Draamaa verikokeissa

 Sen piti olla perusverikoekontrolli. Mutta emäntä aavistelikin että tilanne voi muuttua. Ettei se olekaan enää ihan perus. Kuningatar kun on arvaamaton, kun hänet herätetään kesken päiväunien eläinlääkäriin ja ennenkin on ollut vaikeuksia toimenpiteessä.

Odotushuoneessa ei ehditty kuluttaa aikaa vaan päästiin heti kissojen kanssa sisään. Tässä kohtaa Max oli pelokkaana kopin perällä (viides kerta tänä vuonna kyseisessä paikassa) ja Pepsi utelias.

Maxin verikoe otettiin ensin. Pelkkä kilppariarvo tällä kertaa. Kaikki meni niin nopeasti ja hyvin, kuten Maxin kanssa aina. Max on hiljaa paikoillaan ja Noora-elli nappasi vähän verta ja Max pääsi takaisin koppaan. Kaksi minuuttia. Mutta sitten alkoi draama. Max pääsi suoraan katsomopaikalle.

Max: Kauheeta. Ihan pelottaa. Miksi Pepsi pelkää. Miksi Pepsi huutaa noin kauheasti kirosanoja, jotka kuuluu varmaan Turkuun asti. Miksi se ei anna ottaa tassusta verta. Miksi se kiemurtelee aina irti.

Nyt se käärittiin taas pyyheeseen uudelleen ja nyt se on taas siitä pois. Miten sillä on tuollaiset voimat, vaikka on laihtunut ja on vain 2,9 kg. Eikö se tajua että helpommallakin pääsisi, kun antaisi pistää vähäsen. Nyt ne taas yrittää toisesta tassusta. Nyt se taas kiroilee ja riehuu. Nyt ne laittaa sen seitsemännen kerran kapaloon ja Pepsi läähättää jo. Nyt ne pitää taukoa. Minäkin hengästyn pelkästä tästä draamaohjelmasta. On pahempi kuin töllön luontofilmit.

Pepsi: Hah, onnistuinpas laittamaan kampoihin. Oli kunnon paini. Mutta lopulta Noora kuitenkin sai minusta näytteen. Häviö. Mutta valmistaudun paremmin ensi kertaan. 

Varokaa vain. Pantterilla on kova muriseva ääni ja se osaa laittaa kampoihin. Minulle ei niin vain tehdä mitä en halua!

Ps. Maxin arvo oli sen verran hyvä, että nyt annetaan vain 1/4 tabletti päivässä ihmisten Tyrazolia. Pepsin munuaisarvot taas olivat vähän nousseet puolessa vuodessa, mutta draamakuningatar voi hyvin. Ainakin kynnen jäljistä päätellen, joita sekä eläinlääkäri ja emäntä keräsivät vastaanotolta muistoksi. 

Ps2. Emäntä ja eläinlääkäri päätyivät yhdessä että Maxilta voi ottaa useammin verikokeita, mutta Pepsiltä ei enää kovin usein 😹

Maxin yliherkkyys

 Max on ollut aiemmin yliherkkä kolmoisrokotteelle, mutta nyt tuli kilpirauhaslääkkeestä samat oireet; kasvoihin ja muualle ihoon monta ilkeää paisetta. 

Maxin silmä alkoi jopa sulkeutumaan illalla pari viikkoa sitten, kun kaksi paisetta vain kasvoivat silmän alla. Niinpä emäntä soitti heti seuraavan aamuna eläinlääkärille. 

Vaikka Max väitti kopassa, että olisi pärjännyt kotona, oli ihan selvä että paiseet tekivät kipeää eikä edes ruoka maistunut. Eläinlääkäri laittoikin Maxin kortisonikuurille ja kilpirauhaslääkitys lopetettiin siksi ajaksi.

 Max: Ei saa kuvata! En ole kuvauksellinen nyt!

Kortisonikuuri saikin paiseiden kasvun lakkaamaan ja hiljalleen ihon parantumaan niin ettei paiseet enää lisääntyneet eivätkä vuotaneet. Abilar voiteella emäntä rasvasi monta kertaa päivässä. Max kaipasi myös erityistä huomiota koko ajan ja yhä vieläkin.

Nyt sitten odotellaan että säihkysilmä on taas valmiina potrettikuvauksiin. Nyt ei kuulemma tunnu vielä yhtään kuvaukselliselta ja ilme on surullinen koko ajan. Pitää odottaa että karvat alkavat kasvamaan takaisin. Aloittelemme myös toista lääkettä, jos se kävisi paremmin. 

