Pepsi:
Itsenäisyyspäivänä lähdimme emännän kanssa kaksin ajelemaan kohti Savoa. Max tiputettiin matkalla emännän äidin lomaresidenssiin hoitoon.
Puolen matkan jälkeen aloin hermostua, sillä en jaksanut enää automatkailua. Niinpä emäntä teki päätöksen ottaa minut kantokassissa mukaan kauppaan. Olin kaupassa ihan hiiren hiljaa ja ihmettelin että missä paikassa on noin paljon erivärisiä hedelmiä, leipiä, juustoja, karkkeja.. Kukaan ei tainnut huomata minua.
Kaupan jälkeen olin ihan hiljaa kopassani. Oli se niin jännä paikka. Emännän ajaessa talvimaisemat vain vilkkuivat auton ikkunasta valkoisina.
Kun saavuimme emännän isän talviasuntoon kiersin joka paikan ja totesin että saunan lauteilla on kaikkein rauhallisin paikka nukkua päiväunia.
Unien jälkeen halusin käydä tarkistamassa lumi- ja pakkastilanteen. Molempia oli.
Sitten ihmiset katsoivat jotain ohjelmaa töllöstä, jossa ihmisillä oli erilaisia pukuja. Minä en jaksanut niitä ihmetellä alkua pitempään.
Torstaina emäntä teki töitä ja iltapäivällä kävimme lähistöllä kylässä. Siellä minulle tarjottiin kanaleikettä. Hyvää oli!
Emännällä oli käsityö mukanaan reissussa. Minä sain kuulema kunnian olla lankavyyhdin kantajana. No tiedä siitä kunniasta..
Matolla oli hyvä ottaa pientä riehupyörimistä.
Lähtöhetkellä perjantaina linnoittauduin saunan lauteiden takanurkkaan. En lähde mihinkään, mutta kyllä se emäntä minut silti pakotti mukaan. Ajomatka takaisin oli pitkä, mutta lopulta saavuimme lomaresidenssille.
Sieltä otettiin Max matkaan, joka ei olisi halunnut millään lähteä kotiin. Mutta yhdessä kuitenkin hetken päästä olimme kotona lämmittämässä takkaa. Se oli sellainen reissu.
- Pepsi