Emäntä vaelteli Kolilla kesälomareissullaan; mitä nyt kolmen yön reissuun Kolille saa kävelyä ja maisemia mahdutettua. Majoitus oli toki mökissä öisin, mutta päivisin liikuttiin (aamupäivisin vaativammat ennen lämpötilan nousua liian korkeaksi).
Maisemat olivat jotain aivan henkeäsalpaavan upeita niin Ukko-Kolilta,
Akka-Kolilta ja kaikkialta muualtakin! Muitakin turisteja oli kiitettävästi (pääosin suomalaisia, mutta monia muitakin kieliä kuuli), tosin kun lähti Huippujen kierrokselta kauemmas, niin jo alkoi hiljaisuus.
Jalat sai nopeasti maitohapoille ja hengityksen kiihtymään näillä ylämäkipoluilla.
Välillä oli tosin vähän tasaisempaa ja alaspäinkin piti laskeutua vaihteluksi.
Pitkospuitakin löytyi joistain suokohdista.
Toisinaan tuli vastaan oikeita taukopaikkojakin, mutta taukoja pidettiin kyllä ihan missä siltä vain tuntui, jotta sai välillä hengityksen tasaantumaan. Metsäpalovaroituksen takia oli parempi pysyä helpommissa eväissä; karjalanpiirakoita, suolapähkinöitä, kirsikkatomaatteja, suklaata ja PALJON VETTÄ!
Vaelluksen jälkeen oli ihana pulahtaa virkistävässä Pielisessä. Tämä maisema on Likolahden rannalta. (Lenkkarit oli vaihdettu jo kevyempiin kenkiin vaihteluksi).
Kolin kahviossa piti tietenkin maistaa Vatruskaa ja paikallista jäätelöä. Molemmat maistuivat!
Majoituspaikkamme Paimentupa oli rauhallinen hevostila vain muutaman kilometrin päästä reittien alkupaikoilta. Näkymä ikkunasta oli ihana.
Näissä maisemissa sielu lepäsi.
Paluumatkalla vielä kiepsasimme Valamon luostarin kautta. Tässä sieltä pari kuvaa. Valamo tuntui hiljaisuuteen ja avaruuteen ihastuneelle mielelle hieman liikaa turistikohteelta.
