sunnuntai 16. tammikuuta 2022

Lintulaudalla ruuhkaa

 Pepsi ja Max:

Mikä onkaan hauskempaa, kuin seurata häkistä tai kovalla pakkasella ikkunasta, että mitä häkin vieressä lintujen ruokintapaikalla tapahtuu.

Ollaan nähty ainakin jo talintinttejä, hömötinttejä, sinitinttejä, keltasirkkuja, mustarastas, parveittain varpusia, superkauniita punatulkkuja, käpytikka, naakka, närhi..
 Makuuhuoneen ikkunasta näkee ehkä parhaiten, jos  häkkiä ei lasketa. Yllä Max ja alhaalla Pepsi.
Öisin ruokintapaikan alle on ilmestynyt muun eläimen jälkiä, joita on aamuisin ihmetelty häkistä. Mikä ihme käy myös ruokintapaikalla? Sitten yksi ilta nukkumaanmennessä me se nähtiin.
Puppe Rusakko!
Sitä on  erijännä seurata ikkunasta. Pyydettiin häkkiinkin, mutta emäntä sanoi ettei se pupu silloin suostu olemaan seurattavana. Ehkä se joku ilta vielä onnistuu, sillä pupu käy joka ilta siivoamassa lintujen pudottamia pähkinöitä ja auringonkukkia. Onpa kiva yövieras!

torstai 13. tammikuuta 2022

Liian söpöjä pentuja

 Emäntä kävi tiistaina katsomassa rankan työtyöpäivän jälkeen ylisöpöjä Siperialaiskissan pentuja JustKittiying:ssä. Ja hetkessä työasiat unohtuivat! 

Kuvia tuli otettua PALJON, mutta tässä parhaimmat otokset, sillä suurinosa oli "hieman" epätarkkoja menevistä, juuri kuusi viikkoa täyttäneistä pennuista.
Miten pennut voi olla niin söpöjä 😻
Kissa Karamelli on kodin asukas. Mutta pentujen hoitoon hänellä ei ole asiaa. Sitä mieltä on Cinna-äiti (alla), joka vahtii pentuja kuin haukka.
Puulattialla oli huimat leikit ruokapöydän alla: selät körmyssä mentiin ja jahdattiin toisia takatassut lipsuen ja vähän väliä pettäen.
Nokoset ovat välillä tarpeen.
Hei täti, sinulla on sukassa REIKÄ! Voin korjata sen suuremmaksi niin näet paremmin.
Kyllä näistä Abba-pennuista tulee mahtavia kissoja; Dancing Queen, Super Trouper, Fernando, Waterloo, Voulez-Vous ja Lovelight! Kiitos kun sain tutustua teihin!

Ps. Kaikki pennut olivat varattuna enkä saanut yhtään mukaani.

sunnuntai 9. tammikuuta 2022

Jääpurkkeja

 Pepsi ja Max:

Ollaan nyt toista kuukautta ihmetelty, kun emäntä kuulemma "kierrättää" maito- ja mehupurkkeja, muttei niinkuin ollaan ennen ymmärretty kierrätyksen tarkoittavan. Tämä on joku toinen juttu. 

Tässä ne purkit on tuotu jo takan eteen jatkokäsittelyyn. Mutta kaikki alkaa siis siitä, kun emäntä normisti juo maitoa/mehua/glögiä ja tekee ruokaa esim riisipuuroa.  
Sitten kun ne purkit on tyhjät, niin emäntä huuhtelee ne ja täyttää vedellä. Sen jälkeen purkit viedään ulos ovesta pakkaseen.
Emäntä työntää sinne veteen  jotain "aarteita" sisälle. Esimerkiksi joulukuusen oksia, koristekanervan oksia, joulukaktuksen lakastuneita kukkia jne.
Sitten se unohtaa ne sinne pakkaseen. Muutaman päivän päästä se sitten tuo sisälle rikkinäiset, revityt purkit. 
Siis mikä juttu tämä purkki kierrätys oikein on: Ollaan jo huomattu että kun rikkinäiset purkit on tuotu takan eteen, niin seuraavaksi sytytät niillä takan ja saadaan lämpöä. Mutta mihin se vesi on purkkien sisältä joutunut? Ei sitä täällä ole!
Ai lasitiilejä! Vai onko ne vesitiiliä?
Tulipa jänniä koristeita, joita ei voi kyllä sisälle tuoda. Onpa jännää kierrätystä tämä.
 
