Kellariin

 Pepsi: 

Yksi talon jännittävimpiä paikkoja on keittiön lattian alla oleva kellari. Sinne on luukku harvoin auki, mutta jos satun paikalle niin että se on, niin tottakai haluan käydä tutkimassa.

Tuonne alas on päästävä.

Täällä on aina tuoksuteltavaa. Maalipönttöjä, perunoita, hilloja..

Kun kellari on tutkittu on aika lähteä takaisin ylös. Olen Tassulinnan ketterin kellarissa kävijä. Max ei kellarissa käy, koska se ei pääse sieltä pois. Emäntä pääsee, mutta se näyttää hirveän vaivalloiselta. 

Mikä täältä poistumisessa on muka vaikeaa. Noin pieni hyppy ylimmältä portaalta lattialle. Kunhan hetken tuumii..

..niin sitten vain hyppää. Häntä viimeisenä.

Olipa kiva seikkailu.

- Pepsi

Kuvaaja pahoittelee että kellarin valaistus on sen verran kehno, että kuvatkin ovat sitten mitä ovat.

Tassulinnan etupihaa

 Max:

Minä voisin esitellä vähän etupihaa. 

Mehän asutaan tällaisen päättyvän hiekkatien varrella. Tie tämä on, vaikka kujaksikin tätä voisi sanoa. Meillä on päärakennus ja piharakennus.

Tuo on ulkorakennus. Siellä on varastoja ja vanha pihasauna. Emäntä laittoi tähän pihan suulle koivunkannolle jo neljättä kertaa sinisen ruukun ja keltaisen huovinkukan. Tämä huovinkukka rakastaa Suomen säätiloja eikä sitä haitaa vesisateet eikä paahteet. Se vaan kukkii ja runsastuu keväästä pakkasten tuloon saakka.

Ulkorakennuksen edessä on vanha terassi/veranta. Siinä kukkii violettiunelma 😸

Mitäs mä sitten vielä näyttäisin. Tämä etupiha alkaisi olla tässä.

Niin joo, itse talo. Se on tässä. Tällainen punainen mökki, jonka ovea päivystää kukat ja monta kissaa. 

No niin, nyt tiiätte että olette eksyneet oikeen paikkaan, kun täällä päin liikutte ja näette tämän etupihan.

Mitä muuta haluaisitte nähdä?

- Max

 

Nokinen krokotiili

 Pepsi ja Max:

Eräänä päivänä ei uskallettu olla häkissä eikä sisällä. Sillä sattui kummia. Niinpä tuijotettiin yhdessä häkin putken kissanluukusta sisälle.

Meillä kävi musta-asuinen ja nokinen mies, joka touhusi takan kimpussa ja nousi ylös katolle häkin vierestä ja piti kummia ääniä kummassakin paikassa. Niinpä piilouduimme putkeen turvaan.

Emäntä ei kehdannut ottaa kuvaa siitä mustasta miehestä, mutta tässä kuvituskuva (luontopolulta). Se mies oli aivan kuin tuo krokotiili; naureskeli meille mutta olisi takuulla ollut vaarallinen, jos oltaisiin menty lähemmäksi!

- Pepsi ja Max

Hei hei koti!

Pepsi ja Max:

Meidän maalla oleva koti on ollut jo pitkälti toista vuotta myynnissä maalla, kun emäntä sai sitä työtä Tammereelta ja muutimme sinne väliaikaisasuntoon. Toivoimme salaa (me kissat, ei ihmiset) että saisimme pitää ikuisesti tämän kodin, mutta nyt löytyi ostaja meidän kodille.

Pepsi: En katso kameraan, tulee suru silmään ja mitä ne muut ajattelee kuningattaresta..

Pääsimme viimeiseksi viikonlopuksi maalle hyvästelemään meille rakkaat paikat. Ja haistelemaan ja kirjoittamaan viestit vielä kerran pihan postikulmiin.

rakas tuija..

rakas marjapensas..

rakas häkin pikkumökki..

Emäntä ei saanut meistä oikein kuvia, joissa näkyisi meidän silmät, kun meillä oli niin kiireitä hyvästellä paikkoja.

rakas viidakko..

Kukahan tämänkin kukkapenkin hoitaa, kun minä en ole sitä hoitamassa?

 Ja myyrät! Kuka niitä harventaa? Nytkin heti huomasi, ettei olla oltu hoitamassa töitämme ja myyrät oikein odottivat meitä!

 Minun kaide, minun lempikaide tornissa. Tässä on niin kiva lokoilla.

Kiitos Bethor ja Azra talon myynnistä emäntänne avulla. Ootte tehneet kovan työn, vaikka meitä harmittaakin talon myynti, mutta ehkä me löydetään vielä uusi koti.

 Hei hei koti! 😿😿

Koiria tutkimassa taloamme

Pepsi ja Max:

Pari viikkoa sitten ihmiset lähtivät maalle meidän kotiin, mutta me ei päästy mukaan! Ihmiset höpöttivät meille etukäteen jotain liian kovasta pakkasesta (jos auto vaikka jäisi tielle) ja koirista meidän talossa. KOIRISTA 🙀🙀

Pepsi: Anteeksi, kuulinko ihan oikein?

No sitten kun ihmiset tulivat takaisin, niin totta tosiaan, pystyimme havaitsemaan sekä meidän kodin maalla että koiria! Vaadimme heti tietää että miksi meidän talossa on ollut koiria!

Emäntä ja isäntä selittivät että talossa käyneet kolme koiraa olivat homekoiria, jotka haistelivat onko talossa kaikki hyvin. Että ei ole mitään epämiellyttäviä juttuja ihmisten hengitykselle tai jotain. Kuvissa yllä ja alla on kuulema Hugo.

