Pepsi huutelee

 Pepsi:

Emäntä väittää että muka huutaisin nykyään yhtä mittaa, kun haluan asioita. Höpö höpö. Ei täällä kukaan huuda. Enintään vienosti kysäisee. En minä ole ainakaan kuullut kenenkään huutavan. 

Tälläkin kertaa vain nätisti istuin ulko-oven suussa. 

Katsoin ikkunasta ulos, että ulkona näyttäisi oleva sopiva ulkoiluilma.

Mutta emäntä meni väittämään että siellä muka olisi pimeää ja märkää ja kylmää. Saatoin kauniisti maukaista vastaväitteeni ja todeta että haluaisin nyt todella ulos:

Mitähän se emäntä höpötti? Voidaanko jo mennä?

- Pepsi

Vuosi vaihtui äänekkäästi

Pepsi ja Max:

 Eilen oli ihan normaalipäivä aamusta iltapäivään saakka.

Makoiltiin ja oltiin vaan. Aurinkokin kurkkasi ja sisälle tuli valoa, vaikkei aurinko jaksanutkaan nousta puiden yläpuolelle pellon takana.

Mutta viideltä se alkoi. Kaukainen kumina. Pepsin huonontunut kuulo auttoi niin paljon että seitsemään saakka mentiin ihan hyvin. Pepsi jopa söi kunnolla iltaruoan ja kävi vessassa, joita se ei ole tehnyt vuosiin uuden vuoden aattona.

Mutta seitsemältä ääni oli tullut lähemmäs ja tiheämmäksi aina ajoittain. Pepsi alkoi epäilemään. 

 

 Pepsi: Miksi joka vuosi sama juttu että viattomia metsän eläimiä ja pieniä kissoja pelotellaan?

Loppu illan Pepsi kulki piilosta toiseen. Tänä vuonna äänet kuuluivat normaalia kauempaa sisälle terävinä, niin ettei mitään näkynyt, mutta pauke vain jatkui jatkuvana. Pakkasilma johdatti ääntä useiden kilometrien takaa. Silti oli jännä ettei Pepsi mennyt ihan täydelliseen paniikkiin kuulosta johtuen, mutta enää ei voinut kuvitella syömistä, vessassa käyntiä, normaalia esilläoloa tai varsinkaan nukkumista. Pieni kissa pelkäsi ja yritti tajuta mistä suunnasta äänet tulivat ja mitä tapahtuu.

Näin mentiin aamukahteen saakka. Sitten Pepsi hiipi sänkyyn emännän ja Maxin luokse.

Maxin ilta meni tiiviisti emännässä kiinni. Niin kauan kaikki oli hyvin, kun sai painautua sohvalla emännän syliin ja sängyssä emännän kylkeen. Silloin sai jopa nukuttua. 

Arvoimme kalenterijulisteemme. Numero 1 oli random number generatorin valinta eli toivottavasti Päärynäeläimellä on jokin sopiva kaapin ovi kalenteria varten 😸

Rauhallista Uutta Vuotta kaikille!

- Pepsi, Max ja emäntä

Vuoden vaihto 22-23

 Max:

Vuoden viimeinen päivä meni rauhallisesti. Nukuin päikkärit uudessa kiipeilypuu paikassa, tosin se oli vain väliaikaisesti uudessa kun tuolla takanurkassa touhuttiin jotain. Minusta puu olisi voinut jäädä pysyvästikin keskelle olohuoneen lattiaa! Mutta nyt puu on taas nurkassaan.

 Mutta sitten tuli ilta ja pimeä. Kaikki meni hyvin kuuteen saakka, mutta sitten alkoi äänet.

Minua ei pamahteluäänet haitanneet; katselin ikkunasta kuka siellä mesoo. Mutta Pepsi meni piiloon jo toisen äänen kuultuaan. Ja olikin sitten seuraavat 9 tuntia syömättä, juomatta ja piiloissa. Emäntä oli kuitenkin tyytäväinen että oli antanut ajoissa iltaruoan ja Pepsi oli käynyt vessassakin ennen äänten alkamista.

