Draamaa verikokeissa

 Sen piti olla perusverikoekontrolli. Mutta emäntä aavistelikin että tilanne voi muuttua. Ettei se olekaan enää ihan perus. Kuningatar kun on arvaamaton, kun hänet herätetään kesken päiväunien eläinlääkäriin ja ennenkin on ollut vaikeuksia toimenpiteessä.

Odotushuoneessa ei ehditty kuluttaa aikaa vaan päästiin heti kissojen kanssa sisään. Tässä kohtaa Max oli pelokkaana kopin perällä (viides kerta tänä vuonna kyseisessä paikassa) ja Pepsi utelias.

Maxin verikoe otettiin ensin. Pelkkä kilppariarvo tällä kertaa. Kaikki meni niin nopeasti ja hyvin, kuten Maxin kanssa aina. Max on hiljaa paikoillaan ja Noora-elli nappasi vähän verta ja Max pääsi takaisin koppaan. Kaksi minuuttia. Mutta sitten alkoi draama. Max pääsi suoraan katsomopaikalle.

Max: Kauheeta. Ihan pelottaa. Miksi Pepsi pelkää. Miksi Pepsi huutaa noin kauheasti kirosanoja, jotka kuuluu varmaan Turkuun asti. Miksi se ei anna ottaa tassusta verta. Miksi se kiemurtelee aina irti.

Nyt se käärittiin taas pyyheeseen uudelleen ja nyt se on taas siitä pois. Miten sillä on tuollaiset voimat, vaikka on laihtunut ja on vain 2,9 kg. Eikö se tajua että helpommallakin pääsisi, kun antaisi pistää vähäsen. Nyt ne taas yrittää toisesta tassusta. Nyt se taas kiroilee ja riehuu. Nyt ne laittaa sen seitsemännen kerran kapaloon ja Pepsi läähättää jo. Nyt ne pitää taukoa. Minäkin hengästyn pelkästä tästä draamaohjelmasta. On pahempi kuin töllön luontofilmit.

Pepsi: Hah, onnistuinpas laittamaan kampoihin. Oli kunnon paini. Mutta lopulta Noora kuitenkin sai minusta näytteen. Häviö. Mutta valmistaudun paremmin ensi kertaan. 

Varokaa vain. Pantterilla on kova muriseva ääni ja se osaa laittaa kampoihin. Minulle ei niin vain tehdä mitä en halua!

Ps. Maxin arvo oli sen verran hyvä, että nyt annetaan vain 1/4 tabletti päivässä ihmisten Tyrazolia. Pepsin munuaisarvot taas olivat vähän nousseet puolessa vuodessa, mutta draamakuningatar voi hyvin. Ainakin kynnen jäljistä päätellen, joita sekä eläinlääkäri ja emäntä keräsivät vastaanotolta muistoksi. 

Ps2. Emäntä ja eläinlääkäri päätyivät yhdessä että Maxilta voi ottaa useammin verikokeita, mutta Pepsiltä ei enää kovin usein 😹

Maxin yliherkkyys

 Max on ollut aiemmin yliherkkä kolmoisrokotteelle, mutta nyt tuli kilpirauhaslääkkeestä samat oireet; kasvoihin ja muualle ihoon monta ilkeää paisetta. 

Maxin silmä alkoi jopa sulkeutumaan illalla pari viikkoa sitten, kun kaksi paisetta vain kasvoivat silmän alla. Niinpä emäntä soitti heti seuraavan aamuna eläinlääkärille. 

Vaikka Max väitti kopassa, että olisi pärjännyt kotona, oli ihan selvä että paiseet tekivät kipeää eikä edes ruoka maistunut. Eläinlääkäri laittoikin Maxin kortisonikuurille ja kilpirauhaslääkitys lopetettiin siksi ajaksi.

 Max: Ei saa kuvata! En ole kuvauksellinen nyt!

Kortisonikuuri saikin paiseiden kasvun lakkaamaan ja hiljalleen ihon parantumaan niin ettei paiseet enää lisääntyneet eivätkä vuotaneet. Abilar voiteella emäntä rasvasi monta kertaa päivässä. Max kaipasi myös erityistä huomiota koko ajan ja yhä vieläkin.

Nyt sitten odotellaan että säihkysilmä on taas valmiina potrettikuvauksiin. Nyt ei kuulemma tunnu vielä yhtään kuvaukselliselta ja ilme on surullinen koko ajan. Pitää odottaa että karvat alkavat kasvamaan takaisin. Aloittelemme myös toista lääkettä, jos se kävisi paremmin. 

