Lappeenranta ja Miu

 Emäntä kävi tällä viikolla reissussa kaukana meistä, yli 400 km päässä, Lappeenrannassa. Siellä se oli tavannut mm Paavon (alla), mutta vilkaistaanpa nyt vähän maisemia ensin. 

Kyseessä oli emännän ensimmäinen käynti Lappeenrannassa. Onneksi emännällä oli superopas Pirjo, sillä muuten emännällä olisi jäänyt näkemättä suurinosa paikoista. Yllä hiekkalinna, joka oli yksi emännän ennakkotoiveista. Aamulenkillä emäntä löysi noin hienon sähkökaapin. Emäntä tykkäsi paljon kaupungista.

 

 kissamuraali kadun vieressä

 

Lappeenrannan käynnin kruunu oli kuitenkin Eläinsuojelukeskus Miu aivan Saimaan kanavan Mustolan sulun kupeessa.

Miu käsittää kahvilapuolen, josta näkee lasien läpi tällä hetkellä sekä pupuja että kissanpentuja, sekä adoptoitavien kissojen puolen. Lisäksi on "piilossa" kissahoitola, koiraosasto ja karanteenipuoli.

Lasikopit on sisustettu viihtyisiksi ja kaikissa on mahdollista päästä hyllyille kankaiden taakse piiloon katseilta. Suurinosa kissoista olikin piilossa, mutta alussa näkynyt Paavo oli heti valmis tervehtimään.

Ja kissanpennut. He olivat  niin uteliaita ja niin söpöjä 😻 

 

 Laseissa luki aina ketä aitauksesta löytyy. Tukea voit Miuta täällä.

Emäntä toi tuliaisiksi Lappeenrannasta tuollaisen tiskirätin. Kissoja siis löytyy todistetusti sieltäkin.

Arvon kissa -kirja

 Iik, saimme blogiin aivan ihanan kirjan arvosteltavaksi. Uuni tuoreen Heli Mäenpään Arvon kissa.

 

Kirja kertoo 21 rescue-kissasta, jotka löytävät lopulta kodin, jossa rakastetaan. Hätkähdyttävintä on että mistä kissat ovat alunperin tulleet; suurinosa kissoista on populaatiokissoja ja ovat siis esimerkiksi joltain maatilalta tai mökistä, jossa on ollut ensin yksi kissa ja lopulta kymmeniä sairaita kissoja. Ja tämä vain sen takia, että ihmiset eivät ole halunneet leikkauttaa kissaansa.

Max: Uskomatonta miten tietämättömiä jotkut ihmiset voivat olla. Ihan kuin kissat loppuisivat maailmasta ja tilanteen annetaan mennä siihen tilaan että kissat kärsivät nälkää, kylmää, kipua ja sairautta.

Pepsi: Onneksi tämän tarinan Pepsi kissalle kävi hyvin, vaikka alku oli vaikea. Mutta sitten hän pääsi lopulta seikkailemaan eri maissa ja asumaan veneessä satamia vaihtaen. Seikkailijaluonne kuten minäkin, mutta vain turvallisesti toteutettuna.

Max: Musta parasta tässä kirjassa ikävien alkutarinoiden jälkeen on se, että jokainen kissa löysi oman rakastavan kotinsa, jossa saa olla ihmisen silmäteränä. Niin sen kuuluu mennä jokaisella kissalla!

Ja miten fiksusti se kirjoittaja Heli on osannut kertoa kaiken niin kissamaisella asenteella. Arvostan!

Ja nämä kissojen potretit on erihienoja (kuvat ottanut Heidi Strengell).

Max: Luetaanko tämä Kakkosen tarina emäntä. Mun korvat kuuntelee jo tarkasti. En ymmärrä miksi se ragdollien kasvattaja ei enää piitannut kissoistaan vaan niitä oli lopulta 50 pihassa loukutettavina. Mutta onneksi Kakkonenkin sai kodin  uusien kissojen ylihoitajana (sijaiskoti toiminnassa).

Tykkäsimme kaikki hirvittävästi kirjasta. Tämä on kirja joka jokaisen pitäisi lukea, että silmät avautuisivat sille mistä kuulee jotain, muttei käsitä kokonaiskuvaa. Ja mikä merkitys kissayhdistysksillä on maassamme. Tämä avaa ymmärrystä ja vaikka tarinat ovat kovia ne on osattu kertoa hellävaraisesti ja niin että mieli jää onnelliseksi, sillä jokaisella tarinalla on onnellinen loppu.

Kiitos Aula & co tästä kokemuksesta. Kirja menee kissakirjojen kärkikastiin sekä ulkoisesti että sisäisesti laadukkaasti toteutettuna; kissan arvo on laadukas.

Vedenväki -meidän oma lemmikkikauppa

 Pepsi:

Emäntä käy toisinaan ostamassa meille ruokaa Lapuan keskustasta Lemmikkikauppa Vedenväestä. Kun sinne tuli taas asiaa, niin ehdotin että saanko tulla mukaan. 

Kaupan nurkassa on pöytä ja mukavat nojatuolit. Aluksi istuimme niille odottamaan että kaupan koiravieraat saisivat tehtyä ostoksensa, sillä koiran haukunta epäilytti minua.

Joko mennään? Täältä kissanvessojen takaa kurkittuna ainakin reitti näyttää selvältä.

Hmm, tämä kiipeilypuu on ehkä pentukissoille. Tuntuu pehmeältä.

Pakasteruokia on vaikka mitä.

No nyt tultiin oikealle hyllylle!

Päivää kauppias Jonna, teillä on kiva ja hurjan monipuolinen kauppa.

Kani, onpa kivan näköinen.

