Kevätrattailu

Pepsi ja Max:

Pääsimme tänään ensimmäistä kertaa tänä vuonna rattailla pihalle.

 Siellä oli tosi jännää seurata maailman menoa pitkästä aikaa.

Pepsi: Lumikin on hävinnyt tuonne vasemmalle sitten viime näkemän.

Pepsi: Vai onko se sittenkin mennyt tuonne oikealle, pohjoiseen matkaavien junien mukana?

Niin tai näin, niin nyt rattailla pääsee ulos. Eikä syynä ole ainakaan se ettei rattaissa ole talvirenkaita, minkä takia ei olla päästy rattailla ulos pitkään aikaan. Niin emäntä on ainakin meille sanonut!

Rattailla ulkona

Pepsi ja Max:

Ollaan vähitellen aloitettu tutustumaan uuden kodin ulkopuoliseen maailmaan. Niistä yksi keino on ollut se päivittäinen häkissä parvekkeella ulkoilu, josta kerrottiin täällä. Toinen tyyli on ollut meidän rattaiden hyödyntäminen.

 Rattaissa on se hyvä puoli, että se on niinkuin turvapaikka, kun ollaan meidän uudessa pikkupihassa.

Tämä kuva on ei ole kummoinen, mutta tuolla takana näkyy takana pysähtynyt juna, josta toivottiin jonkun teistä tulevan meille yllätyskylään, mutta ei teitä näkynyt 😾 Ehkä tulette joku muu lähipäivä?

sinne meni juna

Max: Hmm.. lähtisinkö tutkimaan maailmaa?

Max: Täällä on kivaa ja jännää!

Max: Tuu säkin Pepsi!

Pepsi: En tule. Minun on nyt hyvä tässä ottaa aurinkoa.

Max: No ei ole pakko, musta on ainakin kiva päästä maistelemaan millaista ruohoa täällä kasvaa; ihan hyvää muuten on 😸

Retkeilyä rattailla

Jotkut (eli siis mahdollisesti kaikki vastaantulijat ja iso osa lukijoistakin) saattavat pitää emäntää ihan hassuna, kun kuskaa kissojaan rattailla pitkin katuja, mutta meillä se on todettu kaupungissa käteväksi.

Sillä rattailla pääsee kätevästi noin kilometrin matkan metsään! Ja metsässä on niin paljon nähtävää ja kuunneltavaa, että kissat oikeasti tykkäävät näistä retkistä.

Päät kääntyilevät alinomaa korvista puhumattakaan. Ja jos uskaltaa ulos rattaista, on turvapaikka kuitenkin kätevästi lähellä, jos joku vieras eksyy lähettyville.

Pepsi on aina ollut rohkeampi liikkumaan vieraissakin paikoissa ja siksi hän rakastaa metsässä kävelyä,

haistelua, maistelua, kuuntelua ja katselua.

Tällä kerralla Max ei halunnut rattaista pois vaan tyytyi innokkaana seuramaan kaikkea ympärillään turvallisesti rattaista käsin. Mutta taloyhtiömme pihaan päästyämme Max innostui hyppäämään rattaista ja maistelemaan maukasta ruohoa. 

Nam, nam, noum noum....

Mitä mieltä sinä olet kissoille tarkoitetuista rattaista; hyödyllistä vai höpsähtäneiden kissatätien touhua?

Taidenäyttelyssä

Pepsi ja Max:

Me käytiin yksi päivä taidenäyttelyssä. Juu, juu - uskokaa nyt!

Me mentiin sinne ihan kävellen, koska Hiedanranta sijaitsee vain yhden suoran päässä meiltä. Tai no ihmiset käveli, me nautittiin kyydistä rattaissa 😸

Emäntä kertoi, että tämä taide on sellaista graffitia, mikä oli meille ihan uusi sana; helpompi naukua vain että graffiittii.

Ihan katseltiin nätisti rattaista, mutta sitten Pepsiä alkoi kiinnostamaan mihin tuo susi oikein pössyyttelee..

Ja lähti katselemaan maasta käsin jänniä maalauksia seinissä.

Pepsi: Odota Max minua!

Jännä inkkari!

Rattaista käsin oli helppo tähyillä erilaisia maalauksia.

Tällaista nykytaidetta siis on meidän kulmilla ja meillä on taas yksi kokemus lisää koettuna!

Emäntä: Kesällä pitää ehkä ottaa uusi kierros, kun valoa riittäisi kuvaukseen vähän paremmin. 

