tiistai 6. joulukuuta 2022

Majakanvartija esittäytyy

 Morjens! Olen Tassulinnan majakanvartija. Olen kokenut merenkulkija ja muutin tänne majakkaan viettämään leppoisia eläkepäiviä. Vaikka tuntuu täälläkin töitä riittävän. 


 Mutta haluan nyt esitellä teille kotini.

Alakerta on tarkoitettu toimisto- ja seurustelutilaksi. Täällä käy naapuristosta usein pari kaveria puhumassa säästä ja pelaamassa tammea sekä tuttuja merenkulkijoita poikkeaa kahvikupillisella. Pyysin sitä varten tutun puusepän värkkäämään minulle tuon vasemmalla puolellani olevan Väinölän mallisen puusohvan :
Keskikerros on jo minun omaa tilaani. Täällä on keittiö. Juoksevaa vettä täällä ei ole, vaan haen sen ulkoa kaivosta. Toki minulla on myös majakkakissa, joka oli ensimmäisenä päivänä oven takana naukumassa ja päätti muuttaa tänne kaverikseni. Nimeä en hänelle ole vielä keksinyt.

Ylimmässä kerroksessa on makuuhuoneeni ja pääsy katolle majakanvalon huoltotöihin. Niin sänkyä ette vielä näe. Se on jo matkalla rahtina; esittelen sen ensi kerralla.
Ja täällä ylhäällä on tärkein työni eli pitää huolta että majakanvalo loistaa pimeässä niin tyynellä kuin myrskyllä.
 
Valoisaa joulukuuta teille!
 
-majakanvartija

sunnuntai 4. joulukuuta 2022

Joulukalenterit on hot

 Max:

Torstai aamuna katsoin silmät suurina, kun emäntä otti kaapista jostain ja kysyi että olisiko se joulukalenterin aika? Siinä samassa olin aivan täpinöissä, että onko tämän pimeän ajan paras kausi alkamassa! Ja seuraavana aamuna olinkin oma-aloitteisesti vaatekaapin oven takana maukumassa 😸

Avaa se kaapin ovi, tiedän että joulukalenterit ovat siellä!

Sain kaksi kalenteria. Molemmissa on mun herkkuja eli kylmäkuivattuja lihoja.
Nam nam!
Nää on niin parhaita! Miksei joulukuu voisi olla aina!
Pepsi: Minä en nyt niin herkuista nykyisin perusta. Mutta emäntä osti minulle alesta ruokapurkkikalenterin halvalla.
Nämä minulle maistuvat! Tosin ei pateet, joten niinä päivinä kun tarjolla on kastiketta niin saan aamupalan kalenterista ja muutoin emäntä vaihtaa toiseen ruokaan ja säästää pateet viedäkseen ne kodittomille kissoille (kunhan kaikki kalenteriluukut on saatu auki). 

Olemme hyvin tyytyväisiä kalentereihimme. Ja  niin tuntuu olevan emäntäkin omiinsa (Dermosil ja suklaakuulakalenteri). 
Bonuskuvana emännän työtyöreissulla kuvaama Tampereen uusi kissaratikka.
 
- Pepsi ja Max

sunnuntai 27. marraskuuta 2022

Tirppojen katselija

 Emäntä: Mitä Max oikein touhuat? 

Max: Katselen tirppoja. Näin on paljon lämpimämpi katsella tirppoja, mutta näkee ne livenä.
Max: Et kai väitä että siihen olisi joku muu syy? Älä edes epäile että pelkäisin muka noita isoja tirppoja.
Vaikka ne on isoja ja kaakattavat, niin en mä niitä pelkää. Ennemin ne olisivat mehukas paisti!
Mutta voinhan mä katsella tirppoja kokonaan häkistäkin, jos epäilet. Katso nyt, tässä olen styroksi laatikon takana väijymässä.

Emäntä: Hyvä ettet piilossa 😁


Jälkikirjoitus: Max ei kyllä oikeasti pelkää, vaikka tästä postauksesta voisi saada sen kuvan. Ennemmin se tykkää säikytellä fasaaneja. Pieniä lintuja on taas kiva seurata hiljaa piilosta. 

Ps. Pahoittelut ettei tirpat oikein erotu kuvista. Ne maastoutuvat hyvin. Lunta odotellessa.

perjantai 25. marraskuuta 2022

Kujakatin tuhoja

 Pepsi:

Tällä kertaa kujakatille ei riittänytkään meille huutelu vaan se hyppäsi ikkunalaudalle. Jotain syytä voi olla sillä, että itse olin sisäpuolen ikkunalaudalla murisemassa sille (häkin ikkuna oli kiinni).

Ulkona ikkunalaudalla oli emännän aurinkovalokoristuksia, jotka valaisevat kivasti sisälle illan pimentyessä. Siis oli..
Voi emäntää. Mutta olisittepa nähneet kuinka kujakatti säikähti ja pinkoi pakoon ja minä nauroin 😹

- Pepsi
 

Ps. Olihan näiden aurinkovalojen jo aikakin siirtyä talvilevolle

sunnuntai 20. marraskuuta 2022

Maxia ei hypitytä

 Max:

Plääh. Emäntä on ollut huolissaan, kun en ole päässyt hyppäämään pariin kuukauteen sänkyyn. Olen kuitenkin päässyt sänkyyn, kun sain rapun. 

(Pepsi: Selvyyden vuoksi mainitsen että tämä on lavastettu kuva ja Max karkaa juuri pois "nukensängystä" jota se käyttää rappuna.).

Max: No kuitenkin, kun se oli niin huolissaan niin se vei mut tällä viikolla Atelle. 

Odotushuoneessa anelin että mennään takaisin kotiin peiton alle. Mutta ei emäntä suostunut. Niinpä kun mentiin Aten huoneeseen lamaannuin täysin. Päätin etten hievahdakaan, en sano mitään, en liiku enkä edes hengitä. Äh, viimeisestä piti kyllä sitten tinkiä.

Atte tutki mut, tunnusteli, mittasi kuumeen. En sanonut tai tehnyt mitään. Olin ihan lösönä pöydällä. Sitten se tutki mun pepun ja puristi. Sieltä tuli paljon mustaa töhnää jostain anaalirauhasista. Yök. En sanonut mitään, mutta Atte sanoi että tämä on voinut vaikuttaa haluuni hyppiä, kun voi olla tosi kipeä liikkua. Sitten se pisti vielä kipupiikin. 

Sitten pääsin kotiin. Nyt sitten seurataan mitä vaikutusta hoidoilla on. Ja palataan asiaan. Mä en kyllä halua palata asiaan. Piste.

 - Max