Viidakosta hyökkäykseen

 Max:

Suuret tiikerit väijyvät saalistaan viidakon kasvillisuuden seasta.

 Kun saalis menee juomaan lätäköstä, on hyvä hyökätä kimppuun!

Pepsi: Tämä ei ole lätäkkö. En aio mennä uimaan sadevesiastiaan. Ja olen pantteri ja juoksen takuulla kovempaa kuin sinä, joten turha edes yrittää!

Liian kylmä tirpoilla

Tapahtui kovilla helmikuu pakkasilla: 

 Mitä Max touhuat siinä häkin luukun suulla?

Max: Ruokaileville tirpoilla on kylmä ulkona. Olen tässä valmiina avaamaan luukun heti kun joku haluaa sisälle lämmittelemään. 

Emäntä: Ettei sinulla vain olisi toisenlainen ajatus? Heti kun joku tirppa näkyy häkissä syöksyt luukusta nappaamaan sen.

Max: Niin, tuon sen sisälle lämmittelemään. 

Emäntä: Just..

Saalistajan vaisto

 Max:

Viikon kohokohtani oli ehdottomasti se hetki, kun istuin hiljaa ulkohäkissä ja tintti laskeutui viereeni. Silloin saalistajan vaistoni heräsi ja loppu on pelkkää voiton riemua.

Emäntä heräsi töistään siinä vaiheessa, kun ryntäsin sisälle olohuoneeseen kauhealla ryminällä ja kurnuttaen.

Minut ohjattiin välittömästi eteiseen. Mutta tirppaa en halunnut luovuttaa.

Mutta jotenkin emäntä kaivoi saaliini pois suustani ja heitti sen pihalle (oli jo kuollut). Minulle jäi vain tylsät höyhenet suuhun. Epäreilua!

- Max

Toimitus pahoittelee ettei tarkkoja kuvia ehditty ottaa, hyvä että edes nämä räpsäisyt.

Töllön katsaus vuoteen 2025

 Max:

Vuoden 2025 viimeisistä uutisista päivää. Vuoden lopuksi on tapa tehdä yhteenvetoa vuodesta, niinpä mekin töllössä kertaamme vuotta.

Vuosi 2025 oli heikko suurpetovuosi. Siitä huolimatta että jälkiä oli runsaasti niin pupuilta, tirpoilta, myyriltä kuin peuroilta, niin ovat mokomat oppineet turhan fiksuiksi. Ja emäntä myönsi aivan liian vähän metsästyslupia.

Toimittajamme Pepsi ei ole enää kiinnostunut saalistuksesta, niinpä hänen saalikseen jäi kalojen tiirailu niin emännän isän kädestä kuin laiturin päästä (ei aivan pudonnut järveen).

Minä, uutispäällikkö, sentään vietin tunteja vapaa-ajallani metsästyksen parissa. 

Ja välillä aina onnisti. Yläkuvassa kesän ainut tirppasaalis, räkätinpoikanen. Mokomat ovat liian hyviä lentäjiä ja heillä toimii varoitusjärjestelmä turhan hyvin. Luultavasti valjaissani olevasta kulkusestakin on haittaa.

Mutta kunnon metsästäjä ei luovuta, vaan jaksaa aina vaan kiertää. Ja kuten alla se on tuottanut tulosta mökillä pulskan myyrän merkeissä.

Ja kyllä minä myyrän kotipihassakin onnistuin saamaan. Huomatkaa saalistajan tiukka ilme!

Tämän vuoden metsästyskausi on päättynyt. Toivottavasti emäntä löytää tirppojen pöntölle uuden paikan, jotta tirpat eivät lopu pihastani ja pääsen ensi kesänäkin tirppoja laskemaan. Kuva Hannes-myrskyn jäljiltä.

Toivotan kaikille katselijoille rauhallista vuoden vaihtumista ja parempaa vuotta 2026!

Myyräpaistia

 Max:

Lähdin mökille emännän kanssa Pepsin jäädessä toipumaan eläinlääkärikäynnin rasituksista mummolaan. Mutta ei se minua haitannut, päätin ottaa kaiken ilon irti mökkeilystä.

Mökillä oli viikolla ihan kiva lämpötila, mutta tuuli liikaa makuuni. Parasta ulkoilussa oli se että emäntä malttoi olla minun kanssa pitkäänkin paikoillaan, kun ei ollut hyttysen hyttystä. Emäntä söi odotellessaan runsaasti metsämansikoita joka päivä. 

Tässä kuva, mikä on minusta paras vesikuppi mökillä: järvivesi ämpäristä.

Parvekkeella nautin ne ajat, kun en saanut emäntää valjastelemaan. Onneksi ovea pystyi pitämään koko ajan raollaan, koska ei ollut niitä hyttysiä sisälle änkemässä.

Mutta valjastelu oli se juttu. Nimittäin tontilla oli havaittu paljon metsämyyriä. Ja niin muuten havaitsin minäkin! Niitä oli vähän joka puolella, mutta olivat niin vikkeliä piiloutumaan että vaati totisesti työtä vaania niitä saadakseen paistia.

Ja sainhan minä! Eikö olekin hieno saalis! Olisin vienyt ruoan suoraan pöytään, mutta emäntä ei avannut verkko-ovea parvekkeelle minulle.

Yhtenä päivänä kävin seikkailemassa aina traktoritallissa saakka. Ja se kuulkaa on kaukana ja matkalla on monta vaaranpaikkaa!