Maxin kilppariarvot ylhäällä

Siitä huolimatta että emännällä on mielessä paljon muuta, sai se vihdoin tilattua Maxille ajan paikalliselle kunnan eläinlääkärille. Tällä kertaa Maxin vastaanotti ihana Noora. Mutta yllätys verikokeista oli että Maxin kilpirauhasarvo oli 99, kun viitearvo on 15-60.

Evidensian sivuilta lainattua: "Hypertyreoosia sairastava kissa onkin yleensä pirteä ja jopa yliaktiivinen ja saattaa nuolla itseään jatkuvasti. Jatkuva nuoleminen voi ohentaa turkkia ja turkki saattaa alkaa näyttää nuolemisesta huolimatta huonosti hoidetulta. Toiset kissat lakkaavat puolestaan hoitamasta turkkiaan kokonaan. Kissa saattaa myös olla hermostuneen oloinen ja kissan stressinsietokyky voi olla alentunut. Aineenvaihdunnan kiihtymisen vuoksi ruokahalu usein lisääntyy ja kissa saattaa alkaa juomaan ja pissaamaan paljon. Lisääntyneestä ruokahalusta huolimatta kissa saattaa laihtua hiljalleen. Osalla hypertyreoosikissoista esiintyy myös ripulia tai uloste on muutoin normaalia löysempää ja pahalta haisevaa. Taudinkuvaan voi kuulua lisäksi heikentynyt lämmönsietokyky, joten kissa hakeutuu mielellään viileään."

Näistä Max ei todellakaan ole laihtunut (ei olisi haittanut pieni painon pudotus), turkkia ei nuolla normaalia enempää eikä se ole hoitamatonkaan, hermostunut Max ei ole ja heikentynyt lämmönsietokyky.. Minkä käsityksen olette saaneet hakeutuuko Max mielellään viileään??

Se mikä sopii on että uloste on usein löysempää ja pahalta haisevaa, mutta ei se taida kovin erityistä olla? Mutta syy miksi verikokeisiin mentiin oli että Max on juonut ja pissannut reilun kuukauden ihan tavattoman paljon (siis todella paljon). Epäilys oli kuitenkin joko munuais- tai sokeriarvoista löytyvästä lukemasta, mutta ne olivatkin ihan hyvät kuten kaikki muutkin arvot. Niinpä kilpirauhanen tuli ihan puskista. 

Että nyt sitten aloitetaan lääkitys aamuin illoin. Se tuokin aikamoisia haasteita emännälle niin töissä käyntiin, omaisen luona olemiseen kuin ihan vapaa-aikaan.

Kuitulisää kissoille

 Pepsi ja Max:

Olemme nyt syöneet lisämakua ruoan seassa toista kuukautta. Ja täytyy sanoa ettei se pahaa ole. Eriasia on että huvittaako meitä syödä niitä pellettejä.

Pepsi on aina kärsinyt ummetuksesta. Nyt meillä on käytössä Levolacin rinnakkaisvalmiste Duphalac sekä ihan uutena Fibor. Fibor on kuituvalmiste, jonka pitäisi auttaa mm ummetukseen sekä anaalirauhasen tyhjentymisongelmiin. Ja tämä viimeinenhän on Maxin ongelma.

Emäntä sekoittaa kastikeruokaan kuituvalmisteen palat. Ja lisää vettä, jotta Pepsi saisi huonona juojana nestettä ruoasta. Meillähän komento on niin että Pepsi syö ensin ja Max tulee yhteiselle ruokalautaselle vasta sitten. Kumpikin syö vuorotellen ruokaa tämän jälkeen ja kumpikin saa kyllikseen. Fiborin palaset ovat menneet melko mukavasti mukana.

Tuloksista on vielä vaikea sanoa. Pepsi on kranttu ruoalle ja Gourmet on niitä harvoja, joita se suostuu ylipäänsä syömään. Pepsin kohdalla ei olla vielä voitu luopua satunnaisesta lääkeruiskullisesta liuoslääkettä. Ja Maxin kohdalla on vielä liian aikaista todeta onko kuidusta hyötyä. Aika näyttää ja jatkamme kuitua ainakin tämän purkillisen verran.

Onko teillä ylimääräisiä maisteita ruoassa tai sen yhteydessä?

Rokotteesta ihoreaktio

 Max:

 Kerroin pari viikkoa sitten, kun sain rokotteen. Mutta rokotteesta tulikin mulle viivästynyt allerginen ihoreaktio.

