Pohjalainen nukkekoti

Isäntä väkersi viime talvena emännälle pohjalaisen nukkekodin, josta on kerrottu täällä. Nukkekodit elivät kesän hiljaiseloa, kun oli niin paljon muutakin tekemistä, mutta nyt syyssäiden tultua, on taas löytynyt aikaa nukkekodeille (vanhalle ja uudelle).

Kummaankaan (vanhan nukkekodin ja uuden pohjalaistalon) sijoitus kodissamme ei ole ihanteellinen, mutta se ei tätä harrastajaa häiritse. Tärkeintä on että mahtuu laittamaan koteja. Mutta mennäänpä sisälle.

Max: Mä haluan kanssa!

Pepsi: Ja minä! Mikä tyttö tämä on?

Vaikeinta nukkekotien kanssa puuhastelussa tuntuu olevan kissojen pitäminen loitolla. Onneksi nukkekodissa on ovet, jotta kissat eivät pääse tutkimaan taloja ominpäin.

 Pohjalaistalon yläkerrassa on olohuone. Kaikki on vähän vaiheessa (ja tämä kuvakin jäi hämäräksi). Suurin osa kalusteista on vanhasta nukkekodista valikoituja, siellä kun alkoi olla hieman liian täyttä. Mutta sohva tänne pitäisi ehdottamasti saada seuraavaksi. Uutena kalusteena täällä on pönttöuuni, jonka emäntä osti Tampereen Tallipihan Tallimiehen puodista, jossa on ihania itse tehtyjä nukkekotikalusteita.

Makuuhuone on vaiheessa, mutta tällä viikolla huone sai sängyn! Se on ostettu Helsingin Minimaailmasta.

Parhaassa kunnossa on nyt keittiö, johon emäntä on panostanut nyt eniten. Valkoiset kalusteet on tällä viikolla haettu Minimaailmasta, jossa on mahtava valikoima ja iskee valinnan vaikeus. Tämä kaapisto kuitenkin oli juuri sellainen kuin halusin keittiöön tulevankin.

Suljetaan ovet ja ikkunasta pystyy vielä kurkistamaan keittiöön. Seuraavaksi pitää jatkaa kalusteita, sisustusta ja tekstiilien pohdintaa (mm verhot), joten tekemistä riittää.

Verhojen vaihto

Max:

Mitä emäntä teet? Voinko auttaa? Miksi keittiöstä parvekkeen ovelta on otettu verhot pois?

Ai sä laitoit uudet verhot. Onpa hyvä että minä olin lähellä valmiina auttamaan sinua.

Nyt lähdenkin sitten parvekkeelle, autatko vähän oven kanssa emäntä? (Ovi on sen verran painava, etteivät kissat saa sitä yksin työnnettyä.)

Tällaiset kissaverhot pääsivät asuttamaan keittiötä ja emännän työtilaa. Mutta minusta se olisi kyllä voinut katsella vain minua! - Max

Pepsi piilossa

Pepsi rakastaa piiloleikkejä. Piiloleikkejä on siis leikitty jo 11 vuotta, mutta viime vuosina enää harvemmin, mutta silti silloin kun Pepsi osoittaa niihin kiinnostusta. Niinkuin nyt, kun isännän tilaaman paketin mukana tuli sopivia pakkauspapereita.

Hmm, mihin se Pepsi on kadonnut?

Tästä kulmasta katsoen näkyy jotain mustaa. Piilotteleeko joku papereiden alla?

Pepsi: Kukaan ei löydä minua!

Max: Mä löysin sut, mä löysin!

Pepsi: Aina tuo tulee pilaamaan minun juttuni!

Piiloleikkiä on leikitty monta kertaa parin päivän ajan, mutta nyt siihen on jo kyllästymisen merkkejä. Ehkä huomenna emäntä saa kantaa kulkureitillä rapisevat paperit roskikseen.

Paketti mulle

Max:

Mulle tuli emännän etäpäivänä paketti. Emäntä sanoi heti että se on mulle, kun expresskuljetuksella postipojan tuoma paketti Saksasta saapui ovellemme.

Mä puskin sitä kauhiasti joka kulmalta, kunnes sain emännän avaamaan laatikon. Mitä kaikkea täällä on?

Raksuja! Jee mun lempiraksuja, tykkään kovasti!

Tuolla pohjalla on Cosma-herkkuja mulle; jee!

Joko on joulukuu? Joko saan avata ekan luukun? Ai miksi pitää odottaa vielä tosi monta yötä?

Tää cosmakalenteri on tänä vuonna tosi tyylikkään näköinen. Enkö voisi edes vähän maistaa sisältöä? (Emäntä piilotti kalenterin korkealle kaappiin, ettei käy niinkuin viime vuonna että Max löytää joulukalenterin liian aikaisin.)

Kun paketti oli purettu, saapui päiväuniltaan paikalle Pepsi: Tyhjän laatikonko se postipoika toimitti? Vai ehtikö tuo mokoma syödä jo kaiken?

On tämä niin väärin, ettei minulle anneta koskaan yhtään mitään!

Maxin syyskohtaus

Tänä aamuna lähdimme käymään kesäkodilla. Max ei ole päässyt käymään siellä muutamaan viikkoon, joten Max pääsi tällä kertaa mukaan.

 Kaikki meni aluksi hyvin. Max kiersi tarkistamassa sisätilan remonttimuutokset ja sitten halusi ulos. Siellä syötiin aamupalaksi reilusti heinää ja ruohoa.

Ja tutkittiin innokkaasti pihan paikkoja.

Sitten tuli ruoho-oksut. Siinä ei mitään outoa ole, sillä niinhän aina käy. Mutta Max ei palautunut normaaliksi oksujen jälkeen. Poika kyyhötti maassa. Aluksi en kiinnittänyt siihen huomiota, mutta muutaman minuutin jälkeen se alkoi tuntua oudolta ja menin katsomaan tilannetta tulppaanien istutukselta.

Maxin hengitys rahisi ja se oli lähes veltto. Kun nostin Maxin syliini ja istuuduin peräkärryn kulmalle (pahoittelut huonosta kuvasta), niin se vaan löhösi vaikeasti hengittäen jalkojeni päällä. Silloin alkoi iskeä paniikki. Ikenet olivat hyvin värittömät ja kunto oli selkeästi yhtäkkiä romahtanut. Mietin että mitä tämä on ja mitä teen.

Yhtäkkiä tuli mieleen että lähes joka syksy Max on sairastanut syysflunssan juuri tähän aikaan vuodesta (viimeksi siitä on kerrottu täällä). Olen päätellyt sen johtuvat sienistä tms. Sisällä Maxin olo on ollut aina parempi kuin ulkona. Niinpä päätin kokeilla pikaista paluuta kotiin. Max siis koppaan ja muutaman kilometrin ajomatka nopeasti kotiin.

Jo automatkalla Max tuntui virkistyvän ja kun Max pääsi kopasta poika oli jo melkein normaali itsensä. Hengityksen rahina väheni kokoajan ja lopulta hävisi. Eläinlääkärihän tämän ehkä tutkisi ja antaisi hoidon (kerran käytiin, silloin ei selvinnyt mitään), mutta kokeilemme nyt ensin vain että Max ei pääse ulos eikä kesäkodille ennen pakkaskauden alkua. Se hyvä puoli kerrostalon ylimmässä kerroksessa asumisessa on, että sienille ei altistu. Toivottavasti ulkoilukielto pitää vaivan loitolla.