Maxin kilppariarvot ylhäällä

Siitä huolimatta että emännällä on mielessä paljon muuta, sai se vihdoin tilattua Maxille ajan paikalliselle kunnan eläinlääkärille. Tällä kertaa Maxin vastaanotti ihana Noora. Mutta yllätys verikokeista oli että Maxin kilpirauhasarvo oli 99, kun viitearvo on 15-60.

Evidensian sivuilta lainattua: "Hypertyreoosia sairastava kissa onkin yleensä pirteä ja jopa yliaktiivinen ja saattaa nuolla itseään jatkuvasti. Jatkuva nuoleminen voi ohentaa turkkia ja turkki saattaa alkaa näyttää nuolemisesta huolimatta huonosti hoidetulta. Toiset kissat lakkaavat puolestaan hoitamasta turkkiaan kokonaan. Kissa saattaa myös olla hermostuneen oloinen ja kissan stressinsietokyky voi olla alentunut. Aineenvaihdunnan kiihtymisen vuoksi ruokahalu usein lisääntyy ja kissa saattaa alkaa juomaan ja pissaamaan paljon. Lisääntyneestä ruokahalusta huolimatta kissa saattaa laihtua hiljalleen. Osalla hypertyreoosikissoista esiintyy myös ripulia tai uloste on muutoin normaalia löysempää ja pahalta haisevaa. Taudinkuvaan voi kuulua lisäksi heikentynyt lämmönsietokyky, joten kissa hakeutuu mielellään viileään."

Näistä Max ei todellakaan ole laihtunut (ei olisi haittanut pieni painon pudotus), turkkia ei nuolla normaalia enempää eikä se ole hoitamatonkaan, hermostunut Max ei ole ja heikentynyt lämmönsietokyky.. Minkä käsityksen olette saaneet hakeutuuko Max mielellään viileään??

Se mikä sopii on että uloste on usein löysempää ja pahalta haisevaa, mutta ei se taida kovin erityistä olla? Mutta syy miksi verikokeisiin mentiin oli että Max on juonut ja pissannut reilun kuukauden ihan tavattoman paljon (siis todella paljon). Epäilys oli kuitenkin joko munuais- tai sokeriarvoista löytyvästä lukemasta, mutta ne olivatkin ihan hyvät kuten kaikki muutkin arvot. Niinpä kilpirauhanen tuli ihan puskista. 

Että nyt sitten aloitetaan lääkitys aamuin illoin. Se tuokin aikamoisia haasteita emännälle niin töissä käyntiin, omaisen luona olemiseen kuin ihan vapaa-aikaan.

Pepsin ultra

 Pepsi:

Ei se tiedä koskaan hyvää, kun emäntä käyttäytyy koko aamupäivän kelloa katsoen ja lopulta nappaa minut koppaan, mutta Max saa jäädä nukkumaan päikkäreitä. Ei tiennyt myöskään tällä kertaa. Mutta ällistyin, kun mentiinkin eri paikkaan kuin yleensä. Tällä kertaa auto (se jota jotkut kutsuvat pölynimuriksi) ajoikin Kaikun eteen.

Johan sen sanoin verikokeissa käytyäni, ettei siitä tiedosta hyvää seuraa. Niinpä minut vietiin sitten ultraan. Ensin kiva Sirpa-täti tutki minut. Hänkin kuuli selvästi sydämeni sivuäänen. Sen jälkeen emäntä ei ehtinyt ottaa kuvia, kun piti pitää minua paikoillaan. 

Karvaa ajettiin massustani ja sitten ultra tutki minua seisoessani, ollessani kyljelläni ja vielä selälläni. Pitää sanoa tämän Sirpan kunniaksi että se osasi käyttäytyä niin rauhallisesti että tyydyin heiluttamaan häntää ärtyneesti ja pari kertaa kiemurtelemaan. En halunnut loukata häntä murinallani tai esittämällä kynsiäni ja sainkin siitä emännältä paljon kehuja. 

No mitäkö todettiin. Sydän oli normaalikokoinen, eikä vuotoja havaittu; sivuääni on virtausääni. Munuaiset ja maksa todettiin normaalin näköisiksi. Mutta sitten se mutta: rintaontelon etuosassa oli liikaa nestettä. Se ei selvinnyt mistä se johtuu, mutta voi olla esimerkiksi lymfooma, josta ei kyllä löytynyt mitään löydöstä. Nesteestä vaarana on että minulle tulee hengitysvaikeuksia, joita voidaan sitten jatkossa koittaa helpottaa nesteenpoistolla rintaontelosta. Mutta siihen ei nyt ryhdytty, sillä se olisi vaatinut rauhoittamisen ja minulla ei ole havaittu mitään hengitysvaikeuksia. 

