Kattotöitä

 Max: 

Meillä oli jännä tapahtuma. Se alkoi sillä kun meillä kävi eri kertoina miehiä kävelemässä katolla. Minua pelotti joka kerta että katto putoaa päälleni ja menin sohvan alle piiloon. 

Pepsi sen sijaan tutki tarkkaan näiden miesten tekemiä tarjouksia (yksi tulosti tarjouksen paikanpäällä omalla tulostimellaan) ja tutki ne hyvin tarkkaan vertaillen. Vihdoin Pepsi remonttipäällikkönä päätti emännän kanssa mikä otetaan.

Sitten yksi päivä pihaan nostettiin tuollaisia telineitä. Silloin oli tullut juuri takatalven lumisade. Mutta lumesta huolimatta Pepsin piti päästä tarkistamaan mitä uusia kiipeilytelineitä talon seinää vasten oli nostettu. 

Seuraavalla viikolla emäntä nosti meidät aikaisin maanantaiaamuna koppaan. Lähtiessämme autolla emäntä sanoi että nyt näette viimeisen kerran katon tuollaisena päivitystä kaipaavana. 

Mietimme mihin joudumme, mutta matka olikin lyhyt mummolle lomaresidenssiin. Siellä onneksi tarjoilu pelaa ja on ihana terassi. Tämä toistui monta kertaa, että aamulla päivähoitoon ja iltapäivällä kotiin. Olimme myös yötä mummolla, kun emännällä oli jotain kiireitä (normaalisti paheksumme kiireitä, mutta mummolla oli ihan kivaa). 

Pepsi piti kuitenkin tärkeänä että kotona ilta- ja yölomalla käydessään hän pääsi työnjohtajan tarkastuskierrokselle. Ja mistä paremmin näkee ympärilleen kuin nousemalla maahan laskettujen seinätikkaiden päälle. 

Ja sitten vihdoin koitti se päivä, kun emäntä haki meidät viimeisen kerran päivähoidosta ja pääsimme toteamaan, että nyt ei katto romahda päällemme emmekä edes kastu sisällä. Tässä kuvassa olen tutkimassa tilannetta häkistä käsin, jos et heti minua huomannut.

Olemme kaikki tyytyväisiä sekä kattoon että hoitoon (mummolla saa paljon herkkuja). 

- Max (sekä Pepsi ja emäntä)

Lomaresidenssissä talvella

 Emäntä lähti Helsinkiin viime viikonlopuksi kurssille ja ennen junalle lähtöään vei meidät emännän äidille lomaresidenssilomalle. 

Tarkistettuamme pikaisesti että vessa ja raksut ovat paikoillaan siirryimme suoraan takaoven läheisyyteen. Max tarkasti lipaston päällisen sillä välin kun Pepsi alkoi jo pyytämään takaoven avaamista. 

Riippumatta siitä onko kesä vai talvi, on terassi ihan ehdoton lempparimme. Talvella tosin sinne ei viitsi jäädä asumaan, toisinkuin kesällä. 

Miksei  meillä ole tällaista isoa terassia. Toisaalta onhan tämä hoitoon menon paras etu. 

Tarkistettuamme ulkotilat Max siirtyi maistelemaan raksuja takan viereen.

Pepsi sen sijaan otti ensimmäisen vahtivuoron etupihan näkymiin lipaston päältä. Siitä on hyvä tarkkailla pihan liikennettä toisten rivitalojen asuntoihin. 

Sillä välin kun nautimme lomastamme, emäntä kävi toteamassa ettei Helsingissä ole sitäkään vähää lunta kuin mitä meillä on. 

Loma loppui sunnuntai-iltana ja pääsimme omaan kotiin yöunille. Emme muista että näin vähän lunta olisi ennen ollut tammikuussa niiden viime vuosien aikana, mitä olemme Tassulinnassa asuneet. 

- Pepsi ja Max

Reissussa talvikelissä

 Pepsi:

Itsenäisyyspäivänä lähdimme emännän kanssa kaksin ajelemaan kohti Savoa. Max tiputettiin matkalla emännän äidin lomaresidenssiin hoitoon.

Puolen matkan jälkeen aloin hermostua, sillä en jaksanut enää automatkailua. Niinpä emäntä teki päätöksen ottaa minut kantokassissa mukaan kauppaan. Olin kaupassa ihan hiiren hiljaa ja ihmettelin että missä paikassa on noin paljon erivärisiä hedelmiä, leipiä, juustoja, karkkeja.. Kukaan ei tainnut huomata minua.

Kaupan jälkeen olin ihan hiljaa kopassani. Oli se niin jännä paikka. Emännän ajaessa talvimaisemat vain vilkkuivat auton ikkunasta valkoisina.

Kun saavuimme emännän isän talviasuntoon kiersin joka paikan ja totesin että saunan lauteilla on kaikkein rauhallisin paikka nukkua päiväunia.

Unien jälkeen halusin käydä tarkistamassa lumi- ja pakkastilanteen. Molempia oli.

Sitten ihmiset katsoivat jotain ohjelmaa töllöstä, jossa ihmisillä oli erilaisia pukuja. Minä en jaksanut niitä ihmetellä alkua pitempään.

