Draamaa verikokeissa

 Sen piti olla perusverikoekontrolli. Mutta emäntä aavistelikin että tilanne voi muuttua. Ettei se olekaan enää ihan perus. Kuningatar kun on arvaamaton, kun hänet herätetään kesken päiväunien eläinlääkäriin ja ennenkin on ollut vaikeuksia toimenpiteessä.

Odotushuoneessa ei ehditty kuluttaa aikaa vaan päästiin heti kissojen kanssa sisään. Tässä kohtaa Max oli pelokkaana kopin perällä (viides kerta tänä vuonna kyseisessä paikassa) ja Pepsi utelias.

Maxin verikoe otettiin ensin. Pelkkä kilppariarvo tällä kertaa. Kaikki meni niin nopeasti ja hyvin, kuten Maxin kanssa aina. Max on hiljaa paikoillaan ja Noora-elli nappasi vähän verta ja Max pääsi takaisin koppaan. Kaksi minuuttia. Mutta sitten alkoi draama. Max pääsi suoraan katsomopaikalle.

Max: Kauheeta. Ihan pelottaa. Miksi Pepsi pelkää. Miksi Pepsi huutaa noin kauheasti kirosanoja, jotka kuuluu varmaan Turkuun asti. Miksi se ei anna ottaa tassusta verta. Miksi se kiemurtelee aina irti.

Nyt se käärittiin taas pyyheeseen uudelleen ja nyt se on taas siitä pois. Miten sillä on tuollaiset voimat, vaikka on laihtunut ja on vain 2,9 kg. Eikö se tajua että helpommallakin pääsisi, kun antaisi pistää vähäsen. Nyt ne taas yrittää toisesta tassusta. Nyt se taas kiroilee ja riehuu. Nyt ne laittaa sen seitsemännen kerran kapaloon ja Pepsi läähättää jo. Nyt ne pitää taukoa. Minäkin hengästyn pelkästä tästä draamaohjelmasta. On pahempi kuin töllön luontofilmit.

Pepsi: Hah, onnistuinpas laittamaan kampoihin. Oli kunnon paini. Mutta lopulta Noora kuitenkin sai minusta näytteen. Häviö. Mutta valmistaudun paremmin ensi kertaan. 

Varokaa vain. Pantterilla on kova muriseva ääni ja se osaa laittaa kampoihin. Minulle ei niin vain tehdä mitä en halua!

Ps. Maxin arvo oli sen verran hyvä, että nyt annetaan vain 1/4 tabletti päivässä ihmisten Tyrazolia. Pepsin munuaisarvot taas olivat vähän nousseet puolessa vuodessa, mutta draamakuningatar voi hyvin. Ainakin kynnen jäljistä päätellen, joita sekä eläinlääkäri ja emäntä keräsivät vastaanotolta muistoksi. 

Ps2. Emäntä ja eläinlääkäri päätyivät yhdessä että Maxilta voi ottaa useammin verikokeita, mutta Pepsiltä ei enää kovin usein 😹

Pepsin kevätulkoilua

 Pepsi:

Emäntä oli sitä mieltä, että olen ollut viime aikoina liian vähän blogissa esillä, ja päätti kuvata minun ulkoilun. Ei olisi tarvinnut vaivautua.. Mutta tässä ne kuvat nyt sitten on.

Ulkorakennuksen nurkalla tarkkailin juoksentelevaa naapurin Sania. Hassuja nuo koirat, kun pallon perässä juoksevat pitkin mannuja. 

Kovasti tuottaa työtä löytää tuoretta ruohoa, mutta lupaavalta näyttää.

Tämä Hannes-myrskyn kaatama juuraikko. Ideoimme emännän kanssa mitä tähän voisi tulla. Minun ehdotus oli että alle kaivetaan minulle tunnelisto (olisi jo lähes valmis) ja päälle tähystyspaikka. Emäntä taas tuntui miettivän saisiko tästä muuten tasaiseen pihaan kukkakukkulan, kun juuret katkoisi, päällisen tasoittaisi ja siirtäisi maata tuohon juurien eteen. Ja sitten rinnekukkia (mitä ne voisivat olla?). Totesin että kunhan se ei poissulje ainakaan sitä että voisin käyttää tähystyspaikkana. 

Lopuksi kuva meidän pihapupusta, joka on vissiin keväthuumassa ja hyppelee keskellä päivääkin pihassa. Siitä saisi kyllä tuoretta syötävää nyt helposti; pitäisikö laittaa Max asialle?

 - Pepsi

Missä ruohotupsut

 Max:

Nyt on niiin kevät, että pakko löytyä jo ruohotupsuja perinteiseltä herkkupaikalta. 

Mennään oikeaan paikkaan, takarajalle.

No ei nämä vielä häävin tuoreita ole. 

Kai se on pakko tyytyä ja maistaa.

Miksi emäntä et ole kasvattanut vielä tuoreita ruohotupsuja?

- Max

Maxin sivellin

 Max:

Ai meinaat maalata. Tälläkö siveltimellä. Ei kuule onnistu.

Mitäs näytit sivellintä minulle. Tämä on nyt minun. Etsi itsellesi oma sivellin. 

- Max

Viemärikissa

 Pepsi on aina rakastanut viemärien tuoksua ja ollut välittömästi paikalla, kun tapahtuu jotain siihen liittyvää. Niinpä emännän olikin helppo antaa Pepsin hoitaa tukkeutunut vessan lavuaarin hajulukon putsaus ja avusti työtä vain tyhjäämällä kaapin. 

Kuten voitte arvata hetken päästä viemäri veti erinomaisesti.