tiistai 15. tammikuuta 2019

Nukkekodin ulkoremontti

Nukkekoti on jo pitkään kaivannut kunnon ulkoremonttia. Nyt emäntä päätti alkaa toteuttamaan välttämättömimmät.
Max: Mä voisin muuttaa tänne!
Talo ennen remontin alkua
Alakerran osan oli syytä saada uusi ulkoverhoilu. Ensin piti hioa vanhat pois.
Sitten leikattiin kirpparilta löytynyttä vanhaa retrotapettia mittoihinsa. Pepsi auttoi mittauksessa.
Seuraavaksi liisteriä levitettiin tapettiin ja annettiin vettyä (tosi vanhaa tapettia siis). Molemmat kissat olisivat halunneet kovasti auttaa tässäkin vaiheessa, mutta molemmat häädettiin kylmästi pois. Vain isäntä sai jäädä auttamaan emäntää ulkoverhoilun kiinnityksessä paikoilleen.

Tämän jälkeen otettiin vuoroon nukkekodin onneton katto.
Pepsi: Minä voin maalata!
Pepsi: Ettekö muka luota minuun? Minulla on niin paljon remonttikokemusta ja suti omasta takaa!
Katto maalattiin mustaksi kahteen kertaan. Kyllä se toivoakseni ainakin tuon sinisen alkuperäisen värin voitti.

Ja tältä ulkoremontin käynyt nukkekoti nyt näyttää:
Alakerran ulkoverhous
Pepsi: Minä voin olla tuuliviirinä täällä uudella katolla!
Pepsi: Mutta ei tänne kahta viiriä mahdu!
Pepsi: Enkö osannutkin remontoida tosi hyvin?! Annoin ihmisille vain ohjeita miten toimia 😸

lauantai 12. tammikuuta 2019

Ananimalabin kissakalusteet

Olemme jo monesta kissablogista lukeneet ja samalla ihailleet Ananimalabin kissakalusteita. Esimerkiksi nämä postaukset tulivat ensimmäisenä mieleen: Kiskatit, Pena ja Punkku, Pikkupedot ja Trio Miumau ja Nilsson. Koska asumme nyt lähellä firman tehdasta, emäntä päätti lopulta tilata omat seinäelementit (esitellään myöhemmin erillisessä postauksessa) ja lähti noutamaan niitä kameran kanssa.
Messujen esittelykappale ja mallikissa 😸
Ananimalab on muotoilijan koulutuksen käyneen Antin oma yritys, joka lähti liikkeelle hänen käydessään lemmikkitarvikekaupoissa ja todetessaan että siellä myytävät kissakalusteet ovat usein melko heikkoa laatua. Siitä lähti harrastuspohjalta kehitystyö laadukkaiden tuotteiden valmistamiseksi.
Ensimmäinen esittelykappale ja sen laatikko, jonka Antti teki itse.
Vuonna 2017 Antti aloitti myymään kissakalusteita ja kehitystyö jatkuu edelleen. Tässä alla uusin idea, jossa on taso kissan kiivettyä palan päälle.
 Tuotteita on monenlaisia. Joten vaihtoehtoja löytyy. Värit ostaja saa valita itse vaihtoehdoista, joten mieluinen tuote on vain silmää miellyttävän valinnan päässä.
Kiipeilypylväiden ja muiden tuotteiden sisältä löytyy styroksi, joka on palamatonta laatua. Antti käyttää suuret styroksipalat mahdollisimman tarkkaan, joten yläkuvasta näkyy. Jääville paloille on etsinnässä paikka, joka voisi käyttää niitä hyödyksi eikä niitäkään tarvitsisi heittää roskiin.
Kankaiden reunat Antti neuloo kätevästi ja nopeasti kanttikoneella. Ja siistiä jälkeä syntyy!
 Tässä on työvaiheessa liimauksesta kuivumassa Miukumaahan menevä tuote. Saa nähdä mitä tuosta tulee (jospa Miukumaa sen meille myöhemmin näyttäisi)! Liimat ovat muuten hajusteettomia 👍
Yrityksen laajeneminen ulkomaille on jo alkamassa; yrityksen sivuilla on jo englannin ja saksan kielellä löytyvää tietoa. Antin tarkoitus on valmistaa silti tuotteet itse, ainakin niin kauan kuin se on mahdollista määrien suhteen.