Pepsi shoppailemassa

Pepsi:

Yksi ilta viikolla minua menotti lähteä johonkin. Emäntä kysyi että haluanko kokea jotain uutta kaupunkityyliin? Minähän olen aina valmis, joten emäntä nosti minut rattaisiin ja sitten lähdettiin shoppailemaan.

Lähellä meitä olevan ison risteyksen luona on kaksi lemmikkikauppaa molemmin puolin risteystä. Se risteys on tosi pelottava! Mutta emäntä kärräsi meidät nopeasti ja ketterästi risteyksen ohi ilman että kukaan auto tuli liian lähelle.

Ensin me mentiin Wuf.fi kauppaan. Siellä oli tosi kivoja kiipeilypuita.

Ja leluja vaikka mitä! Tosi paljon!

Tarkat huomaavat että olihan se Max myöskin mukana, mutta se oli virhe. Max ei tykännyt yhtään shoppailusta, vaan pysyi tiukasti rattaiden takaosassa. Ne miehet... ei ne ymmärrä shoppailun päälle..

Sitten menimme toiselle puolelle risteystä olevaan Mustiin & Mirriin. Onneksi siellä ei ollut yhtään mustia! Siellä oli tosi kiva ihminen myyjänä, jonka kanssa käytiin tarkistamassa minun painonikin; se oli mukamas 3,7 kg.. en myönnä lihoneeni kuitenkaan. 

Tiedättekö, erilaisten ruokahyllyjen lisäksi täälläkin oli tosi paljon kivoja leluja!

Miksi noilla kissaleluilla on tuollainen ilme?

Shoppailin kummastakin kaupasta meille uudenmakuisen ruokapussin. Toinen saatiin heti ja toinen seuraavana päivänä. Minusta nämä kummatkin ruoat olivat erityisen maukkaita, olinhan itse käynyt ne ostamassa!

- Pepsi kaupunginshoppailijakuningatarkissa

Rattaiden ympärillä

Max:

Minä kerron taas rattaista. Niistä, jotka on tarkoitettu cityulkoiluun.

Yhtenä päivänä me taas lähdettiin rattailla. Eka hissiin ja sillä yhden kerroksen verran alaspäin (emäntä ei kuulema kehtaa käyttää hissiä muulloin yhden kerroksen rappujen takia, mutta kun me ollaan matkassa niin sitten mennään). Mutta ulkona me ei lähdettykään pihaa pitemmälle. 

Emäntä avasi meille vetoketjut ja me katseltiin pitkään aukoista ulos. Sitten Pepsi päätti että se lähtee tutkimaan maastoa.

Vähänkö Pepsi on rohkea!

Mä vähän katselin Pepsin perään ja hyppäsin kanssa rattaista ulos. Mutta sitten alkoi jänskättään ihan liikaa ja hyppäsin takaisin rattaisiin.

Täältä on paljon turvallisempaa tarkkailla ympäristöä!! Emäntä sanoi, että harjoituksia jatketaan.

- Max

Cityulkoilua

Max:

Kiitti isosti kaikista onnitteluista! Synttärilahjaksi emäntä tilasi ihan ison lätäkön takaa mulle paketin (joka ei tullut ovelle niinkuin piti, vaan emäntä haki sen lähettifirman välipisteestä - ison kaupungin surut siis tulleet jo lähetysten suhteen vastaan).

Mikä tää oikein on?

Tommonen olisi kiva, tahtoo!!

Sitten me lähdettiin sillä laatikosta tulleella rattaat -jutulla ulos. Tää on kuulema sitä cityulkoilua.

Eka kerralla mua jännitti tosi paljon kaikki liikkuvat jutut mitä pystyi tuolta näkemään (ihmiset, autot, koirat ja varsinkin pyörät!), mutta Pepsi oli kaverina, eikä sitä jänskättänyt niin paljon.

Seuraavalla kerralla ei ollut enää niin kauheeta rattaissa ja uskalsin jo välillä istuakin Pepsin vieressä. Nyt meillä on menossa kuulema harjoitukset, ennenkuin voidaan lähteä kauemmas tai tutustua maastoon rattaiden ympärillä.

Mutta tää on kivaa tää cityulkoilu! 

Ps. Nyt mua ei enää masennakaan niin paljoa. Siihen auttoi tosi paljon sekin että isäntä oli mun kanssa tämän viikon täällä, kun emäntä oli töitöissä, ja sitten tää cityulkoilu.

- Max