Ilonan ja Zetorin Anna - RIP

Kuvia, joista muistan Annan, joka opasti minua Helsingin nähtävyyksiin monena kesänä yksittäisillä päiväretkillä. Kaikki oli minulle uutta ja ihmeellistä, myös ensimmäinen kerta ratikassa.

Anna oli usein mukana kissabloggaajien tapaamisissa. Tässä kesä 2015, Helsingin kissakahvila.

Kissat olivat Annan sydäntä erittäin lähellä (linkki blogiin). Yllä Harmaa ja Ilona.
Alla Ilona ja Zetor.

Vanhat autot Kauppatorilla. En tiennytkään tällaisesta tapahtumasta ennen Annaa. 

Hyvä ruoka, parempi mieli. Kauppatorilla täytetyillä letuilla kesällä 2018, lähivesien parin tunnin risteilyn jälkeen.

Annan käsilaukku 😻

Annan rakas Zetor.

Ensimmäistä kertaa elämässäni maailmanpyörässä v.2015 Annan kanssa (ja jäljempänä kuva Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta).

Kiitos Anna, kaipaan sinua 💓 - emäntä
Me myös, meidän uskollista seuraajaa 💓 - Pepsi ja Max

Savon piipahdus

Pepsi:

Piipahdimme emännän kanssa Savossa emännän isällä.

Tässä makaan hänen sängyllään. Musta tuntuu että emännän isä tykkäsi, kun kävin moikkaamassa häntä jopa yölläkin. 

Ulkona haistelin kevättalven tuoksuja. Siellä oli luntakin.

Pepsi: Mennään tuonne!

Takaterassilla, katolta pudonneen lumen vieressä oli ruohoa! Se oli kyllä aika rapsakkaa.

Lähtöaamuna emäntä siivosi ja vei matotkin pihalle. Minä tyydyin seuraamaan sivusta ja menemään piiloon imuria, vaikka siellä olikin yllättävän hiljainen imuripeto. Kotimatka sujui lumituiskussa ja lähempänä kotia rankassa räntäsateessa. Retken jälkeen on taas mukava olla omassa valtakunnassa.

- Pepsi, joka rakastaa matkailua, mutta kyllä kotona saa parhaimmat unet.

Ihmelaskin

Pepsi ja Max:

Emäntä kaiveli hyllystään laitteen, jota se ei ole hetkeen käyttänyt kotona. Tietenkin halusimme auttaa sen käytössä.

Max: Erittäin jänne laite. Yhtä epäilyttävä kuin vaikka tulostin!

Siitä tulee ulos tuollaista paperia, kun emäntä painaa jotain. Mä en kyllä uskalla painaa!

Pepsi: No ei tämä nyt niin pelottava tai hankala ole. Helposti tällä naputtelee!

Ja se paperin tulo on sellaista laskunauhaa, johon ne emännän naputtelemat numerot tulostuvat. Ei sitä tarvitse arkailla. Minä voin näyttää.

Mitäs me laskettaisiin? Jos minä syön 10 raksua ja sinä 23 raksua tekee se yhteensä *raksraks* 33 raksua. Ja jos ajattelee tarkemmin, niin se tarkoittaa että minun ei tarvitse kuntoilla kuin alle puolet siitä mitä sinun tarvitsee. 

Max: Pah, tylsä laite.

Maaliskuulle haasteen tuumaus

Välillä on vaikea keksiä aiheita blogiin. Niinpä Niemennokan nelijalkaiset -blogin kanssa päätimme että maaliskuuksi jokaiselle neljälle kokonaiselle viikolle tulee oma aihe/teema, johon kaikki blogit (kissablogit ja muutkin innokkaat) voivat osallistua haluamallaan tavalla! Ja kukaan ei kiellä osallistumassa vaikka instassa kuvallaan viikon teemaan 😊

Mutta nyt kaivataan niitä aiheita! 

Ehdota siis tähän postaukseen aihettasi tai aiheitasi 20.2. mennessä, niin Tassulinnan ja Niemennokan henkilökunta valitsevat neljä aihetta, jotka julkaistaan sitten lähempänä maaliskuuta. Pidätämme oikeuden keksiä myös itse jonkun teeman tai kehitellä teidän ehdotuksistanne muokaten joku uusi aihe.

Samalla toivomme että ehdotat tälle haastelle sopivaa nimeä, jota kaikki osallistujat voisivat käyttää julkaistessaan juttuja.

Max: Mihinkäs teemaan tämä kuva olisi hyvä? Ehkä miten komea kissa voi olla poseeratessaan!

Maxin terveystarkastus

Max:

Emäntä sai taas hupsutuksia päähänsä. Sen mielestä mun pitäisi käydä 10-v terveystarkastuksessa, vaikka olen vasta 9,5 vuotta. Ja siksi kuulema juuri nyt, kun on puoliväli rokotusten välissä.

Ja mähän en sinne vapaaehtoisesti lähde!  Mulla on hampaatkin sitä paitsi oikein hyvässä kunnossa, sanokaa mun sanoneen!

Mutta niin ne pani mut koppaan ja sitten mentiin lyhyt ajomatka paikkaan, jossa selvästi käy muitakin eläimiä. Odotushuoneessa oli kolli, joka oli menossa nipsnaps -leikkaukseen. Toivotin sille tsemiut ja toivoin että käännyttäisiin takaisin!

Mutta se Sanni halusi tutkia mut. En kauheesti olisi välittänyt ja teeskentelin ihan velttoa 😸 Mun sydän kuulema lyö hyvin. Keuhkoissa oli jotain pientä ylimääräistä ääntä, mutta hampaat olivat oikein hyvässä kunnossa (siitäs kuulitte!). Ja olen muistanut syödä ruokani, mikä oli minusta erinomaisesti sanottu ja otin sen kehuna (emäntä puistelee päätään).

Mutta verikokeet pitäisi ottaa! En tahtonut, vaan näytin kieltä 😸

Mutta niin se vaan otti. Onneksi isäntä "tuki" mua kokoajan ja emäntä silitteli mua päästä (emännän huomautus: ettei Max päässyt näykkäisemään elliä). Mutta olin oikein kiltisti. Ja oli mun arvotkin kuulemma viitteissä.

Sain hienon tassu-"laastarin", jonka jälkeen pääsin omaan koppaan.

Max: En tule ulos enää tässä paikassa.

Kotona vaadin heti Cosma-herkkuja palkkioksi siitä että olin ollut kiltisti ja sainkin. Sitten siirryin normaaliarkeen ja päätin etten tuonne ellille mene ennenkuin 1,5 v päästä rokotuksiin (toivottavasti). 

- Max