max pyöri ja hyöri, haisteli ja nuuskutteli. 

Mikä näissä verhoissa niin erityistä on?

Max: "Et sä tajua! Näissä tuoksuu meidän kotikoti siellä maalla! Mulle tule ikävä sinne"

 "Mä tahdon kaivautua näihin verhoihin ja olla kuin siellä!"

Verhot todella aiheuttivat Maxissa suuria tunteita. Ja verhot ovat kyllä olleet kassin pohjimmaisina entisestä kodista saakka, jossa ne ehtivät viettää ennen muuttoa useamman kuukauden kaapissa puhtaina, mutta tietenkin kodin hajuja keräten.

Emäntä ei raaskinnut nostaa näitä verhoja moneen tuntiin pois, sillä Max halusi nukkua ja nähdä unia näissä tuoksuissa.

Voi Max 💓

Jälkikirjoitus: Nyt yhtäkkiä muistin vielä, että onhan Max itse tehnyt näitä verhoja täällä

Lapsuuden leikit: My Little Ponyt

Edellisessä lapsuuden leikit kirjoituksessani barbeista, kyseltiin oliko minulla My Little Ponyja lapsuuden leikeissä. Mökillä käydessäni kaivelin arkusta vastauksen 😊

Minulla oli kaksi ponia. Vasemmalla Synttäri, jonka oikea nimi on tutkimuksieni mukaan TuttiFrutti ja oikealla Kukka, jonka oikea nimi taas on Posey. Molemmat ovat 1980-luvulta.

Ensimmäinen poneistani oli Kukka, jonka harjaksia rakastin harjata ja letittää. Hänellä ei ollut muuta "omaisuutta."

Mutta Synttärin mukana alkoi juhlien vietto, sillä hänellä oli koko synttäritarvikkeisto mukanaan.

Synttäri kutsui juhliinsa tietenkin Kukan kutsukortilla. Tulija sai tullessaan hatun päähänsä.

Ja sitten aloitettiin juhlat.

Leikittiin aasinhäntä poninhäntä leikkiä. Häntiä oli kaksi erilaista ja silmille huivi.

Ja tietenkin syötiin kakkua ja juotiin mehua. Näitä astiastoja ja kakkua muuten lainasivat barbit aika tiuhaan 😁

Illalla ystävykset lähtivät ulos viitat/loimet päällä. Ne olivat emännän itse tekemät ja lämmittivät mukavasti viileässä.

Oliko teillä My Little Ponyja lapsuuden leikeissä?

Diojen nostalgiaa

Emäntä alkoi sateisena viikonloppuna nostalgiseksi (sekaisessa ja hämärretyssä asunnossa) ja nosti äitinsä hyllystä monta erää vanhoja diakuvia, koneen ja kankaan. Ja sukelsi 80-90 luvulle.

 Kissoja kiinnosti kovasti tämä historiallisen jakson tarkkailu. Max oli ihmeissään; noin monta PU-LU-A!

Välillä tarkkailtiin koneen toimintaa,

mutta suurimmaksi osaksi kuvissa lähes roikuttiin.

Pepsi: Haluan tuonne maisemaan juoksentelemaan!

Pepsi: Onpa komeita koneita ollut jo silloin ennen vanhaan!

Silloin ennen vanhaan on näköjään ollut aivan kauheasti lunta ja onpa emäntä ollut pieni hiihtäessään lapissa.

Onks tuo ihan ulkomailta?

Onpa komeita otuksia nuo sonnit!

Tule Max katsomaan, täällä on ihan oikeita lapin poroja! Olisipa kiva nähdä sellainen joskus livenä kuten sonnikin! Onkohan kukaan tuttu kissa nähnyt niitä livenä?

Ps. Jos olet kiinnostunut blogikissojen kalenterista ensi vuodelle klikkaa Amelle ja Tuikelle.

Max kiipeilijä

Max:

Katsoin videon Naukulasta, kun Nacho kiipesi siinä taitavasti keittiön tasolle. Siitä tuli mieleen lapsuusnuoruuteeni koti ja omat kiipeilyni siellä.

Kun nämä kuvat on otettu, olin siinä 8-9 kuukauden ihanassa seikkailu iässä (emännän huom: VILLISSÄ iässä).

Meillä oli tosi kiva väliovi ulkoeteisen ja muiden tilojen välissä. Aina kun joku liikkui ulkoeteisessä, minä hyppäsin katsomaan!

Siitä näki tosi hyvin ja pystyi tervehtimään kaikkia tulijoita ja menijöitä! Kiipeilin siinä joka päivä monesti ylös ja alas!

Samalla koristelin oven "ikkunapuut" sisäpuolelta omin kätösin tassusin. Emäntä muistaisi joskus ottaneensa kuvan minun koristeista, mutta se ei nyt löydä sitä mistään. Mutta hienot ne oli, uskottehan!?

Tuossa iässä oli mukavaa myös se, että sisko piti minusta huolta lepotauoillani. Välillä se hermostui minulle, mutta osasi se myös antaa hellyyttä. Oi  niitä nuoruuden päiviä... 😏 - Max

(Pepsin huom: Pidän tuossa kuvassa Maxia aloillaan että saisin hetken olla rauhassa!!)