Väliin minulta toivottu keltaisen akileijan kuva, kun se väri viimeisenä aukesi akileijoista. 

Jatkan siis elämääni samaan tapaan kuin tähän asti: sekä tavallista ruokaa että munuaisruokaa, nestettä tyrkytetään joka välissä ja nautin kesästä ja kukista. Syksyllä sitten uudet verikokeet, jos kuntoni ei huonone sitä ennen. Jatkan valtakuntani hallitsemista tilan aitona kuningattarena.

- Pepsi

Pepsi voisi muuttaa

 Pepsi:

Ei taas. Emäntä tajusi että olisi minun aika käydä tarkastuksessa Atella. Sitä huolestutti se että kylkiluuni tuntuvat selkeämmin ja oksentelisin muka enemmän kuin ennen.

Niinpä minut nostettiin nälkäisenä koppaan (ihan varmasti kylkiluut tuntuu, kun nälkäisenä pidetään) ja sitten autolla eläinlääkärille.

No Atte sitten tutki ja tunnusteli. Minun paino oli laskenut viime kerran jälkeen (3kk sitten) 400 grammaa, joten painoin nyt 3,1 kg. Stetoskooppi löysi myös sydämen sivuäänen. 

Sitten kävi niin miten ei ole ennen käynyt. Minulta otettiin verikokeita tassusta ja sain paniikkikohtauksen. Huusin ja rimpuilin minkä pystyin. Emäntä ei saanut enää pideltyä minua kiinni, joten hoitaja tuli viereisestä huoneesta auttamaan, joten sitten kahden ihmisen pidellessä Atte sai tuikattua piikin minuun. Tuossa pöydällä on lisäksi kasvoilleni laitettu "kuonokoppa", sillä yritin purra emäntää. Vähän nolo kertoa, mutta pelkäsin niin mitä tapahtuu, jos kaikille selviää veriarvoni.

No ei se minun riehuminen auttanut. Silti kaikille selvisi että munuais- ja maksa-arvoni ovat nousseet. Ja nyt on sitten tiedossa lisää tutkimuksia. Kysynkin teiltä arvoisat lukijat, että voinko muuttaa teille pikimmiten? Saisitte rauhallisen, oman arvon tuntevan, viisaan ja hyväkarvaisen kissan. 

 - Pepsi 17v

Verikokeissa

 Pepsi:

Voi harmistus. Emäntä muisti että joulukuun alussa Atte-eläinlääkäri sanoi että keväällä otetaan kontrolliverikokeet maksa ja munuais-arvoista. Menin piiloon aamulla jo klo 7 ja päätin että pysyn hiljaa niin ettei minua löydetä kuutta tuntia myöhemmin mistään. Mutta emäntä mokoma löysi!

Ilmeeni kun olen odotustilan rappusissa ja koira haukkuu takanani. Onneksi ei tarvinnut pitkään odottaa. 

Pitemmittä puheitta sisäänpäästyäni minulle laitettiin suoja silmille etten näe. Sanoin silti mielipiteeni, kun neula tuikkasi. Mutta pysyin muuten rauhallisena. Mitäpä sitä sokkona riehumaan. Sain sidoksen tassuuni. 

Kokeiden tulosta odotellessa sitten tarkastettiin muu kunto. Ihan kai läpäisin paperit tarkastuksen kohdalta, vaikka ikää minulla onkin.  

Maksa-arvoni olivat laskeneet, mutta munuaisarvot hieman nousseet. Pitäisi munuaisruokaa alkaa syödä; harkitsen asiaa, mutten lupaa mitään. Sainkin määräyksen tulla kesällä kontrollikokeisiin. Mikäpä siinä: Atella on ihan kiva käydä (kunhan ei nukuteta) ja paikan hyörinää on mielenkiintoista seurata (kunhan koirat pysyisivät hiljaa). 

- Pepsi

Eläinlääkärikäynti joulukuussa

Rauhallinen joulukuinen aamu muuttui epävakaaksi, kun kissat eivät saaneet aamupalaa. Pepsi totesi että ei sitten ja meni aamupäiväunille. Max taas ei voinut käsittää tilannetta.

Max: Tulin emännän syliin leipomaan, sen tehdessä töitä, että onko se unohtanut meidän aamuruuat ja herkut! Että nyt on jotain vakavasti vialla. Voiko aamu muuttua tämän pahemmaksi.

Max: Voi se muuttua. Jouduttiin  koppaan ja automatkalle keskustaan. Ja eläinlääkärin odotushuoneeseen. Voi ei! 

