Syyskuun alun pihailua

 Pepsi ja Max:

Syksy alkoi ja vähensimme ulkoilua. Ei sinne enää aamuisin viitsi mennä kun on niin kylmä ja kosteaa. 

Mutta kun osuu lämmin ja aurinkoinen iltapäivä, niin pyydämme kyllä ulos.

Kukkakukkulassa kukkii vielä, mutta vähemmän. Auringonkukat alkavat avautua. Ja kissanminttu voi hyvin.

Olemmeko muuten muistaneet näyttää miltä Hannesmyrskyn kannot näyttävät kukkulan toisella puolella? Siellä ne kaikki kolme kantoa ovat ja sulautuvat hyvin uuteen ympäristöönsä.

Olemme odottaneet leikkuupuimuria meidänkin viereiselle pellolle, kun niitä pyörii joka puolella meitä. Jostain syystä tätä viime syksynä kylvettyä syysviljaa ei ole käyty puimassa.

Loppuun vielä kuva meidän häkille keväällä istutetusta kärhöstä, jossa avautuivat ensimmäiset violetit kukat. Ehkä joskus vielä olemme kokonaan piilossa kärhön takana.

- Pepsi ja Max

Max sairastellut

 Max:

Mulle tuli taas jostain paiseita kasvoihin. Ei nyt oikein tiedetä mistä ne tuli, mutta emäntä aloitti kortisonikuurin (eläinlääkäri antoi puhelimessa luvan kuurille, kun näitä on ennenkin ollut). Jotain allergista ehkä. Sieniajalle myönnän olevani allerginen (yksi astmakohtauksen tapainen toissa viikolla). 

Kortisonikuuri alkoi välittömästi auttamaan ja parantamaan, koska otan lääkkeet kiltisti. Mutta sitä ei kukaan arvannut mitä seuraavaksi sain kokea.

Heräsin yöllä ja lähdin välipalalle, mutta kaatua rymähdin matkalla. Emännän ehtiessä luokseni kouristelin lattialla ja päästin pissit alleni. Sen jälkeen lähti taju.Seuraavat hetket kuljin ihan muissa maailmoissa. Pepsikin oli huolissaan ja emäntä ei saanut enää nukuttua ja tutki yöllä netistä kissan epilepsiaa

 Mä tokenin siitä ajallani, mutta seuraavat kaksi päivää vain nukutti enkä innostunut oikein mistään. Pepsi antoi minulle läheisyyttä tavoistaan poiketen. Se tuntui hyvältä. Nyt taas olen kuin mitään ei olisi ollut: saisinko herkkuja, kiitos. 

 - Max

Cecilia ja löytökissojen teatteri -kirja

 Pepsi:

Saimme arvostelukappaleen kirjasta. Juuri siitä kirjasta, jonka halusin. Kustannus Mäkelä lähetti meille Satu Heimosen uuden kirja Cecilia ja löytökissojen teatteri. Halusin tämän kirjan, koska kansikuva näytti niin upean väriseltä!

Mutta kansikuvan lisäksi luin toki kirjan sisällön emännän kanssa. Kirjassa Milka aloittaa uuden kouluvuoden ja se ei ala yhtään kivasti. Onneksi kotona piristivät ragdollit Cecilia ja Lupsu. Yllättäen elämään putkahtavat myös löytökissa Rolle, löytöeläintalo sekä teatterielämä mm Rollen muodossa.

Kirjassa oli siis mielestäni oikein hyvin kissoja. Ja se että Rolle oli minun värinen oli minusta ehdottoman hyvä. Mustia kissoja pitääkin arvostaa ja niille(kin) pitää löytää oma koti löytöeläintalojen muiden kissojen lisäksi.  

Emännän kanssa tuumimme että kirja on hyvin kirjoitettu ja lämminhenkinen. Kissojen lisäksi vaikeistakin ihmissuhdekuvioista selvittiin. Kirjaa ei malta jättää kädestä, ennenkuin selviää miten Rolle-jutut etenivät. Vaikka kirja on suunnattu hieman nuoremmille (minäkin olen jo 18v) niin mielenkiinnolla luin kirjan emännästä puhumattakaan. Kirja on taattua Satu Heimosen laatua eli siihen voi luottaa että sen lukemisesta tulee hyvä mieli. 

- Pepsi ja emäntä 

Arkikuva päiväunet

 Päiväunet ovat päivän parhaita ja tärkeimpiä hetkiä

Muistakaa nukkua tarpeeksi päiväunia!

- Pepsi ja Max

Pepsin mökkikesän päättäjäiset

 Pepsi:

Nyyh, kesä päättyy. Mutta pääsinpäs vielä mökkilomalle. Tässä kuvia ja tunnelmia.

Puusta näkee aina kauemmas! Ja parhaat marjapaikat.

Välillä pitää nukkua että jaksaa.

Kirjastohuoneen pöytä on lempipaikkojani.

Ja ranta! Se vaan on kaikkein parasta mökillä!

Omenoitakin olin poimimassa. Tosin tutkin niiden alla olevia heiniä.

Parveke. Näihin maisemiin parveelta en vain väsy.

Ja mihin on parasta päättää tämä mökkikesä. No tietenkin laittamalla rantaan tuoreet puumerkit. 

- Pepsi