Liian kylmä tirpoilla

Tapahtui kovilla helmikuu pakkasilla: 

 Mitä Max touhuat siinä häkin luukun suulla?

Max: Ruokaileville tirpoilla on kylmä ulkona. Olen tässä valmiina avaamaan luukun heti kun joku haluaa sisälle lämmittelemään. 

Emäntä: Ettei sinulla vain olisi toisenlainen ajatus? Heti kun joku tirppa näkyy häkissä syöksyt luukusta nappaamaan sen.

Max: Niin, tuon sen sisälle lämmittelemään. 

Emäntä: Just..

Paikalliset julkkikset -talviedition

 Töllöstä Hyvää päivää!

 Töllöön toivottiin jaksoa paikallisista julkkiksista ja niinpä laitoimme paparazzimme liikkeelle. Tänään siis vuorossa talviedition, sillä kesällä julkkiksia liikkuu enemmän lomailemassa ja talvella paikalla on vain vakiasukkaita ja niitäkin on vaikeampi kuvata.

Ensin ihan peruskuvaa jouluviikolta, kun oli hiven lunta. Koivujen välissä olevalla makkarapötköllä on ruuhkaa koko valoisan ajan ja paikallisen tungoksen aiheuttaa pikkutirpat ja käpytikat. Varsinkin käpytikka on paikallinen julkkis ja käy kesät talven tutkimassa muka koivujemme kuntoa, vaikka epäilemme että hän haluaa vain huomiota koputtelullaan, julkkis kun haluaa olla. 

Tässä kuvassa on fasaanipari ruokapisteen alla ja lisäksi ja nuoriherra talitintti ruokapisteen narulla. Molemmat lajikkeet ovat erittäin herkull  hurmaavia ja pyörivät mielellään esillä jokainen talvipäivä kuten kunnon julkkikset. 

Pimeällä ruokapisteen alapöydän käy putsaamassa pupu. Sitä on jännä seurata ikkunasta ja vielä jännempi häkistä. Mutta hyvää kuvaa siitä emäntä ei ole nyt saanut. Selkein merkki pihalla on pupujen jäljet, kun aamu koittaa.

Oravat ovat myös kovin juoksentelevia talvijulkkiksia meidän nurkilla. Valitettavasti tuoretta kuvaa ei ole nyt saatu, vaan kuva on muutaman vuoden takaa. Mutta oletan katselijoiden osaavan kuvitella kuvan mukaisen pörröhäntäisen puissa juoksentelevan ja hyppivän otuksen, jota harmittaa kun ei pääse lintulaudalle.

Tiistaiaamuna toimittajamme Pepsi näki harvinaisemman otuksen, joka ei halua kuviin ja inhoaa julkisuutta. Nimittäin koipieläimen pellon takana ennen puustoa. Niitä oli useampikin ja Pepsi tuijotti niitä pitkään, tarkkanäköisin kun on toimituksessa. Otukset olivat kauriita tai peuroja.

Mutta kaikkein suurin julkkis on ehdottomasti toimituksen naapurin Sani. Hän kulkee joka päivä ohitsemme lenkillä ja toisinaan hän käy myös tarkistamassa meidän pihamme tunkeilijoiden varalta (tosin ilman omistajiensa lupaa). Eli täällä toimii myös erinomainen vartiointipalvelu, silloin kun olemme liian kiireisiä toimitustöiden miettimisessä.

Osalta kuvattavista on pyydetty lupa kuvaamiseen ja osalta ei (kuvat on otettu salaa kuten paparazzit).

Saalistajan vaisto

 Max:

Viikon kohokohtani oli ehdottomasti se hetki, kun istuin hiljaa ulkohäkissä ja tintti laskeutui viereeni. Silloin saalistajan vaistoni heräsi ja loppu on pelkkää voiton riemua.

Emäntä heräsi töistään siinä vaiheessa, kun ryntäsin sisälle olohuoneeseen kauhealla ryminällä ja kurnuttaen.

Minut ohjattiin välittömästi eteiseen. Mutta tirppaa en halunnut luovuttaa.

Mutta jotenkin emäntä kaivoi saaliini pois suustani ja heitti sen pihalle (oli jo kuollut). Minulle jäi vain tylsät höyhenet suuhun. Epäreilua!

- Max

Toimitus pahoittelee ettei tarkkoja kuvia ehditty ottaa, hyvä että edes nämä räpsäisyt.

Töllön katsaus vuoteen 2025

 Max:

Vuoden 2025 viimeisistä uutisista päivää. Vuoden lopuksi on tapa tehdä yhteenvetoa vuodesta, niinpä mekin töllössä kertaamme vuotta.

