Hyvät lukijat. Pahoittelut että blogi on ollut tällä viikolla hiljainen. Olen ollut äärimmäisen kiireinen. Tiistaina nimittäin aloitin kiertämään maailmaa ja palasin vasta äskettäin kotiin.
Tiistai aamuna lähdimme emännän kanssa. Muttei autolla vaan siitä talon viereiseltä junalaiturilta. Junia olen kyllä nähnyt satoja, mutta ensimmäistä kertaa minä nousin kodin edestä pysähtyneeseen junaan. Se olikin tositosi jännää, enkä oikein nauttinut. Tammereella nousimme junasta pois ja vaihdoimme Nysseen. Se oli ensimmäinen kertani bussissa ja hyvin verrattavissa autoiluun. Ei hassumpaa siis.
Matkustimme Nyssellä emännän äidille. Siihen kotiin, jossa asuimme ennen nykyistä kotia vuoden verran. Tutut paikat siis ja olin heti tilanteen tasalla, vaikka emäntä lähti töihinsä. Ikkunanäkymä oli hieman muuttunut, kun ne myllersi jotain pihassa. Nukuimme yön tuolla ja keskiviikkona emäntä meni vielä töihin ja tuli sitten ajoissa luokseni. Olin onnessani, mutta se kaappasikin minut koppaan ja sitten lähdimme autolla.
Ajomatka oli pitkä, mutta kohde hyvä; MÖKKI. Ihanaa! Emännän isä oli meitä vastassa ja olin heti niin onnessani, kun tajusin minne pääsen. Sitten otinkin ilon irti ulkoelämästä ja keväästä.
Järven rannalla olisin viihtynyt vaikka kuinka kauan! Miksei meillä kotona ole järveä?
Välillä piti tietenkin nauttia kunnon päiväunet. Sillä aikaa emäntä oli käynyt saaren sisäosassa retkeilemässä ja löytänyt sieltä jonkun sydämen muotoisen lähteen ja metsän täynnä valkovuokkoja, joista se innostuneena kertoili.
Mennäänkö taas rantaan?
Kaikki kiva loppuu aikanaan ja niinpä kolmen mökkiyön jälkeen palasimme tänään kotiin. Mutta emäntä lupasi että kesää on vielä jäljellä ja pääsen vielä ihan varmasti mökille tänä kesänä monta kertaa.
