Tykkääkö kukat lämmöstä

 Max:

Tällä viikolla olen tutkinut kukkien mielipiteitä lämmöstä. Tutkimusta on toteutettu sekä kotona että mökillä. Mutta vain aamuisin tai iltaisin, johtuen että päivisin en ole jaksanut. 

Aloitetaan unikosta. Se viihtyy lämmössä ja myös pörriäiset tykkää siitä.

Viimeiset kukkivat akileijat sanoivat sen sijaan että kuumuus on niille liikaa ja nuukahtivat pian tämän kuvan oton jälkeen. 

Takarajan kulmassa olevassa raunioyrtissäkin kuuluu pörinä.

Tauko. Lannoitan maata että tähänkin nousisi jotain kukkia. 

Emäntä osti vuosi sitten englannin tuliaisina itselleen pussillisen kukansiemeniä: Poached Egg Plant. Suomessa niiden nimi on tylsemmin Hilppa. Ne on nättiä kukkia. Peurat eivät näistä kukista tykkää. No se ei meille ole ongelma. Mutta mökillä on paljon jäniksiä ja yllättäen muut kukkavanat on mökiltä kukkapenkistä käyty jyrsimässä paitsi nämä. 

Mökillä ei kauheasti kukkia tähän aikaan ole. Paitsi luonnonkukkia esim horsmaa. Sitä paitsi mökillä oli niin kuuma. 

Paras paikka mökillä oli parveke, jossa makoilla ja nauttia pieniä drinkkejä. 

Mustikka oli kukkinut aiemmin hyvin ja kävinkin emännän kanssa mustikassa. Tai siis emäntä kävi. Minä kävin myyrästämässä. Olen minäkin tuossa yläkuvassa. Mutta kuten ymmärrätte en voinut ihan emännän vieressä myyrästää, koska se karkoitti kaikki myyrät. 

Kotona syreenin varjossa on ollut ihanaa. Emäntä taas on iloinnut keväällä ostamistaan "Lilium Asiatic Mix" eli mix-liljojen sekoituksesta, josta on avautunut helteillä neljää eri väristä liljaa. 

Tutkimuksen lopputulos on että suurin osa kukista tykkää lämmöstä kunhan saavat hieman vettäkin.

- Max

Heinäkuun pihakatsaus

 Max:

Heinäkuun pihakatsaus ei ole kovin pitkä. Kuukausi oli aika hiljainen kasvillisuuden puolesta. Mitä nyt ruoho kyllä kasvoi sateiden ja lämmön yhdistelmässä hyvää vauhtia. Eli kyllä mä asiaa keksin!

 Mansikoita tuli erittäin hyvin, mitä emännän puheista olen ymmärtänyt. Räkätit vain meinasivat ottaa osansa, joten emäntä teki katiskaverkosta mansikoille suojaverkon.

Naapurin kasvillisuus tien vieressä kasvoi emännän mielestä liian holtittomasti. Minusta se taas tarjosi jänniä viidakkokokemuksia.

Kukkapenkissä kukkivat nämä liljat ja neidonkurjenpolvi.

Ulkorakennuksen takana taas villinä tuollaista valkoista kukkaa. Tuossa on aina jännää minusta liikkua.

 Emännän niittykokeilussa ainakin luonnonkukat ja heinä pääsivät kasvamaan vapaasti. Siemenistä suurinosa taisi tukehtua.

Oregano myös alkoi kukkimaan yrttipenkissä.

Kukkiko teillä paljon heinäkuussa?

- Max

Mustikkamökkeily

 Pepsi ja Max:

Heinäkuu, helteet, ulkoilu ja nukkuminen! Sekä emännän mustikat. Siinä tämän kertaisen mökkeilyn sisältö lyhyesti.

Pepsi rakasti kun järvi oli tyyni ja iltaisin pystyi istumaan laiturilla nauttimassa kesäilloista.

Max oli päivät aamusta iltaan oikein tyytyväinen verkotetulla parvekkeella, mutta aina välillä piti päästä valjastelemaan sinne missä jyrsijöiden ääniä eniten kuului. Siis saalistusretkille.

Pepsistä paras hetki ulkoilla oli aamuisin ja/tai iltaisin, kun oli viileämpää. Muun ajan Pepsi nukkui.

 

Emäntä poimi mustikoita ja villivadelmia. Välillä aivan Maxin valvovan silmän alla (parvekkeelta käsin). Välillä piti huutaa emäntää pitämään päiväunitaukoja.

Pepsin pisurannalla oli laskenut vesi sen verran että vihdoin tänä kesänä onnistui tämäkin perinne. Herkkää hetkeä ei kuitenkaan saanut kuvata. Pepsihän ei käy ulkona koskaan vessassa. Poislukien tämä mökin pisurantapätkä.

Max ulkaltautui uusiin ympyröihin valjastellessaan. Silloin joko kuljettiin häntä pörheänä (yläkuva) tai hyvin matalana ja nopein tassuin (alakuva, huom noin kaukana mökistä).

Onnellinen saalistaja ei saanut viedä saalista edes parvekkeelle vaan se piti luovuttaa jo portaiden yläpäässä verkko-ovella.

Viimeinen ilta. Ja se kauneus ja rauhallisuus. Pepsi ja emäntä istuivat pitkän aikaa hiljaa laiturilla.

Mutta niin vain taas koitti kotiinpaluun aika. Elokuussa sitten taas takaisin.

- Pepsi ja Max

Saalistusta ja sadetta mökillä

Pepsi ja Max:

Vielä ehti heinäkuulla kerran käymään mökillä emännän kesäloman päätteeksi. Menomatka veneessä sujui kauniissa ja tyynessä ilmassa eikä meitä yhtään jänskättänyt, sillä olemme niin tottuneita veneilijöitä.

Pepsi: Minun piti päästä tietenkin hetipian rantaan. Mutta en ymmärtänyt miksi emäntä häiritsi minun hiekkaleikkejä; jos kerran kesässä haluaa hiekkarannalla (emännän huomautus että vähän karkeampaa kuin hiekka) oleilla, niin miksi pitää heti kuvailla.

Max: Minäkin pääsin ulos, mutta tyydyin nauttimaan kesäillasta mökin takarappusilla.

Pepsi: Seuraavana päivänä kävin saalistamassa. Mustikoita siis emännän apuna, jotta hän löytäisi parhaat mustikkapaikat. Niitä ei tosin tänä vuonna löytynyt millään. Vieressä sirkutteli lintulapsi pöntön suulla, mutta annoin sen olla rauhassa (emännän huomautus että punarinta tuntui olevan viereisessä puussa hermostuneen oloinen, joten väistyimme pois).

Max: Miks mä en pääse koskaan ulos saalistamaan vaan pitää tyytyä katsomaan ikkunalaudalta?

 

 Pepsi: Pitikö tuijottaa niin haikeasti, mieluiten olisi ollut yksin ulkona.

Max: Mä sain sen! Mä oon suuri myyränsaalistaja!

Vipat päivät mökillä satoi. Ja satoi. Ja satoi. Emäntä kävi letturetkellä pihamökissä emännän isän kanssa. Eivät ottaneet meitä mukaan. Ja sitten emäntä kävi saalistamassa metsävadelmia pariin kertaan (kuvassa ensimmäinen satsi kuivahtamassa).

Me nukuttiin sisällä. Ja paljon! Kun oli niin tylsää.

Lopulta lähdettiin pois. Vettä satoi ja vene keikkui aalloissa. Emme myönnä että olisimme pelänneet. Tai ehkä pikkuisen.

- Pepsi ja Max