Nälkä

 Pepsi:

Tulin vain sanomaan että minusta nyt on jo ruoka-aika. 

Jakkara

Pepsi ja Max:

Emäntä kantoi eilen kaupasta laatikon. Siinä oli kuulema yhteinen juttu emännälle ja Maxille. 

Max: Mikä juttu tämä on? En mä osaa kyllä koota vaikka tässä on ohjeet ja osat jakkaraan.

Pepsi: Jätä kokoaminen minun huolekseni. Minulla on kokemusta niin keittiökaapeista, vaatekaapeista, lipastoista ja vaikka mistä. Kyllä minä yhden jakkarankin rakennan!

Max: No nyt on jakkara. Mutta mitä minä ja emäntä sillä tehdään?

Max: Ai mutta tässähän on hyvä istua ja katsella ikkunasta tirppoja ruokintapaikalla! Emäntä tykkää seurata niitä lähes yhtä paljon kuin minä ja Pepsi. Mutta Pepsi on meistä ainoa joka pääsee  makuuhuoneen ikkunalaudalle hyppäämällä (ei edes emäntä pääse ikkunalaudalle).

Mutta nytpä minäkin pääsen ikkunalaudalle. Ja emäntä voi kanssani seurata jakkaralta käsin tirppoja. Huippua!

 

Tassut paleltuu

 Pepsi ja Max:

Me ollaan molemmat urhoollisia kissoja ja käydään ulkona, jos siltä tuntuu. Tosin on myönnettävä että ei tunnu tällä hetkellä kovin usein. 

 

 Max: Villapaita lämmittää mukavasti, mutta tassuihin se ei auta.

 Pepsi: Minusta onkin parempi pysytellä rakennusten terasseilla, joissa ei sentään ole suorassa kosketuksessa lumeen.

Max: Mutta silloin ei voi tehdä pihalla olevien polttopuiden tarkastusta. Polttokuivia halkoja on täälläkin.

Pepsi: Eiköhän pari minuuttia piisaa.

No eikö se ovi jo emäntä aukea, en minä ulos asumaan jää!

- Pepsi ja Max

Lämmittelemässä

 Max:

Paras asia syksyisinä ja talvisina aamuina on takka. Aamun rutiinit ovat tarkat; emäntä nousee, antaa Pepsille aamupalan ja tulee sytyttämään takkaa, jonka jälkeen saan aamun herkut pelilaudalta. Sen jälkeen alan nauttimaan aamun hetkistä takan ääressä.  

 Viivyn takan ääressä niin kauan kuin se palaa kunnolla. Välillä tosin saatan käydä syömässä, mutta palaan takaisin.

Ja kyllä minulle emäntä maistuu herkutkin välissä. Ai pitäisi pysyä kuvauksen ajan paikallaan; tylsää.

Tällaiset leppoiset aamut takan ääressä ovat vaan niin parhaita. Myös nimipäivänä.

- Max

Valoa hakemassa

Yhtenä harmaan syksyisenä päivänä emäntä pakkasi laukkunsa ja lähti reissuun etsimään vieläkö valo ja aurinko löytyisi jostain. 

 

Kohde oli vanha tuttu Torrevieja, Espanjassa. Ja sieltä se aurinko ja valokin löytyivät.

Jostain ihmeen syystä emännän silmät löysivät kävellessään kissoja sieltä ja täältä. Joskus ihan kotipihansa ääreltä.

Mutta jopa merenrannan kallionkielekkeen alta.

Surullistahan kodittomia kissoja oli kohdata. Mutta emännän olemus tuntui olevan sellainen, että kun hän vain pysähtyi, juoksi paikalle monta kissaa katsomaan löytyisikö jotain herkkuja. Ja toki emäntä oli varautunut herkkupussilla, josta hän heitteli maahan herkkuja - kosketusta vältettiin puolin ja toisin, mikä oli hyvä sillä osa kissoista oli selvästi sairaita.

Markkinakissalla oli erikoisesti luutunut häntä. Hän käyttäytyi siihen malliin että omistaisi koko markkinat. Ehkä omistikin.

Merivesi oli jo viileää, mutta rantahiekkaa pitkin oli kiva kävellä paljain jaloin. Vieressä olevat suolameret ja suolavuoret taas olivat vain tarkoitettu ihailuun kaupunkijunaretkellä, sillä se on tuotantoaluetta.

 Kotona Tassulinnassa oli matkan jälkeen hyvin tarkka matkalaukun tarkastus. Varmasti sata kertaa tarkempi kuin lentokentillä. Ja kyllä sieltä lopulta löytyi Pepsille ja Maxille herkkupussi, mikä on tuntunut maistuvan erittäin maukkaalta.

Emäntä tankkasi itseensä valoa, harrasti liikuntaa runsaan kävelyn merkeissä, teki hyviä vaateostoja ja sai energiaa että päästään taas tämän pimeän ajan yli.