Emäntä ihan googletti, koska ei ole ennen kuullut sellaisesta, mutta kyllä se mahdollista on vaikka harvinaista. Ajattelin kertoa parilla sanalla tästä.

Rokotteen annon jälkeen viidentänä päivänä mulle tuli pari paisetta. Emäntä ei niistä vielä huolestunut, ihmetteli vaan. Vuorokautta myöhemmin niitä oli jo kymmenen. Ja silloin emäntä huolestui. Ja pari tuli sen jälkeen vielä lisää. Suurinosa korvien ja silmien välissä. Yksi on selässä. Ne on punaisia ja välillä niistä on tullut märkää. Ne ovat välillä myös kipeitä tai kutisevia. Ja tein niihin hienot ruvet päälle.

Emäntä konsultoi eläinlääkäriä että puhdistaa paiseita ja laittaa voidetta kotona. Ensin emäntä laittoi Bepanthenia, mutta sitten se haki apteekista eläinlääkärin suosittelemaa Abilar pihkasalvaa. Olen antanut emännän hoitaa, sillä sen jälkeen on aina ollut hetken rennompi olla.

Nyt kaksi viikkoa rokotteesta onneksi näyttää jo paremmalta. Pitää keskittyä seuraavaksi karvojen kasvattamiseen, sillä jokaisen näpyn ympäriltä ovat karvat lähteneet noin sentin alueelta. Onneksi saan kammattua karvat niin ettei kukaan huomaa ehkä edes kuvista (jos ette  mene suurentelemaan kuvia). 

- Max, 

Ps. Odotan ja toivon että pihkasalvan antaminen kohta jo riittäisi, mutta emäntä sanoo että niin kauan kuin näkyy punaista niin sitä annetaan. 

Maxin kipukohtaus

 Max:

Torstai oli tämän viikon pahin päivä. Aamu meni ihan normaalisti vielä. Häkkeilin vaikka satoi lunta, juoksentelin ja hypiskelin sekä otettiin kunnon painimatsi Pepsin kanssa jopa kahdesti matabi-leikkien jälkeen. Emäntä jopa erotti meidät eri tiloihin, kun sanoi ettei hänen työnteostaan tule mitään painiessamme.

Emännän lopettaessa etätyöt se taisi huomata että olen vaisumpi, mutta se ei silloin vielä tajunnut. Mutta illansuussa se tajusi, kun yritin hypätä sängylle, muttei se onnistunut ja aloin sähisemään. Sitten se hoksasi että kävelen oudosti takajalka ontuen ja sähisen välillä. Emäntä yritti kosketella minua selästä takajalkojen luota mutten antanut. Emäntä päätti antaa mulle Metacamia annoksen.

Kun kahta tuntia myöhemmin tilanne ei ollut tullut paremmaksi ja annoin näkyä että minuun sattuu, emäntä meni ja soitti päivystävälle eläinlääkärille. Se sanoi että tulkaa käymään samointein. En olisi halunnut, mutta emäntä nosti minut koppaan. Ja sitten ajettiin alle 10 minuuttia ja oltiin perillä (emäntä on niin iloinen että koko alueen eläinlääkäripäivystys muutti viime syksynä ihan meidän viereen).

Taru-lääkäri tutki että kipeä olen, mutta mitään ei varsinaisesti tuntunut olevan vialla. Mun anaalirauhasissa oli kuitenkin taas tavaraa ja tiiätte mitä se sitten teki.. Olin taas aivan velttona eläintätillä ja toivoin vaan, että kun olen ihan paikallani, pääsen nopeammin ulos. Lopuksi se pisti piikin mun selkään jotain opiaidia.

Kotona olin koko yön ihanassa pöllyssä. En nukkunut koko yönä ja pidin huolta ettei Pepsi tai emäntäkään nukkuneet. Vasta perjantaina alkoi nukuttamaan puolen päivän jälkeen ja silloin päästin toisetkin päikkäreille. Nyt mulle kuuluu taas hyvää. En ole enää kipeä ja kiipeän normaalisti miten yleensäkin (en ole hyvä hyppijä muutenkaan). Emäntä seuraa mua tarkkaan, että pitääkö lähteä tutkimaan mistä kaikki johtui, mutta mä oon päättänyt että olen terve taas tai en ainakaan kerro muuta.

- Max

Maxin tassu kipeänä

 Max:

Sunnuntaina olin niin iloissani, kun emäntä saapui kotiin (oli yli kolme tuntia poissa) ja pyörin tapani mukaan jaloissa. Mutta tällä kertaa kävi hassusti; emäntä kompastui tassuuni ja minä kompastuin emännän jalkaan. Jotenkin silleen. Ja se sattui. 