Oli kuitenkin ilahduttavaa kuulla, kun meidät kutsuttiin sisään sanoen "Pepsimax" 😸

Emäntä kertoo: Pepsin senioritarkastus oli ensin. Se meni siihen asti hyvin, kun oli verikokeiden aika. Se pelottaa Pepsiä ja niinpä Eläinlääkäri Atte päätti laittaa Pepsille näkösuojan. Se auttoi ja vastaan pyristelevästä Pepsistä (ehti raapaista emäntää kädestä) tuli kiltti lammas. Verikokeet saatiin hyvin ja korvat tarkistettiin ettei kuulon heikentymiselle ole mitään näkyvää syytä; korvat olivat siistit. Sitten Pepsi pääsikin jo omaan koppaansa.

Sen jälkeen, jo heti sisääntultuamme esirauhoituksen saanut, Max nostettiin pöydälle hammashoitoa varten. Ja siihen se jäi emännän lähtiessä Pepsin kanssa ajolenkille (veimme kierrätysroskat auton perältä ja emäntä kipaisi kaupassa). Maxille laitettiin tällä kertaa vähemmän nukutusta, koska siitä täysin heräämisessä on ollut ongelmia aikaisemmin.

Kotiin saavuttuamme Max pääsikin heti jalkeille, ei yrittänyt tehdä mitään hullua (emäntä pystyi tekemään etätöitä) ja ennenkaikkea ei kuolannut lattioita märiksi. Emäntä oli jo kasannut kaikki matot kasaan valmiiksi aamulla, mutta se olikin turha varotoimenpide (no tulipahan ravistelua matot ulkona, kun ne olivat jo valmiiksi takaovella). Ja meni vain muutama tunti kun Max jo varovasti alkoi maistelemaan ruokaa. Aivan mahtavaa, kiitos taas Eläinlääkäri Atte.

Pepsille on tiedossa seuraava eläinlääkärikäynti keväälle. Maksa- ja munuaisarvot olivat viitearvojen yläpuolella ja niitä pitää nyt alkaa seuraamaan. Vanhuus ei tule yksin.

Rokotuksilla ja muuta ronkkimista

 Max:

Oli hieno aurinkoinen syyskuun keskiviikko. Nautin päiväunista häkissä riippumatossa. Yhtäkkiä emäntä alkoi houkuttelemaan sisälle että saisin herkkuja. Pitkään harkittuani ajattelin pistäytyä sisällä herkuilla.

Seuraavaksi huomasinkin olevani kopassa ja matkalla. Eikä nyt mentykään kivaan paikkaan vaan eläinlääkäriin 🙀 Linnoittauduin kopan takaosaan.

Mutta se ei auttanut. Atte-lääkäri oli taas ovela ja otti minut flegmaattiseksi muuttuneen kissan pöydälle pehmusteiden kanssa. Ja siinä sitten makasin. Atte tutki ja kuunteli, otti tassustani verikokeet (en edes säpsähtänyt), tuikkasi rokotteen (en edes säpsähtänyt) ja ronkki peppuani (anaalirauhaset, nyt säpsähtelin).

 

Kävin puntarissa. Vuoden alusta on tultu alas 600grammaa, mutta vielä olisi muka laihdutettavaa. Höh!

Ehdottomasti paras hetki oli, kun verikokeet näyttivät kelvollisilta ja emännän etsittyä kortin lompakostaan pääsimme kotiin. Pääsin nauttimaan iltalämmöstä terassille. 

- Max

Ps. Illalla en tullut edes herkuilla sisälle häkistä, kun oli nukkumaanmenoaika. Päätin nukkua koko yön häkissä, mutta yöllä tulikin liian kylmä ja menin sisälle emännän viereen nukkumaan.

Pepsin patti

 Pepsi:

Emäntä löysi vahingossa minulta peukalonpään kokoisen patin oikeasta kainalosta pari viikkoa sitten. Minua se ei ollut häirinnyt millään lailla, mutta emäntä halusi väkisin tilata ajan eläinlääkäriin. Huoh. 

Niinpä sitä sitten tiistaina ajeltiin eläinlääkäriin. Matkalla vielä ehdotin, että käännytään takaisin, mutta se ei auttanut mitään. No onneksi Janina oli kiva elli. Se tutki minut huolellisesti ja lempeästi.

Ja sitten se otti ohutneulanäytteen patista.

Mikroskooppitutkimus vahvisti Janinan epäilyn, että vaikuttaa hyvänlaatuiselta rasvakasvaimelta, eikä tällä hetkellä ole syytä huolestua enempää. Mutta jos tulee jotain muutoksia, niin sitten tutkitaan uudestaan. Kaupanpäälle se tuikkasi minulle kolmoisrokotteen, joka olisi mennyt elokuussa vanhaksi.