Emäntä motkotti muka tosissaan, että nyt musta on sitten tullut mökkikissa eikä minua enää saa kuin kantamalla sisälle ulkoa. Oikeasti se taitaa olla ylpeä, että olen ottanut mökin ja yläpihan omaksi reviirikseni ja viihdyin mökillä. 

- Max

Mustikkamökkeily

 Pepsi ja Max:

Heinäkuu, helteet, ulkoilu ja nukkuminen! Sekä emännän mustikat. Siinä tämän kertaisen mökkeilyn sisältö lyhyesti.

Pepsi rakasti kun järvi oli tyyni ja iltaisin pystyi istumaan laiturilla nauttimassa kesäilloista.

Max oli päivät aamusta iltaan oikein tyytyväinen verkotetulla parvekkeella, mutta aina välillä piti päästä valjastelemaan sinne missä jyrsijöiden ääniä eniten kuului. Siis saalistusretkille.

Pepsistä paras hetki ulkoilla oli aamuisin ja/tai iltaisin, kun oli viileämpää. Muun ajan Pepsi nukkui.

 

Emäntä poimi mustikoita ja villivadelmia. Välillä aivan Maxin valvovan silmän alla (parvekkeelta käsin). Välillä piti huutaa emäntää pitämään päiväunitaukoja.

Pepsin pisurannalla oli laskenut vesi sen verran että vihdoin tänä kesänä onnistui tämäkin perinne. Herkkää hetkeä ei kuitenkaan saanut kuvata. Pepsihän ei käy ulkona koskaan vessassa. Poislukien tämä mökin pisurantapätkä.

Max ulkaltautui uusiin ympyröihin valjastellessaan. Silloin joko kuljettiin häntä pörheänä (yläkuva) tai hyvin matalana ja nopein tassuin (alakuva, huom noin kaukana mökistä).

Onnellinen saalistaja ei saanut viedä saalista edes parvekkeelle vaan se piti luovuttaa jo portaiden yläpäässä verkko-ovella.

Viimeinen ilta. Ja se kauneus ja rauhallisuus. Pepsi ja emäntä istuivat pitkän aikaa hiljaa laiturilla.

Mutta niin vain taas koitti kotiinpaluun aika. Elokuussa sitten taas takaisin.

- Pepsi ja Max

Saalistusreviirin laajentaminen

 Max:

Ehkä kesän viimeinen mökkeily alkoi tutun reviirin läpikäynnillä mökin "takaoven" läheisyydessä tilannetta tarkkaillen.

Ja tuottihan se ensimmäisen saaliin, jonka kannoin ovimatolle.

 Mutta sitten tuntui että saaliit loppuivat ja siirtyivät muualle. Ilmeisesti sana levisi suuresta pedosta. Niinpä aloin miettimään ankarasti uskallanko kesän lopun kunniaksi lähteä uusille saalistusmaille.

Täällä etupihalla en ole ikuna käynyt näin kaukana talosta. Vähän jännää.

Mutta sitten löysin Pepsin ja jännitykseni helpotti.

Ja saalista alkoi löytymään ihan eri tavalla kun viisin- tai kuusinkertaistin reviirini kertaheitolla. Emäntä kehui minua rohkeaksi ja taitavaksi saalistajaksi.

Ja niinpä emäntä saikin loppu mökkeilyn ravata perässäni valloittaessani maailmaa. Mutta tämän lähemmäksi järveä en mene.

- Max, suuri urhoollinen tiikeri

Saalistusta ja sadetta mökillä

Pepsi ja Max:

Vielä ehti heinäkuulla kerran käymään mökillä emännän kesäloman päätteeksi. Menomatka veneessä sujui kauniissa ja tyynessä ilmassa eikä meitä yhtään jänskättänyt, sillä olemme niin tottuneita veneilijöitä.

Pepsi: Minun piti päästä tietenkin hetipian rantaan. Mutta en ymmärtänyt miksi emäntä häiritsi minun hiekkaleikkejä; jos kerran kesässä haluaa hiekkarannalla (emännän huomautus että vähän karkeampaa kuin hiekka) oleilla, niin miksi pitää heti kuvailla.

Max: Minäkin pääsin ulos, mutta tyydyin nauttimaan kesäillasta mökin takarappusilla.

Pepsi: Seuraavana päivänä kävin saalistamassa. Mustikoita siis emännän apuna, jotta hän löytäisi parhaat mustikkapaikat. Niitä ei tosin tänä vuonna löytynyt millään. Vieressä sirkutteli lintulapsi pöntön suulla, mutta annoin sen olla rauhassa (emännän huomautus että punarinta tuntui olevan viereisessä puussa hermostuneen oloinen, joten väistyimme pois).

Max: Miks mä en pääse koskaan ulos saalistamaan vaan pitää tyytyä katsomaan ikkunalaudalta?

 

 Pepsi: Pitikö tuijottaa niin haikeasti, mieluiten olisi ollut yksin ulkona.

Max: Mä sain sen! Mä oon suuri myyränsaalistaja!

Vipat päivät mökillä satoi. Ja satoi. Ja satoi. Emäntä kävi letturetkellä pihamökissä emännän isän kanssa. Eivät ottaneet meitä mukaan. Ja sitten emäntä kävi saalistamassa metsävadelmia pariin kertaan (kuvassa ensimmäinen satsi kuivahtamassa).

Me nukuttiin sisällä. Ja paljon! Kun oli niin tylsää.

Lopulta lähdettiin pois. Vettä satoi ja vene keikkui aalloissa. Emme myönnä että olisimme pelänneet. Tai ehkä pikkuisen.

- Pepsi ja Max