Vuosi 2025 oli heikko suurpetovuosi. Siitä huolimatta että jälkiä oli runsaasti niin pupuilta, tirpoilta, myyriltä kuin peuroilta, niin ovat mokomat oppineet turhan fiksuiksi. Ja emäntä myönsi aivan liian vähän metsästyslupia.

Toimittajamme Pepsi ei ole enää kiinnostunut saalistuksesta, niinpä hänen saalikseen jäi kalojen tiirailu niin emännän isän kädestä kuin laiturin päästä (ei aivan pudonnut järveen).

Minä, uutispäällikkö, sentään vietin tunteja vapaa-ajallani metsästyksen parissa. 

Ja välillä aina onnisti. Yläkuvassa kesän ainut tirppasaalis, räkätinpoikanen. Mokomat ovat liian hyviä lentäjiä ja heillä toimii varoitusjärjestelmä turhan hyvin. Luultavasti valjaissani olevasta kulkusestakin on haittaa.

Mutta kunnon metsästäjä ei luovuta, vaan jaksaa aina vaan kiertää. Ja kuten alla se on tuottanut tulosta mökillä pulskan myyrän merkeissä.

Ja kyllä minä myyrän kotipihassakin onnistuin saamaan. Huomatkaa saalistajan tiukka ilme!

Tämän vuoden metsästyskausi on päättynyt. Toivottavasti emäntä löytää tirppojen pöntölle uuden paikan, jotta tirpat eivät lopu pihastani ja pääsen ensi kesänäkin tirppoja laskemaan. Kuva Hannes-myrskyn jäljiltä.

Toivotan kaikille katselijoille rauhallista vuoden vaihtumista ja parempaa vuotta 2026!

Tirppatöllöä

 Pepsi ja Max:

Talven parhain ohjelma pyörii joka päivä uusin osin. Ajatelkaa, ne eivät ole edes uusintoja. Sehän on tietenkin tirppatöllö!

Tirppojen lisäksi siinä esiintyy muunmuassa tämä yksisilmäinen orava, jota emäntä pääsee toisinaan aika lähelle kun se ei hoksaa lähestyvää emäntää.

Yhtenä päivänä yksi tirppatöllön punaisista pääesiintyjistä kopsahti ikkunaan. Kai se halusi sisälle lämmittelemään, mutta ei onnistunut pääsemään lasista läpi. Seurasimme sitä hyvin tiiviisti. Puolisen tuntia se haki kontrollia maassa ja sitten se lennähti taas kavereidensa luokse. Jännintä muuten oli se että sen kaverit kävivät aina välillä kysymässä sen vointia. Mekin oltaisiin käyty kysymässä, mutta emäntä ei päästänyt; miksiköhän?

Syömässä käy niin pikkulintuja (tosi montaa lajia varpusista tintteihin ja pähkinänakkeliin), käpytikkaa, oravaa kuin isoja lintuja eli harakoita (ne ei kyllä siemenistä onneksi piittaa) ja fasaaneja. Öisin ollaan nähty loikkivia rusakoita, jotka tekevät yösiivouksen.

Voiko parempaa ohjelmaa olla keskellä talvea!

 - Pepsi ja Max

Jakkara

Pepsi ja Max:

Emäntä kantoi eilen kaupasta laatikon. Siinä oli kuulema yhteinen juttu emännälle ja Maxille. 

Max: Mikä juttu tämä on? En mä osaa kyllä koota vaikka tässä on ohjeet ja osat jakkaraan.

Pepsi: Jätä kokoaminen minun huolekseni. Minulla on kokemusta niin keittiökaapeista, vaatekaapeista, lipastoista ja vaikka mistä. Kyllä minä yhden jakkarankin rakennan!

Max: No nyt on jakkara. Mutta mitä minä ja emäntä sillä tehdään?

Max: Ai mutta tässähän on hyvä istua ja katsella ikkunasta tirppoja ruokintapaikalla! Emäntä tykkää seurata niitä lähes yhtä paljon kuin minä ja Pepsi. Mutta Pepsi on meistä ainoa joka pääsee  makuuhuoneen ikkunalaudalle hyppäämällä (ei edes emäntä pääse ikkunalaudalle).

Mutta nytpä minäkin pääsen ikkunalaudalle. Ja emäntä voi kanssani seurata jakkaralta käsin tirppoja. Huippua!

 

Kevät on nauttimista

 Pepsi ja Max:

Tällä viikolla olemme nauttineet: Kevät on ehkä kissan parasta aikaa. Se lämpö, se äänimaailma, se tuoksuviidakko! Aivan ihanaa ja nautinnollista!

