Pepsi:
Emäntä on kulkenut viimeiset 2,5 vuotta lähes joka viikko töissä toimistolla junalla (sekä useimmiten lisäksi bussilla) ja pelännyt koska se iskee matkalla, töissä tai isossa kaupungissa liikkuessa. Ei ole iskenyt. Ja nyt sitten lomalla se iski ihan puskista. Mökkireissulla. Ilman mitään ihmispaljoutta tai aivastelevia ihmisiä. Arvaatte kyllä mikä.
Niinpä aloin hoitajaksi. Onneksi kävin koulutuksen jo 14-vuotta sitten hoitoalalle oppisopimuskoulutuksena ja pitkästä aikaa päteviä taitojani taas tarvittiin.
Mutta hoitajankin on syytä pitää välillä taukoa. Silloin määräsin hetkiseksi apulaishoitaja Maxin valvomoon. Palasin kuitenkin taas pian itse paikalle, sillä en luottanut apulaishoitajan pätevyyteen.
Ei ole helppoa sairaan emännän hoitaminen. Monta kertaa pahimman päivän aikana kehräsin emännän uneen, jotta se sai levättyä ja paranneltua itsensä. Ja sitten valvoin itse vieressä emännän unta. Näin meni 32 tuntia. Sitten se heräsi pirteänä.
Sen kunniaksi emäntä lähti istumaan takaovelle. Tässä se ihailee muurinkellojaan. Tuo oikeanpuoleinen on jo vuosia vanha, mutta kukkii uudestaan joka kesä ruukussaan. Siinä on kauniit kerrotut siniset kukat.
Ai mitä tuolla taustalla tapahtuu? Piti vähän purkaa paineita.
Max: Miten se nyt noin oli tulinen, vaikka on nukkunut emännän kanssa hyvät ja pitkät unet..?