Torstaina emäntä teki töitä ja iltapäivällä kävimme lähistöllä kylässä. Siellä minulle tarjottiin kanaleikettä. Hyvää oli!

Emännällä oli käsityö mukanaan reissussa. Minä sain kuulema kunnian olla lankavyyhdin kantajana. No tiedä siitä kunniasta..

Matolla oli  hyvä ottaa pientä riehupyörimistä.

Lähtöhetkellä perjantaina linnoittauduin saunan lauteiden takanurkkaan. En lähde mihinkään, mutta kyllä se emäntä minut silti pakotti mukaan. Ajomatka takaisin oli pitkä, mutta lopulta saavuimme lomaresidenssille.

Sieltä otettiin Max matkaan, joka ei olisi halunnut millään lähteä kotiin. Mutta yhdessä kuitenkin hetken päästä olimme kotona lämmittämässä takkaa. Se oli sellainen reissu.

- Pepsi

Ruskassa

 Pepsi ja Max:

Emäntä jätti meidät. Ei ottanut mukaan katsomaan poroja ja lapin ruskaa. Väitti että meille on liian pitkä matka olla 2.000 km autossa ja että kissat eivät ole moneenkaan mökkiin tervetulleita. No höh. No sitten me mentiin lomaresidenssiin emännän reissun ajaksi, mikä ei kyllä ollut hassumpaa. Haluttiin kuitenkin nähdä minkä näköistä siellä lapissa on. 

Pepsi: Miten pitkään tunnelia pitäisi kulkea että pääsee lappiin?

Tämän matkan ensimmäinen viivan ylitys oli kuulemma Rovaniemen napapiirillä.

Sitten olikin alkanut tulla niitä poroja näkyviin aina välillä. Harvemmin kuulemma olivat tiellä. Mutta se oli vasta hassua kun emäntä sanoi, että niitä voi saada lautasellakin matkan varrella.

Ensimmäinen tosi kohde oli oikein pohjoisessa Lemmenjoen kansallispuistossa. Siellä emäntä oli lähtenyt jokiretkelle tuollaisilla veneillä kunnon erämaahan, jossa kännykällä ei ollut pitkään aikaan kuuluvuutta.

Mutta siellä oli kuulemma tosi kaunista. Nämä kuvat ovat Lemmenjoen Ravadaskönkäältä.

Lemmenjoelta matka jatkui huonoja hiekkateitä (kuraa lensi kuulemma riittävästi) Ylläs-Pallaksen kansallispuistoon, joka oli matkan toinen kohde. Yllä kuva Pallakselta. Huiput ovat piilossa sumun takana.

Ylläksen puolella onneksi jo näkyi välillä maisemia sumun ja sadekuurojen välistä.

 Äkäslompolossa oli extra suuri poro. Paljon autoja isompi. Ai se ei ollutkaan oikea, miksi emäntä huijasit.

Emäntä käveli joka päivä hyviä lenkkejä. Ja toisinaan jopa aurinko onnistui paistamaan, vaikka pitkospuut ja maa olivatkin yhtenä aamuna ihan jäässä (alakuvan etureunassa kaunis kuura).

Mutta näin hienoa patsasta näkee harvoin, jossa kissa on sylissä. Mistä emäntä tämä on otettu? Ai Aavasaksan kruununpuistosta, joka oli upea paikka. 

 

Pari sataa kuvaa myöhemmin..

Max: Olipa sulla emäntä kiva reissu. Mutta parasta on kun ollaan kaikki taas yhdessä kotona!

Pihasattumia

 Tässä muutama kuva meidän tämän viikon ulkoiluista:

Pepsi: Mansikoita reunustava aita on tosi hyvä kynsien teroituspaikka.

Max: Kävin retkellä uudella tonttimaalla. Vielä ei onneksi näy mitään suurempaa.

Vielä yksi akileija innostui kukkimaan. Miten ihana väri!

Max: Ai mikäkö on paras kesäherkku. No heinä tietty!

Pepsi: Ja nyt emäntä aloitat kesäloman ja lähdet heti reissaamaan yksin; onko se reilua..

- Pepsi ja Max lomaresidenssistä

Kuntoutuksessa ja arvonnan voittaja

 Pepsi ja Max:

Tämä viikko oli kuntoutusviikko. Maanantaiaamuna lähdimme liikkeelle jo ennen seitsemää. Meidän kuntoutuskohde oli emännän äidin lomaresidenssissä. 

 

Ymmärsinkö oikein että emäntä sinun kuntoutus on jossain muualla. Pitäisikö sinun jo mennä ettet myöhästy?

Max: Joo joo, kyllä me pärjätään. Asutaan varmaan terassilla koko viikko koska täällä on niin kivaa.

Emäntä urakoi kuntoutuksessa ja tuli hakemaan meitä sitten kotiin.

Max: Ai joko sinä nyt tulit!?

Pepsi: Ihana kun tulit, oli ikävä. Kyllä me täälläkin viihdyttiin..

.. mutta onhan se kotona ihan paras paikka.

Ai niin. Arvoimme Keskusteluja kissan kanssa -kirjan ja voittajaksi tuli Niemennokan nelijalkaiset. Onnea!