 

Max: Löysin viime kesän kissanminttukohdan kukkapenkin vierestä. Ei siinä mitään näy, mutta tuoksuu! Emäntää naurattaa kun viime kesänä en edes välitettänyt pienistä kissanmintun aluista tuossa ja nyt pyörin siinä väkkärää niin että olen ihana heinissä ja lehdissä.

Pepsi: Paremman puutteessa syön kuivaa heinää. Kohta varmaan tulee jo tuoreita ruohotupsuja.

Tirpat käyvät vielä ahkerasti lintulaudalla. Itse asiassa siinä on ollut sellaisia yksilöitä, joita ei ole koko talvena näkynyt. Mutta emäntä on ollut tiukkana ja antanut vain pienen määrän päivässä siemeniä; vähitellen pitäisi myös punatulkkujen, viherpeippojen ja talintinttien alkaa löytämään ruokaa luonnosta eikä elää pelkällä siemenruoalla. 

Max: Myös häkissä on ollut nautinnollista nauttia kevään kaikista puolista. 

Lopuksi pahoittelemme viilentynyttä ilmaa. Syy löytyy täältä, sillä emäntä aloitti talvilomansa. Mutta ei silti olisi tarvinnut lunta alkaa satamaan, kuten juuri nyt täällä tekee. 

- Pepsi ja Max

Lintuja ja kukkia

 Pepsi:

Kun ulkona on valoisaa, on mielenkiintoista seurata mitä siellä liikkuu.

Nyt siellä on isoja tirppoja. Ei niin isoja kuin ne fasaanit, mutta vähän samannäköisiä kuitenkin.

Nämä onkin peltopyitä. Ne käyvät lintulaudalla tai oikeastaan siis sen alla.

Sisällä meillä kukkii tähkämaija meidän kaikkien yllätykseksi ja vielä tammikuussa. Tämä on jo vanha kukka, eikä ole kukkinut sen jälkeen kun emäntä kukan kaupasta kantoi vuosia sitten.

Pienet asiat tuovat päiviimme iloa. Toivottavasti sinullakin on joku ilo tänään!

Pimeää aikaa ja kylmä

 Pepsi ja Max:

On ollut kylmä viikko ja vaikka lumi valaisee päivät, on pimeä kestänyt hirmu osan päivästä. Tässä kuvia tältä viikolta. 

Tylsää..

Tylsää..

Fasaanit ruokailemassa. Niitä, pikkutirppoja ja oravia on kiva seurata valoisan ajan.

Pepsi: Kun ulkona oli yhtenä iltana pakkasta -25 astetta ja halusin kovasti ulos, laski emäntä minut yksin ulos takaovesta. Olin ihan ihmeissäni että mitä tämä on; pääsin ilman valjaita ja yksin ulos! Mutta tajusin sen heti oven ulkopuolella; hullukaan ei lähde karkureissulle tällä säällä.. tai ainakaan minä. Niinpä palasin tämän todettuani välittömästi sisälle. 

Max: Minä pääsin päivällä ulos, mutta ei siellä silloinkaan tarjennut vaan piti äkkiä luikkia takaisin sisälle.

Pepsi: Parempi nukkua talven yli.

Koska se muuten on ohi?

Max: Minä asun koko talven takan ääressä. Piste. 

Joulukissa haluaa kiittää kaikkia osallistujia. Oli ihana että saatiin lahjoa ja saada lahjoja! Ilmestyneet kirjoitukset osallistujilta:

- Kiskatit

- Tassulinna

-Kissakolmio instagram ja facebook

Just Kittying

Mannilainen instagram

- Päärynäeläin

Tirppojen katselija

 Emäntä: Mitä Max oikein touhuat? 

Max: Katselen tirppoja. Näin on paljon lämpimämpi katsella tirppoja, mutta näkee ne livenä.

Max: Et kai väitä että siihen olisi joku muu syy? Älä edes epäile että pelkäisin muka noita isoja tirppoja.

Vaikka ne on isoja ja kaakattavat, niin en mä niitä pelkää. Ennemin ne olisivat mehukas paisti!

Mutta voinhan mä katsella tirppoja kokonaan häkistäkin, jos epäilet. Katso nyt, tässä olen styroksi laatikon takana väijymässä.

Emäntä: Hyvä ettet piilossa 😁

Jälkikirjoitus: Max ei kyllä oikeasti pelkää, vaikka tästä postauksesta voisi saada sen kuvan. Ennemmin se tykkää säikytellä fasaaneja. Pieniä lintuja on taas kiva seurata hiljaa piilosta. 

Ps. Pahoittelut ettei tirpat oikein erotu kuvista. Ne maastoutuvat hyvin. Lunta odotellessa.