- Pepsi ja Max

Ps. Emännällä ei ole vielä ideaa mitä näillä tekisi, ideoita saa heittää.

torstai 6. tammikuuta 2022

Pepsi tehokkaana ulkotöissä

 Pepsi:

Kissojen tehtävä on auttaa ihmisiä. Minäkin autan, silloin kun kiireiltäni (kauneusunet ja muut tärkeät) ehdin.

 

Autojen korjaus on yksi lempipuuhani, sillä toki hyvälle neuvonantajalle löytyy tilaa. Tosin aina ei kannata uhrautua ja on parempi pysyä sisällä lämpimässä ja seurata lasin takaa.
Pihan vartiointi (reviirit) on tietenkin tärkeää.
Ja vaarallisten paikkojen tarkistus. Ajatelkaa nyt tästäkin, että jos emäntä kiipeäisi ja putoaisi niin se varmasti katkaisisi koipensa.
Välillä katson velvollisuudekseni myös katsoa Maxin perään. Se kun toisinaan höseltää vaan.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta yhdessä asiassa en auta. Lumitöihin en tassujani kastele, se on ihmisten (ja/tai tonttujen) hommaa!

- Pepsi

sunnuntai 2. tammikuuta 2022

Vuosi vaihtui kotona

Vuosi vaihtui. Emäntä oli hyvin kiitollinen että ensimmäinen pamaus kuului vasta klo 17.58 (tämän verran voin antaa anteeksi). Pepsi oli ehtinyt syödä aikaistetun iltaruoan ja käydä molemmat vessahädät edellisen tunnin aikana; mikä rauhoitti emännän mieltä. 

Ja onneksi kukaan naapureista ei pommittanut; onni rauhallinen pikkukylänen ja sen väestö. Lähimmät raketit lähtivät pellon ja kapean metsäkaistaleen takana olevalta pellolta, ehkä noin 400-500 metrin päästä. Joten äänet eivät olleet kovat, mutta silti emäntä pystyi niitä ihailemaan ikkunasta. 

Pepsi ei tiennyt oikein miten päin olisi. Aluksi hän nökötti jännittyneesti paikallaan silmät suurina, mutta sitten piti mennä piiloon. Välillä piti vaihtaa piiloa parempaan häntä lattiaa viistäen, mutta siitäkin emäntä oli tyytyväinen ettei Pepsi kokonaan jähmettynyt.

Max oli tuttuun tapaan Pepsin (johtajakissan) reaktioista ihmeissään. Useamman kerran kävi ulkohäkissä kuuntelemassa ja katselemassa ääniä ja palasi takaisin sanomaan ettei siellä mitään vaarallista ole. Mutta Pepsi ei uskonut.

Max: Mikä ihme Pepsillä on? Ole sinä edes emäntä minun seurana ja anna herkkuja kun syöt niitä itsekin!
Jossain vaiheessa iltaa vietettiin aikaa Pepsin kanssa näin: Pepsi kissaviltin alla piilossa ja emäntä "suojaa".

Raketit loppuivat muutaman minuutin yli puolenyön. Ja sitten me muut nukuttiin, paitsi Pepsi. Klo 4 vessassa käydessään emäntä nappasi Pepsin mukaan sänkyyn ja se vähän nukahtikin hetkeksi. Mutta ei pystynyt oikein vielä rauhoittumaan. Klo 8 Pepsi sai aamupalan ja sen jälkeen uni maittoi koko päivän.

Emäntä on onnellinen että päästiin näin helpolla Pepsin paukepelon kanssa ja seuraavaan on toivottavasti aikaa vielä 364 päivää.