Ja minä nautin! Makoilin emännän sylissä ja otin kaiken ilon irti siitä että sain kaiken huomion. No joo, kävi se emäntä välillä katsomassa Pepsiä ja minäkin monta kertaa vierailemassa lohduttavasti, mutta muut ajat vietettiin sylikkäin. 

Kun mentiin nukkumaan kymmenen maissa, niin emäntä kaivoi Pepsin vierassängyn alta peiton alle omaan sänkyynsä. Niin meni seuraavat viisi tuntia. Minä tulin tietenkin myös sänkyyn. Lohdutimme yhdessä emännän kanssa Pepsiä, joka säpsähti joka pamauksella. Vähän nukuttiinkin sitten aamusta. Ja tänään nukutaan kaikki pitkät päiväunet!

- Max

Toivotamme kaikille kivoja seikkailuja ja riemun hetkiä vuodelle 2023!

Vuoden vaihtuminen kesäkodilla

 Pepsi:

Miten inhoankaan vuoden vaihtumista. Ei kai siinä muuta, mutta ne paukutukset ovat minulle aivan liikaa. Tai ei voi edes monikossa puhua; yksikin paukku saa minut jo tolaltani.

 

Emäntä lopetti jo aikaisin työt ja menimme kaikki valoisan aikaan kesäkodille (emäntä: koska keskustassa alkaa pommitus heti kun on tarpeeksi hämärää).

Siellä kävimme Maxin kanssa ensin ulkoilemassa. Max on sellainen vilukissa, niin se oli tyytyväinen kun sai Mauhaun villapaidan päällensä.

Ihmettelimme iltapäivän hämäryydessä valaistua poroa ja märkää lunta. Sitten olikin kiva juosta sisälle juuri sytytetyn takkatulen ääreen. 

Heti kun sain itseni kuivattua, halusin tutkia missä vaiheessa kylpyhuone on. Tuo yläkuva on siitä kun tarkistin viimeksi ja hetkinen, nyt se onkin jo laatoitettu:

Mikä putki tämä on? Ai siitä menee lavuaarista vesi pois. Minäpä testaan että reikä on kunnossa.

Tähänkö kohtaan vessanpönttö tulee?

Miutta eihän täällä ole vielä vettä! Ihmiset hei, teidän pitää tilata sellainen vesiputki-ihminen!

Sitten kello olikin sen verran, että en voinutkaan enää jatkaa töitäni. Kuulin nimittäin kaukaa pamauksen. Niitä oli pitkin iltaa harvakseltaan, mutta sen verran että koin parhaimpana pysyä piilossa niiltä. (emäntä: onneksi äänet maalla olivat pehmeämpiä kuin keskustan kerrostalossa ja sen verran maltillisia, ettei kunnon paniikkia päässyt tulemaan). 

Jossain vaiheessa iltaa isäntä ja Max olivat lähteneet kotia ja minä jäi emännän kanssa kahden ensimmäistä kertaa nukkumaan sisälle kesäkodille. Vietin puoli yötä emännän peiton alla - pimeää ja turvallista - ja toisen puolen emännän tyynyn kulmalla onnesta kiehnäten. Meistä molemmista oli kiva olla yötä kesäkodilla.

Tämä kuva on ikkunasta, kun kymmenen maissa naapurit kävivät takapellolla muutaman pamauksen ampumassa. Emäntä tuumi, että siinä olikin tarpeeksi rakettien kauneutta hänelle tälle vuodenvaihteelle. Ja palasi sitten lohduttamaan minua. 

 Mitä te tuumitte raketeista? 

- Pepsi

Ps. Max kehui nähneensä keskustassa tosi monta pamausta ja valoa, eikä ollut pelännyt yhtään.