Olihan siellä ylempänä gerbiilejä, marsuja, hamstereita.. Onneksi emäntä nosti minut katsomaan niitä.

Tarvikkeita jyrsijöillekin, onpa hyvä!

Lisää rapsutuksia kiitos!

Hei, sinäpä olet vekkuli kani kun haluat leikkiä kanssani (olisittepa nähneet ne juoksut ja pääni kääntymiset sitä seuratessa).

Jatketaanpa ohi tämän herkkuhyllyn.

Mikä on Snack Bar? Täällä on tosi jänniä tuoksuja.

Akvaariohiekkaa. Koska meille otetaan akvaario emäntä?

Katso nyt miten paljon kaloja ja kasveja! Ihan hurjan paljon!

Tämä matelijaosaston kaveri näyttää minusta vähän sisiliskolta. Mutta onkin kuulemma gekko.

Kotiinlähdön aika. Voitimme Vedenväen kesäarvonnassa lahjakortin, mutta päätimme emännän kanssa lahjoittaa sen eteenpäin Kehräämön kodittomille kissoille, joilla on kova tarve kaikkeen mahdolliseen. 

Olipa kiva kauppakäynti! Mielelläni tulen uudestaan!

Erityisen paljon meidän Vedenväkeä suositellen 

- Pepsi

Kissabloggareiden lokakuisessa tapaamisessa

 Emäntä:

Tänään se oli. Kissabloggaajien tapaaminen. Paikalla oli aktiivisempia ja vähemmän aktiivisia bloggaajia yhteensä 11 blogista. 

Ensin vierailimme Kissojen Katastrofiyhdistys KKY:llä. Pääsimme moikkaamaan varovasti kissoja, jotka etsivät loppuelämän kotiaan. 

Niin kauniita! Osa enemmän arkoja ja toiset vähemmän arkoja.

Yhdistys tekee tärkeää työtä. Ja kissoista välitetään. Oli myös kiva huomata että kissoille oli piilopaikkoja paljon, vaikka lakanat ja pyyhkeet eivät olekaan niin esteettisiä, mutta nyt ajatellaankin kissojen parasta!

Kunpa jokainen löytäisi oman, huolehtivan kodin. 

Vierailun jälkeen menimme syömään. Ja hyvin maistui! Ja juttua riitti, kun jokaisen kissan kuulumisia kerrottiin, vertailtiin ja naurettiin.

Kiitos kaikille mukanaolleille! Seuraavaa tapaamista haaveillaan jo ensi keväälle.

- emäntä

Ps. Kissat saivat kotiin tuliaisia, mutta kerrotaan niistä sitten kun emäntä ehtii ensin kotiin.

Joulukissan lahjoitus - Sepe

Pepsi:

Osallistuimme tietenkin myös Joulukissan lahjoitusrenkaaseen, jossa osallistuja lahjoitti joulurahaa arvotulle toivekohteelle ja lähetti joulukortin siitä tiedoksi. Meidän toivekohde oli Kehräämö. Ja saimme kortin Joulukissalta, joka lahjoituksen tähän kohteeseen teki. 

Ja kukas tämä lahjoittaja oikein on. No se on komea Sepe!

Onpas mielenkiintoinen kalenterikortti Sepeltä!

Tämän kortin tuoksutkin! Mutta luetaanpas mitä kortin takana lukee:

Ai Sepe on pentuna löydetty. Hänen äitinsä oli jäänyt auton alle. Ja Sepe ainoana saatiin loukutettua turvaan. Ihana kertomus!

Ja tätä ihanaa kalenteria saamme ihastella koko ensi vuoden; aivan mahtavaa! Kiitos Sepe (sekä Päivi, Osku ja Ruska)!

- Pepsi

Vieras kissa

 Pepsi ja Max:

Toisinaan olemme nähneet ikkunasta öisin liikkuvan kissan. Ja Pepsi on sille yöllä kovat mourut ja murisut pitänyt. Nyt tämä kissa on alkanut vierailemaan iltaisin häkkimme luona.

Max: Se on hyvin tuttavallinen eikä pelkää ihmisiä tai meitä kissoja. Musta ihan ok tyttö.

Pepsi: Niin ärsyttävä reviirini valtaaja. Turhauttavaa kun en pääse sitä ajamaan pois reviiriltäni ja se on kuin kuuro sanoilleni!

Pepsi: Tässä olen sanomassa styroksilaatikon päällä sanottavani ja se on kuin ei kuulisikaan! Ärsyttävä likka 😾

Joku voi kysyä että mistä me tiedämme että se on tyttö. No kyllähän me sen tiedämme. Emäntäkin päätteli sen siitä että Maxin mielestä se on ihan jees, mutta Pepsi puolustaa kiivaasti itseään koko ajan.

 

Toisinaan emäntä kyllästyy huutoon (joka jatkui eilenkin 45 minuuttia) ja käy ajamassa kissan pois. Tässä yläkuvassa se juoksee kesällä karkuun keskellä mustana pisteenä. Siinä on vaan se huono puoli että sen vaikka saisi ottaa syliin, joten emäntä joutuu esittämään tosi vihaista ja paukutella käsiään. Ja kohta se saattaa tulla takaisin.

Lopuksi kuva huolestuneelle Miukumaan Olgalle, joka ajattelee varmaan jo että Max deittaa tuon likan kanssa nyt. Ei deittaa. Kuvassa katti vasemmalla, Max häkissä oikealla puolella. Hetken päästä Max tuli itse sisälle. Hän ei jaksa enää katsella koko likkaa, sillä Olga on kivempi.

Mutta tuo kissa voisi kyllä viettää enemmän aikaa kotonaan, kun tiedettäisiin missä se asuu.

- Pepsi ja Max