Ne ei olleet maatiaiskissoja kuten me, vaan jotain espanjanvesikoiria, jotka ovat tarkkoja tekemään hajutöitä. Ne vissiin haistoi meidänkin juttuja, vaikka ei olla kohta puoleen vuoteen talossa käyty. Tuossa yllä ja alla on kuulema Alma.

Ne koirat kävivät yksitellen emäntänsä kanssa kiertämässä talon ja haisteli paikkoja ja tassulla näyttivät, jos joku haju häiritsi. Palkinnoksi jokainen sai leikkiä pallonarunvetoleikkiä (ääh, koirien palkintoja ei vaan voi tajuta..) 

Ai mikä niitä sitten oli häirinnyt? No niitä oli häirinnyt kuulema mm keittiönviemäri, taloon tulevat vesiputkipaikat ja pari pistorasiaa. Ne on kuulema normijuttuja, sillä niiden kautta kantautuu aina taloon ulkopuolen maahajuja. Niin ja sitten meidän pönttöuunin vieressä olleissa tuohissa oli selvästi jotain metsähajuja, kun ne oli niin mielenkiintoisia kaikista kolmesta 😸

Mitään ihmisiä kovasti huolestuttavaa ne ei olleet löytäneet. Ihmiset olivat miettineet, kun taloon kaivettiin ne uudet salaojat ja korjattiin se valesokkeli (niinkuin täällä), että olisiko sinne jäänyt jotain kosteutta/hajuja, joita ei huomattu korjata. Mutta yhtään sellaista merkkausta ei kuulema tullut 😊 Ja kaikenlaista remonttiahan ihmiset teki talossa meidän valvonnassa, joista voi lukea remontti-tunnisteen kohdalta.

Nuo kaksi kuvaa tuossa yläpuolella on sitten viimeisenä käynneestä Elviksestä. Luulen että hänkin on sitä mieltä, että me olemme hyvin valvoneet jokaisen remontin vaiheen tassusta pitäen!

Onneksi ihmiset tulivat reilun vuorokauden reissun jälkeen luoksemme takaisin. Nyt meidän pitäisi päästä vain peittämään ne koirien hajut talosta! Koiria, ei voida vaan vieläkään oikein käsittää tätä juttua (ja Pepsi olisi antanut taatusti tassusta, jos olisi ollut paikalla 😁). - Pepsi ja Max
 

Ps. Emännän pari viikkoa kestänyt yskä parani matkalla.

Outoa toimintaa ja Pepsi esittelee maisemia

Pepsi ja Max:

Me ollaan nyt hetken verran kummasteltu, kun toisinaan emäntä saa ihme siivousstressiä ja laittaa kaikki paikat tiptop ja sitten me joudutaan koppaan ja käydään kaikki ajelulla autolla ympäri kylää.

Autoajelussa on se hyvä puoli, ettei olla jouduttu mihinkään eläintätille tai mihinkään kauas, mutta silti niin outoa..

Samalla meille on näytelty kaupunkimme kauneutta. Pepsi kävi ihan tassutuntumalla tutustumassa keskustan maahan.

Ja kävihän se vähän ylempänäkin katsomassa maisemia.

Mutta jos nämä autoajelut on outoja, niin se vasta outoa on, että kun tullaan kotiin siellä on ihan outoja hajuja oudoista ihmisistä. Niitä hajuja ei varppina ollut kun lähdettiin!

Kysyimme asiaa emännältä ja se selitti jotain että kun ei ole saanut töitä täältä ja pitää harkita muuttoa sinne missä on töitä ja pälä pälä. Me ei ymmärretä tuosta litaniasta sanaakaan. Me halutaan olla omassa kodissa!

Onko vinkkejä kamut, mitä tästä pitäisi ajatella?

Tornin vakoilupaikka

Pepsi ja Max:

Meillähän on linnassa torni. Ja tornissa meillä on ikkunalauta. Ei se ole oikea ikkunalauta, vaan se on meidän vakoilulauta.

Emäntä meinasi aluksi että se on kukkalauta, mutta tuli se sitten järkiinsä, kun muutaman kerran vähän tönäistiin "vahingossa" kukkia (emännän huom: siinä olisi mahtava valo kukille). Niinpä siinä kulmassa on vain yksi kukka ja sekin riippuu katosta, mutta kai se siinä viihtyy, kun se kukkii kolmesti vuodessa?

Täällä me päivisin kytätään usein lintuja, oravia ym mutta useimmiten ihmisiä. Ja pimeällä katsellaan tähtiä (katuvalot eivät meillä häiritse). Koska tämä on päättyvä katu, ei täällä mitään liikennetungosta ole. Mutta silti on liikennettä.

Välillä kulkee autoja. Välillä ne pysähtyykin. Postipoika kulkee kaikkina arkipäivinä ja tekee lenkin tuossa kadun päässä. Lumitraktoria on tosi kiva katsella, kun se työntelee lumia. Oma auto me tietysti tunnistetaan jo äänestä. Ja vähän naapureidenkin kaaroja. Tuo yläkuvan auto oli meille tuntematon ja siksi se herätti kiinnostuksemme.

Tämä auto taas käy silloin tällöin. Ollaan mietitty, että mikä se on ja miksi naapurin setä ajaa sillä?

Sillä naapurin sedällä ei ole edes omat vaatteet, kun se ajaa tuota. Outoa meistä.

No mistä noista ihmisistä kaikkea voi ymmärtää. Turvallista tällä kulmalla on kuitenkin asua.

Ei taida naapurit ja muut kulkijat arvata, kuinka usein me vakoillaan niitä tornistamme 😸

- Pepsi ja Max, Tassulinnan mestarivakoojat