Mutta onko Antilla omia kissoja? Ei ole, hänellä on kaksi kania 🐰🐰. Mutta kissojen mieltymyksiä hän vaikuttaa silti ymmärtävän erittäin hyvin!

https://ananimalab.com/

Millaisen Ananimalab -tuotteista sinä valitsisit kissakotiisi?

tiistai 8. tammikuuta 2019

Meidän tunnelileikit

Pepsi ja Max:

Meillä on ollut viime aikoina yksi lempipaikka ja -leikki. Se on tunnelin osat ja niiden yhdistelmä ja sen monet vaihtoehdot.
Pelkällä tuolla monikulmiollisella jutulla on hauska leikkiä. Se on niinkuin teltta, jolla voi pyöriä väkkärää.
kangas tuomassa lisäextraa piilotteluun toisessa päässä
Sitten kun kahdesta kuutiosta ja putkesta tehdään erilaisia muotoja, niin ne on aina tosi hauskoja. Siellä voi nukkua, voi piileskellä, voi vaania, voi leikkiä..
Pepsi: Minähän en leiki, luulitte vaan näkevänne edellisessä kuvassa, mutta näitte väärin! Minä vaan satuin kävelemään tästä läpi. Ja joskus ehkä vähän vaanin salaa ihmisiä.
Pepsi: Mutta näkisittepä tuon toisen riehuntaleikit, kun se vetelee pitkin tunnelia jonkun lelun perässä. Hauskinta siitä näyttää olevan, kun ihminen vetää lelua ulkopuolelta tunnelin reunoja pitkin. En minä vaan sillä tavalla riehu!

Max: Paitsi ehkä vähän vahingossa, hi hih 😸

lauantai 5. tammikuuta 2019

Joulukoristeiden siivous

Max auttoi joulukoristeiden pakkaamisessa säilöön. 
Erityisesti pikkupallot näyttivät kiinnostavan Maxia (kyllä ne joulun sai olla koristeina aivan rauhassa, mutta nyt niihin piti saada jätettyä hampaan jäljet).
Vähänkö tämä sininen pallo on hyvää!! Höh, miksi emäntä veit sen pois minulta?

No onneksi vaaleanpunainen vielä jäi!
Tämän kuvan jälkeen emäntä nappasi kaikki pallot ja nauhat laatikkoon ja kiikutti laatikon turvaan häkkivarastoon.
 Ensi joulua odotellessa 😸😸

keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Thundershirt ilotulituksen helpotukseksi

Pepsi pelkää aivan valtavasti paukahduksia ja niinpä vuoden vaihtuminen on vuodesta toiseen täyttä kauhua ja panikointia.
Joku yrittää hyökätä valtakuntaani!
Sain vinkin jo vuosi sitten Thundershirtistä, joka voi helpottaa lemmikkieläimen jännitystä niin ilotulituksissa (Pepsi), ukkosella (Pepsi) kuin vaikka matkustamisessa (Max). Pitkän harkinnan jälkeen ostin sellaisen pari viikkoa sitten lähi M&M:stä. 
Ohjeissa on neuvona, että pukua pitää harjoitella käyttämään jo hyvissä ajoin, ettei kissa tai koira saa silloin tositilanteessa huonoa vaikutelmaa puvusta. Niinpä harjoittelimme koko joulun ajan; ensin vartin ja lopuksi muutaman tunnin pätkiä.
Pepsi INHOSI pukua, mutta antoi kuitenkin pukea sen päälleen. Mutta vaikealta tuntui katsella Pepsiä, joka oli kuin palvelijansa  pettämäksi joutunut kuningatar 😾
Onko tunneli tarpeeksi turvallinen paikka?
Sitten tuli uudenvuodenaatto. Puin takin Pepsin päälle juuri sopivan ajoissa. Ja sitten odotettiin miten käy. Ulkona riehui kauhia tuuli ja myrsky. Lunta tuiskutti vaakasuoraan ikkunoihimme, niin että ikkunat värisivät ja ikkunapellit paukkuivat. Sitten alkoi silloin tällöin kuulumaan rakettien paukahduksia.
Ehkä täällä on turvallisempaa?
Miten siis kävi? Sanotaan että Pepsi pelkäsi, mutta ei niin paniikissa kuin aikaisempina vuosina. Luulen että tähän auttoi sekä Thundershirt -takki että ulkona vallinnut sää, joka sotki rakettien ääniä. Näin hyvin emme ole  koskaan aiemmin selvinneet vuoden vaihtumisesta Pepsin kanssa 😊
Eihän minun tarvitse enää ikinä pitää tätä ylläni?
Takki pääsee siis käyttöön jatkossakin. Maxille testataan sitä seuraavalla autoreissulla ja Pepsi saa pukea takin ylleen seuraavan kerran, kun ukkosista aloitetaan varoittelemaan kesällä.

Thundershirt -takista ja sen toiminnasta voit lukea lisää vaikka täältä.