Aloin linkuttamaan vasemmalla etujalalla ja emäntä antoi kipulääkettä. Sanoin ettei tästä tarvitse huolestua ja nukuimme yön yli. 

Kun vielä aamulla linkutin yhtälailla, en pyytänyt ulos enkä vinkunut edes herkkuja, emäntä päätti soittaa minulle ajan eläinlääkärille, jonne pääsimme maanantai-iltapäivänä. 

Mä päätin etten tule kopasta!

Mutta se ensimmäistä päivää kesätöissä ollut Tiina otti katon päältäni pois. Ja sitten se kuunteli sydämeni ja teki muut perustutkimukset, vaikka olin ihan lötkö ja leikin kuollutta (kuten aina eläinlääkärillä). 

Kiva Tiina totesi ettei tassussa tunnu olevan murtumia eikä turvotusta ja koska varaan sille kuitenkin, niin hoidetaan kipulääkkeellä jos se menisi sillä ohi. Onneksi! Samalla se katsoi että hammaskiveä alkaa olemaan (vastustan tätä diagnoosia), selässäni oleva iso rupi todennäköisesti paranee itsekseen ja anaalirauhaset olivat taas täynnä. Ja sitten se paineli peppuani. Olin edelleen aivan lamaantunut ja se Tiina kehui että olenpa kiltti ja rauhallinen kissa.

Lopulta pääsin koppaani piiloon kipupiikin jälkeen. Joko mennään kotiin?

Kotona kiersin joka paikan, söin ja sitten nukuin makoisat unet keinutuolissa. Tänä aamuna pyysin emännältä herkkuja ja sitten ulos, jotka kuulemma olivat hyviä merkkejä. Linkutan edelleen, joten toivotaan että tassuni kipu paranisi pian ja pääsisin kunnolla juoksentelemaan.

Maxia ei hypitytä

 Max:

Plääh. Emäntä on ollut huolissaan, kun en ole päässyt hyppäämään pariin kuukauteen sänkyyn. Olen kuitenkin päässyt sänkyyn, kun sain rapun. 

(Pepsi: Selvyyden vuoksi mainitsen että tämä on lavastettu kuva ja Max karkaa juuri pois "nukensängystä" jota se käyttää rappuna.).

Max: No kuitenkin, kun se oli niin huolissaan niin se vei mut tällä viikolla Atelle. 

Odotushuoneessa anelin että mennään takaisin kotiin peiton alle. Mutta ei emäntä suostunut. Niinpä kun mentiin Aten huoneeseen lamaannuin täysin. Päätin etten hievahdakaan, en sano mitään, en liiku enkä edes hengitä. Äh, viimeisestä piti kyllä sitten tinkiä.

Atte tutki mut, tunnusteli, mittasi kuumeen. En sanonut tai tehnyt mitään. Olin ihan lösönä pöydällä. Sitten se tutki mun pepun ja puristi. Sieltä tuli paljon mustaa töhnää jostain anaalirauhasista. Yök. En sanonut mitään, mutta Atte sanoi että tämä on voinut vaikuttaa haluuni hyppiä, kun voi olla tosi kipeä liikkua. Sitten se pisti vielä kipupiikin. 

Sitten pääsin kotiin. Nyt sitten seurataan mitä vaikutusta hoidoilla on. Ja palataan asiaan. Mä en kyllä halua palata asiaan. Piste.

 - Max

Punkkeja vastaan

 Meilläpäin joskus törmää punkkiin, samoinkuin mökkireissulla. Ei usein, mutta kuitenkin. Jostain syystä ne eivät löydä niinkään emäntää eikä Maxia vaan Pepsin.

Ongelmaksi on muodostunut vähitellen se että Pepsi on yliherkkä punkkilääkkeiden vaikuttavalle aineelle. Apteekin aineet eivät käy. Punkkipantaakin kokeiltiin; ei voitu pitää. Vuosi sitten emäntä luuli löytäneensä sopivan luonnonmukaisen aineen (Symppis) eläinliikkeestä, mutta yllätys yllätys se ei enää tänä vuonna käynytkään Pepsille. Pepsi on rauhaton, pesee ja pesee itseään, ruoka ei maita, ei saa nukuttua jne. Näin aina muutaman päivän aineen laiton jälkeen ja joka kerta pahentuen.

