Kukkula

 Tuumasta toimeen.

Ensin oli Hannes myrskyn kaatama kolmen männyn kanto. Josta Pepsi halusi kukkulan.

Lehtiä, oksia ym haravointijätettä työnnettiin reikiin ja päälle maata ja kiviä kerroksittain, jotta multa pysyisi paremmin päällä. 

Päällimmäiseksi multaa (yläkuvassa Max myös kuvassa)

Emännän harrastaessa pellon kulmalla maakerrosten kanssa, apulaiset laidunsivat vieressä. 

Vihdoin kukkien siemenet voitiin kylvää. Yksivuotiset, sillä emäntä ei vielä tiedä mitä haluaa kukkulalle ja toisaalta pitää varmistaa että maa pysyy myös rankkasateella. 

Kukkulalta pääsee myös alas. 

Nyt odotetaan että kukkulalla alkaisi jotain vihertää. Muutakin kuin Maxin vieressä oleva kastelukannu.

Viitasaari - pikkasen parempi periferia

Viitasaari, kaunis Keski-Suomen pikkukaupunki, jossa on yllinkyllin kauneutta, ystävällisiä ihmisiä, luontoa ja hyvä elää. Kiitos seitsemästä vuodesta meidän kaikkien puolesta.

"Viitasaari - pikkasen parempi periferia"

Hei hei koti!

Pepsi ja Max:

Meidän maalla oleva koti on ollut jo pitkälti toista vuotta myynnissä maalla, kun emäntä sai sitä työtä Tammereelta ja muutimme sinne väliaikaisasuntoon. Toivoimme salaa (me kissat, ei ihmiset) että saisimme pitää ikuisesti tämän kodin, mutta nyt löytyi ostaja meidän kodille.

Pepsi: En katso kameraan, tulee suru silmään ja mitä ne muut ajattelee kuningattaresta..

Pääsimme viimeiseksi viikonlopuksi maalle hyvästelemään meille rakkaat paikat. Ja haistelemaan ja kirjoittamaan viestit vielä kerran pihan postikulmiin.

rakas tuija..

rakas marjapensas..

rakas häkin pikkumökki..

Emäntä ei saanut meistä oikein kuvia, joissa näkyisi meidän silmät, kun meillä oli niin kiireitä hyvästellä paikkoja.

rakas viidakko..

Kukahan tämänkin kukkapenkin hoitaa, kun minä en ole sitä hoitamassa?

 Ja myyrät! Kuka niitä harventaa? Nytkin heti huomasi, ettei olla oltu hoitamassa töitämme ja myyrät oikein odottivat meitä!

 Minun kaide, minun lempikaide tornissa. Tässä on niin kiva lokoilla.

Kiitos Bethor ja Azra talon myynnistä emäntänne avulla. Ootte tehneet kovan työn, vaikka meitä harmittaakin talon myynti, mutta ehkä me löydetään vielä uusi koti.

 Hei hei koti! 😿😿

Max kurnuttelija

Emäntä ällistyi viime viikonloppuna, miten paljon Maxista lähteekään ääntä, kun se niin tahtoo. Kaupungissa Maxista on tuntunut tulleen hiljainen, naapureita hiljaisuudellaan kunnioittava kissa. Mutta maalla ääntä löytyi (emännän mielessä ei vaan käynyt ottaa yhtään videota..)

Max: Mä olin niin onnellinen, että kurnuttelin ensimmäisen päivän ja yön ja sekös ihmisiä otti päähän. Mun ääni kuulemma kaikui tyhjässä talossa, niin että ihmiset eivät saaneet nukuttua.

Ulos mä huudin monta kertaa. Kerrankin kun on mahdollisuus päästä ulos rauhalliseen pihaan!

Tässä meille tuli Pepsin kanssa riitaa, kumpi saa syödä ekana ensimmäiseksi näkemästämme ruohotupsusta. Onneksi niitä löytyi sitten lisääkin.

nam nam

Että maalla onkin sitten nautinnollista!

Kyllä kevät on sitten makee vuodenaika! Se on ihan minun maastoutumisväri!

En mä kuitenkaan ihan koko aikaa jutellut. Välillä pidin äänelle pienen lepotauon lattialle levitetyn varapatjan päällä.

Lähtiessä emäntä joutui pesemään lattiat, kun siinä oli kuulemma liikaa meidän kuraisia tassunjälkiä. Pöh, me vaan merkattiin taloa!

Kunpa voisin olla aina näin onnellinen..

- Max, joka on helsinkiläisyydestään (syntyisin) huolimatta enemmän maalaiskissa

Täyden kympin Pepsi

Pepsi:

Onnea minulle tänään, olen täyden kympin kuningatar! Sain viikonloppuna parhaan mahdollisen lahjan tähän mennessä. Laitapa emäntä kuvia tähän, kiitos. 

Äh, ei tämä ole uusi kuva, emäntä!! Tämä on sieltä lähes 10 vuoden takaa, kun olin vielä pikku pentu. Näytä nyt niitä uusia emäntä hyvä (mutta kun emäntä haluaisi vain katsella Pepsin pentukuvia, eikä voinut olla laittamatta edes yhtä pentukuvaa).

No nyt, päästiin asiaan. Sain 10-vuotis lahjaksi matkan maalle meidän linnaan. Viimeksi olen päässyt käymään maalla joskus tosi ikuisuus sitten (viime syksynä). Emäntä mietti, että mitähän me tuumitaan kun päästään Maxin kanssa kopasta. Mehän valloitettiin koko talo ja juostiin riemuissamme sitä ympäri ja ympäri.

Kulman kyttäyspaikka oli kovassa käytössä.

Ulos päästiin kanssa, kun kinuttiin (emäntä ei ole kuullut tuota uloskinuamislaulantaa moneen moneen kuukauteen). Ulos päästyämme oltiin kuin laitumelle päässyt karja päässeet kissat. Joka paikka tontista kierrettiin ja haisteltiin.

Miten ihana tuoksu kuusessa onkaan!

Puuhun kiipeämisen taidon osaan edelleen!

Ja luonnollisesti alastulon!

Emännällä nousi ensimmäiset kukat kukkapenkistä.

Piha oli onneksi jo suurimmaksi osaksi sula, että tassut eivät jäätyneet, tosin veimme sisälle söpöjä kissantassun kuvia, kun oli vähän kuraista 😸

Tämä oli ihana lahja palvelijoiltani minulle.

Lisää syntymäpäivästäni ehkä myöhemmin lukevalle kuulijakunnalleni. 

- Kunnioittavin terveisin 10-vuotias kuningatar Pepsi