Tillin tallin, mutta hampaat puhtaat

 Max:

On se kauheeta, kun kissoja kiusataan heti maanantaina eikä anneta nälkäiselle pienelle kissalle ruokaa eikä herkkuja! Niin meni aamupäivä puolenpäivän ylitse, vaikka varmasti muistutin emäntää ainakin kymmenen kertaa sen tehdessä etätöitä.

Pepsi sanoi että tässä kyllä on jotain..

Ja oli se oikeassa. Meidät laitettiin koppeihin ja ajettiin autolla keskustan toiselle puolelle.

Ja sitten oltiin ihan tillintallin kumpikin. Mutta hampaat valkaistiin eiku putsattiin. Hammaskiveä löytyi ja kuulemma vähän ientulehdusta, mutta se pääsee nyt paranemaan kun kivet poistettu. Hampaat oli kunnossa, tosin jotkut kuluneet, mutta se kuulema on normaalia meidän ikäiselle.

Kotona oltiin sitten vielä muutama tunti vähän heikunkei. Emännän piti juosta meidän perässä, kun haluttiin hyppiä ikkunalaudoille ja muualle, mutta vähän horjututti.

Lopuksi musta kuva, kun esitän halloween vampyyria. Hih hih.

- Max

Vieras kissa

 Pepsi ja Max:

Toisinaan olemme nähneet ikkunasta öisin liikkuvan kissan. Ja Pepsi on sille yöllä kovat mourut ja murisut pitänyt. Nyt tämä kissa on alkanut vierailemaan iltaisin häkkimme luona.

Max: Se on hyvin tuttavallinen eikä pelkää ihmisiä tai meitä kissoja. Musta ihan ok tyttö.

Pepsi: Niin ärsyttävä reviirini valtaaja. Turhauttavaa kun en pääse sitä ajamaan pois reviiriltäni ja se on kuin kuuro sanoilleni!

Pepsi: Tässä olen sanomassa styroksilaatikon päällä sanottavani ja se on kuin ei kuulisikaan! Ärsyttävä likka 😾

Joku voi kysyä että mistä me tiedämme että se on tyttö. No kyllähän me sen tiedämme. Emäntäkin päätteli sen siitä että Maxin mielestä se on ihan jees, mutta Pepsi puolustaa kiivaasti itseään koko ajan.

 

Toisinaan emäntä kyllästyy huutoon (joka jatkui eilenkin 45 minuuttia) ja käy ajamassa kissan pois. Tässä yläkuvassa se juoksee kesällä karkuun keskellä mustana pisteenä. Siinä on vaan se huono puoli että sen vaikka saisi ottaa syliin, joten emäntä joutuu esittämään tosi vihaista ja paukutella käsiään. Ja kohta se saattaa tulla takaisin.

Lopuksi kuva huolestuneelle Miukumaan Olgalle, joka ajattelee varmaan jo että Max deittaa tuon likan kanssa nyt. Ei deittaa. Kuvassa katti vasemmalla, Max häkissä oikealla puolella. Hetken päästä Max tuli itse sisälle. Hän ei jaksa enää katsella koko likkaa, sillä Olga on kivempi.

Mutta tuo kissa voisi kyllä viettää enemmän aikaa kotonaan, kun tiedettäisiin missä se asuu.

- Pepsi ja Max

Syksyn lehdet

 Max:

Lehtiä vaan tippuu ja tippuu. Siinä kun niitä oli viikko sitten vain muutama maaha pudonnut, niin nyt on lehtimeri.

Kuva yllä on tänään ja kuva alla on viime sunnuntailta.

Minusta tässä vuoden ajassa on muutama kiva juttu. Yksi on tietty se että maastouduin hyvin. Toinen on se että lehdet rapisee kivasti tassujen alla. Ja kolmas se kun voi säntäillä lehtien perässä tuulen niitä liikutellessa.

Tai vain katsella pihaani kaikessa rauhassa.

Pystyttekö tämän kuvan perusteella päättelemään mitä mieltä Pepsi on tästä vuodenajasta 😸

Sitten meillä oli vielä kirja-arvonta Alfie - Kissa kynnyksellä -kirjasta.

Hoidin valvojan velvollisuuteni rennosti takkatulen ääressä. Ja voittajaksi paljastui nimimerkki "routa". Onnea! Laita meille sähköpostia tassulinna (miumaut) gmail.com, jotta saamme kirjan postitettua. 

Sisälle kun hämärtää

 Max:

Nautin vieläkin häkissä olemisesta, mutta ilmat ovat viilentyneet enkä siksi halua enää olla kerrallaan pitkiä aikoja ja nukunkin mieluummin sisällä.

Yksi poikkeus ajassa kuitenkin on. Tiedän että emäntä haluaisi laittaa häkin luukun kiinni, kun hämäryys alkaa vaihtua pimeyteen. Niinpä juoksen häkkiin vähän ennen tätä valomerkin hetkeä (ennenkuin ulkovalot syttyvät automaattisesti pimeän tullen) ja pysyn siellä, vaikka kuinka emäntä kutsuisi ja huhuilisi.

Siellä sitten istun sitkeästi niin kauan kuin vaan jaksan. Nurkassa styroksilaatikon päällä on sentään vähän lämpimämpi. Emäntä sanoo ettei voi ymmärtää minua, mutta kyllähän te ymmärrätte?

- Max

Kirjaesittely Alfie + arvonta

 Saimme Otavalta kivan paketin. Se sisälsi uutuuskirjan Alfie - Kissa kynnyksellä (linkissä lisätietoa kirjasta).

Tempauduimme kaikki mukaan lukemaan Alfien seikkailuja hänen jäädessään kodittomaksi ja etsiessään uutta onnellista perhettä. Ja kaikki on kerrottu suoraan Alfien näkökulmasta. Miten hän löytää tiensä englantilaisen Edgar Roadin kadun asukkaiden sydämiin ja saa heidät jälleen kokemaan iloa.

Max: Se Alfie on kaikenlisäksi aika hyvä saalistaja, kun sen miehen rakkauden voittaakseen se saalisti sille monta hiirtä ja lintua. Mäkin oon kova saalistaja (ja nappasin pian kuvienoton jälkeen myyrän).

Alfie on Rachel Wellsin suositun kirjasarjan ensimmäinen suomennettu osa. Rachelilla on selvästi ote kirjoittaa kirjaa kissan näkökulmasta, niin että lukeminen tuntuu mielenkiintoiselta.

Emäntä piti kirjassa sen mukavasta kerronnasta, kissan älykkyydestä ja lyhyistä luvuista. Se että kirja koostuu 35 lyhyestä luvusta, mahdollistaa vaikka kirjan lukemisen iltakertomuksena lapselle tai koululaisen opettelemaan lukemaan. Mutta ennenkaikkea se saa aikuisen unohtamaan arjen ja viettämään leppoisia lukuhetkiä sopivissa määrin.

Pepsi: Jospa ihmiset tämän kirjan luettuaan ymmärtäisivät hieman enemmän mitä kissa ajattelee. Sillä Alfie on selkeästi kirjassa tuonut esiin sen miten viisaita me kissat olemme!

Saimme Otavalta ylimääräisen kappaleen kirjaa arvottavaksi. Jos siis haluat osallistua kirjan arvontaan niin kommentoi tätä postausta sunnuntaihin 3.10. klo 9 mennessä. Jos voittaja ei ilmoittaudu parin päivän sisällä nimen julkaisemisesta, arvomme kirjan uudestaan.