Normaalia se ei voi olla, sillä Max ei välitä lääkkeen laitosta yhtään mitään. Eikä Pepsikään esim madotettaessa ärsyynny niskaan laitettavasta liuoksesta. Mikä siis neuvoksi, sillä punkkejakin on inhottavaa emännän mielestä nyppiä Pepsin tuuheasta karvasta ja aine on selkeästi pitänyt punkit etäällä aina luvatun kuukauden ajan.

Nyt meillä on kokeilussa, että pärjääkö elektronisella punkkikarkoittimella. Näitä myy niin apteekit kuin lemmikkiliikkeet. Se laitetaan yleensä kissan kaulapantaan, mutta koska se tuntui häiritsevän Pepsiä laitteen heiluessa ees taas alhaalla kaulalla, niin se on nyt kiinnitetty selän tai kyljen puolelle valjaita.

Toistaiseksi ei ole punkkeja näkynyt, mutta testi jatkuu todennäköisesti ensi kesään sillä ei punkkeja valtoimenaan juoksentele meidän reiteillä; vaihdetaan vain uusi patteri sisään. Miten te olette pärjänneet punkkien kanssa?

Rokotuksilla

 Pepsi ja Max:

Maanantaiaamuna naureskelimme, kun emäntä kävi pistäytymässä piikillä (2. koronarokote), mutta samaan aikaan ihmettelimme että sotkiko rokote niin emännän ymmärryksen että se unohti antaa meille ruokaa. Max muistutteli monta kertaa, mutta emäntä ei millään tajunnut. No iltapäivällä se oikea syy sitten selvisi.

 

Meidät laitettiin koppaan ja jouduimme paikkaan, joka haisi eläinlääkärille 🙀 Hetki odoteltiin eteisessä ja sitten päästiin Aten tutkittavaksi.

Yritimme olla kyllä mahdollisimman matalia ja hissukseen, mutta eläinlääkärisetä oli tottunut kissoihin ja osasi silti tehdä tutkimukset. Kaikki muu vaikutti hyviltä, mutta hampaista löytyi kiviä (häh?).

Verikokeet (vain peruskokeet) annoimme molemmat ottaa nätisti. Painauduimme emännän käden suojaan piiloon ettemme nähneet mitä tapahtui (emäntäkin käänsi päänsä pois piikkikammoisena).

Rokotteet saimme molemmat, mutta se ei tuntunut missään. No eipä tarvitse kolmeen vuoteen mennä, kun rokotteet on kunnossa. Vai mitä ne kivet suussa meinaa 😯

- Pepsi ja Max

Lääkekokeilu #maaliskissa

Maxin terveystarkastuksessa eläinlääkäri suositteli testaamaan Maxille kortisonikuuria, jotta näkee onko sillä mitään vaikutusta Maxin hengästymiseen leikkiessä. Käytännössä sitä ei ole onnistuttu aiemmin toteuttamaan, sillä emäntä ei ole ollut työnsä takia mikään viikko kotona joka päivä lääkitsemässä.

Mutta nyt kun emäntä on etätöissä kotona, niin oli oikea aika suorittaa kokeilu. Aamuin ja illoin suoritettavaan lääkitykseen tarvitaan Max + Prednisolon -tabletti + Cosma purkki sekä emäntä.

Max: Joko aloitetaan, minulla on jo suu auki!

Emäntä menee Maxin taakse saadakseen pojasta otteen ja laittaa tabletin suuhun. Sen jälkeen suu laitetaan kiinni ja odotetaan että Max nielaisee tabletin.

Sen jälkeen Max palkitaan Cosma -herkuilla.

Yksinkertaista vai mitä? Emännän harmiksi kyllä pitää myöntää että ensimmäisinä päivinä toteutus oli todella helppoa, mutta vaikeutui joka päivä (alkoi esiintymään rimpuilemista ja lääkkeen sylkemistä).

Eläinlääkärin puhelinluvalla lääkekokeilu päätettiin keskeyttää viidennen päivän jälkeen.

Myönteisiä tuloksia ei tullut esille, päinvastoin: Max ei suostunut leikkimään sitäkään mitä ennen (apaattinen ja haluton). Lisääntynyt juominen ja vessassa juoksu yötäpäivää. Ja ripuli, jota on podettu jo monta päivää ja lääkitään Maxin vastustelusta huolimatta edelleen, jotta vatsa saataisiin kuntoon.

Max: Emännällä on selvästi harrastamisen puutetta, kun otti minut kohteekseen, höh!

Nyt keskitytään mukavampiin asioihin emännän etätyöpäivissä kuten herkkuihin ja rapsutteluihin 😺