Pepsi ja Max:
Vielä ehti heinäkuulla kerran käymään mökillä emännän kesäloman päätteeksi. Menomatka veneessä sujui kauniissa ja tyynessä ilmassa eikä meitä yhtään jänskättänyt, sillä olemme niin tottuneita veneilijöitä.
Pepsi: Minun piti päästä tietenkin hetipian rantaan. Mutta en ymmärtänyt miksi emäntä häiritsi minun hiekkaleikkejä; jos kerran kesässä haluaa hiekkarannalla (emännän huomautus että vähän karkeampaa kuin hiekka) oleilla, niin miksi pitää heti kuvailla.
Max: Minäkin pääsin ulos, mutta tyydyin nauttimaan kesäillasta mökin takarappusilla.
Pepsi: Seuraavana päivänä kävin saalistamassa. Mustikoita siis emännän apuna, jotta hän löytäisi parhaat mustikkapaikat. Niitä ei tosin tänä vuonna löytynyt millään. Vieressä sirkutteli lintulapsi pöntön suulla, mutta annoin sen olla rauhassa (emännän huomautus että punarinta tuntui olevan viereisessä puussa hermostuneen oloinen, joten väistyimme pois).
Max: Miks mä en pääse koskaan ulos saalistamaan vaan pitää tyytyä katsomaan ikkunalaudalta?
Pepsi: Pitikö tuijottaa niin haikeasti, mieluiten olisi ollut yksin ulkona.
Max: Mä sain sen! Mä oon suuri myyränsaalistaja!
Vipat päivät mökillä satoi. Ja satoi. Ja satoi. Emäntä kävi letturetkellä pihamökissä emännän isän kanssa. Eivät ottaneet meitä mukaan. Ja sitten emäntä kävi saalistamassa metsävadelmia pariin kertaan (kuvassa ensimmäinen satsi kuivahtamassa).
Me nukuttiin sisällä. Ja paljon! Kun oli niin tylsää.
Lopulta lähdettiin pois. Vettä satoi ja vene keikkui aalloissa. Emme myönnä että olisimme pelänneet. Tai ehkä pikkuisen.
- Pepsi ja Max
