Meillä on jo vuosia ollut sama valkoinen metallinen sohva, jossa on voinut myös vieraat yöpyä, kun heitetään vaan tyynyt sohvan päältä pois. Sohva on näkynyt olohuonekuvissamme sivuroolissa. Uuteen asuntoon muuttaessamme sohva oli kuitenkin liian leveä. Isäntä keksi että lyhennetään sitä ja siirtyi leikkaamaan ja hitsailemaan metallia uusiksi.
 |
| Epäonnistunut kuva, mutta näyttää miten kissat taistelivat siitä kumpi saa auttaa. |
Sohvan muodonmuutoksen jälkeen oli emännän vuoro pähkäillä, että mitenkäs samalla lyhennetyt patjat saadaan suojattua. Eikun kangasta ja suunnittelemaan. Apulaiset antoivat antoivat arvokkaita vihjeitä.
Ensimmäinen yritys oli harmaasta lakanakankaasta. Mutta siitä suunnitelmasta ei lopulta tullut mitään sohvanpäällistä vaan epäonnistunut viritelmä.. Emäntä pistää syyksi Maxin, joka toistuvasti nappasi kynän itselleen.
Toiseen yritykseen lähdettiin uudella mustalla lakanakankaalla. Tavoitteena oli tehdä kolmelle, vanhoista sohvapatjoista leikatuille paloille, taittopatjamekanismi sohvaan.
 | |
| Toivottavasti minun neuvoni auttavat nyt emännän suoriutumaan tehtävästään. |
Lukuisten työtuntien jälkeen valmista tuli. Pepsi esittelee sohvaa sänkymoodissa. Eli meille voi tulla taas kissatäti tai joku muu yöksikin!
Kolme patjaa ovat kiinnitetty toisiinsa vetoketjuilla, jotka saa tarvittaessa irti toisistaan. Patjat kun taitetaan niin siitä syntyy sohvaan istumapatjat.
Nyt siis vieraat pääsevät taas istumaan sohvalle!