No tulipahan taas käytyä. Ja pääsin jatkamaan päiväunia, jotka ovatkin viime aikoina maistuneet erityisen hyvin. Emäntä tuumii että ikä sen taitaa tehdä. 

- Pepsi

Maxin kipukohtaus

 Max:

Torstai oli tämän viikon pahin päivä. Aamu meni ihan normaalisti vielä. Häkkeilin vaikka satoi lunta, juoksentelin ja hypiskelin sekä otettiin kunnon painimatsi Pepsin kanssa jopa kahdesti matabi-leikkien jälkeen. Emäntä jopa erotti meidät eri tiloihin, kun sanoi ettei hänen työnteostaan tule mitään painiessamme.

Emännän lopettaessa etätyöt se taisi huomata että olen vaisumpi, mutta se ei silloin vielä tajunnut. Mutta illansuussa se tajusi, kun yritin hypätä sängylle, muttei se onnistunut ja aloin sähisemään. Sitten se hoksasi että kävelen oudosti takajalka ontuen ja sähisen välillä. Emäntä yritti kosketella minua selästä takajalkojen luota mutten antanut. Emäntä päätti antaa mulle Metacamia annoksen.

Kun kahta tuntia myöhemmin tilanne ei ollut tullut paremmaksi ja annoin näkyä että minuun sattuu, emäntä meni ja soitti päivystävälle eläinlääkärille. Se sanoi että tulkaa käymään samointein. En olisi halunnut, mutta emäntä nosti minut koppaan. Ja sitten ajettiin alle 10 minuuttia ja oltiin perillä (emäntä on niin iloinen että koko alueen eläinlääkäripäivystys muutti viime syksynä ihan meidän viereen).

Taru-lääkäri tutki että kipeä olen, mutta mitään ei varsinaisesti tuntunut olevan vialla. Mun anaalirauhasissa oli kuitenkin taas tavaraa ja tiiätte mitä se sitten teki.. Olin taas aivan velttona eläintätillä ja toivoin vaan, että kun olen ihan paikallani, pääsen nopeammin ulos. Lopuksi se pisti piikin mun selkään jotain opiaidia.

Kotona olin koko yön ihanassa pöllyssä. En nukkunut koko yönä ja pidin huolta ettei Pepsi tai emäntäkään nukkuneet. Vasta perjantaina alkoi nukuttamaan puolen päivän jälkeen ja silloin päästin toisetkin päikkäreille. Nyt mulle kuuluu taas hyvää. En ole enää kipeä ja kiipeän normaalisti miten yleensäkin (en ole hyvä hyppijä muutenkaan). Emäntä seuraa mua tarkkaan, että pitääkö lähteä tutkimaan mistä kaikki johtui, mutta mä oon päättänyt että olen terve taas tai en ainakaan kerro muuta.

- Max

Pepsi hammaskuvauksessa

Pepsi:

Keskiviikkoaamu alkoi epätavallisissa tunnelmissa. En saanut ruokaa! Siitä arvasin että nyt juonitaan jotain ja niinpä jouduinkin koppaan (Maxin isompi koppa) ja ajomatkalle kohti Andelinia.

Perillä emäntä jätti minut ja sitten pian jo nukahdinkin.

Kun heräsin, olin yhtä väliposkihammasta köyhempi. Röntgenkuvassa siinä oli näkynyt syöpymä. Se olikin ollut kipeä, mutta en ollut siitä kertonut emännälle ettei se veisi minua hammaslääkäriin. Mutta emäntä oli jostain tajunnut että raksujen pureskeluni oli huonontunut ja hengitys haiskahtanut jo jonkin aikaa. Muut hampaat putsattiin ja kiillotettiin.

Kotona tulin ulos kopasta melko pirteänä. Minulla oli hurja nälkä ja sainkin kastikeruokaa, jota söin pikku pätkissä. Hassua huimausta oli pari tuntia ja emäntä vahtikin etten hyppisi mihinkään korkeille paikoille.

Max lohdutti minua. Sideharsosta en piitannut ja emäntä ottikin sen pois. Olipahan koettelemus, mutta nyt hymyni kiiltää ja syöminen ei enää satu kunhan suu paranee. - Pepsi

Emäntä: Hinnaksi tälle hoidolle  tuli 316 euroa. Maksoihan se, mutta ei minusta liikaa, kun hinta sisälti yksityisklinikalla röngenkuvan, hammaspoiston, hampaiden hoidon ja lääkkeet.