Tungosta putkessa

Toisinaan voi ulkohäkistä tulevassa putkessa olla tungosta, varsinkin jos joku on asettautunut majailemaan sinne:

Max: "No olisi tuo voinut valita paikkansa paremmin, mutta pääsinpäs ohi!"

Raksupyramidi

Pepsi ja Max voittivat arvonnasta raksupylvään. Siitä pyydettiin kertomaan käyttökokemuksia, joten tässä parin viikon ajalta huomioitani:

Max rakastaa raksuja. Ensimmäinen päivä, kun tarjolla oli vain pylvään raksut, oli Maxille vaikea; nälkä oli mutta kaveri ei oikein tajunnut miten ne saisi. Sitten alkoi sujumaan, eikä nälkä ole enää kurninut.

Kissoilla on eri tyylit. Pepsi ei ole niin kovasti raksujen perään. Kuningatar tykkää älypeleistä, joten se harrastaa nyt raksupyramidilla älypelaamista: se tiputtaa tarkan suunnittelun jälkeen 1-2 raksua, syö ne ja suunnittelee seuraavan tiputuksen.

Max taas laittaa tassun sisään ja tönäisee raksuja niin, että niitä putoaa ropinalla. On enemmän syömistä kerralla. Max kai tuumii, ettei viitsi pelleillä ruoan kanssa, vaan se on tarkoitettu syötäväksi.

Kokeilin pyramidin juurelle tähän sopivaa pallopeliä, joka meillä oli ennestään. Se näytti hyvältä, mutta ei toiminut oikein käytännössä, kun ruokaa tippui tunneleihin ja tuonne rakoon pylvään ja pelin väliin.

Pylvään paikkakin on hakusessa. Valokuvauksen ja aktiivisemman seurantani takia se on nyt tuossa puretun leivinuunin paikalla, mutta aion kokeilla sitä seuraavaksi kissojen huoltohuoneeseen.

Kaatumisherkkyys. Hmm, Pepsillä se ei tule kaatumaan. Se kun haluaa pelata tarkasti. Max taas soheltaa ja yrittää keksiä oikaisuja, joten jos se jommalta kummalta kaatuu, niin Maxilta. Tässä Maxin tyylinäytettä, kun etsitään sitä missä aita on matalin:

Mutta ei se vielä ole kaatunut vaan kestää nämä Maxin oikaisutkin. Mutta luulen, että jos Max saa sen kerran kumoon, niin se toteaa että näinhän ne raksut saakin vielä helpommin syötyä :-D

Max mökkeilee

Max: Minäkin pääsin tänä kesänä mökille. Emännän mukaan nyt alkoi olemaan viimeiset mahdollisuudet. En ole niin innokas reissaaja kuin Pepsi, mutta koska Tammereen reissu sujui niin hyvin, niin sain luvan lähteä mökkeilemään.

Ulkomaailma ulkona on tosi iso ja pelottavakin. Sitä oli turvallista seurata emännän jalkojen välistä.

Metsässä alkoi näyttämään jo vähän syksyiselle.

Ranta. Se oli pelottava, mutta kiehtova. Pakkohan sitä oli vähän tutkailla varovasti.

Kivillä oli hauska kiipeillä. Tosin enemmän tykkäsin pusikoissa juoksentelusta, mutta emäntä ei tykänny kapeista puiden ja risujen väleistä eikä hämäkinseiteistä - vein siis kiusallani sitä niihin :-D

Parasta oli kuitenkin sisällä oleminen. Paikkojen koluaminen, varsinkin vintissä, oli tosi hauskaa. Tässä otin makoisat nokoset. Että sellainen oli minun kesämökkeily reissuni.

Emännän jälkikirjoitus: Max oli niin ihana sylissä. Tämän ihmeen sain kokea kahdesti mökkeilyn aikana. Ihme se on siksi, että Max ei usein tule syliin; vain muutaman kerran vuodessa. Ja nyt se tuli jopa kahdesti ♥

Kaupunkilomalla vol 3

Me saatiin lupa kertoa vielä siitä Tammerreen parvekkeesta. Meillä ei ole koskaan ollut parveketta, siksi se on niin jännä paikka meistä. Meillä oli koko ajan ovi raollaan sinne ja saatiin vapaasti mennä katsomaan mitä kadulle näkyy.

 Harmi vaan että siinä oli lasit, eikä päästy siitä ulos..

Max myös nukkui parvekkeella päiväunia ja osan yötäkin ihanassa baden-tuolissa (meillä ei ole sellaistakaan).

Parveke oli meistä Tammereen parhaita ominaisuuksia. Sen takia kannattaa lähteä Tammereelle!

Nyt ollaan jo kotona ja emäntä pyysi meiltä luvan laittaa tähän vielä kuvan Elsan lempituolin ihanasta mini krassipuutarhasta. Annetaan sen nyt tämän kerran laittaa kuva siitä.

Kaupunkilomalla vol 2

Me ollaan hyvin viihdytty täällä Tammereella. Ollaan nautittu kaupungin huvituksista eli äänistä ja kerrostalon korkeammista maisemista. Ja rentouduttu, kun ei tarvitse vahtia kotia ja pihaa.

Pepsi: Minä pääsin käymään emännän äidin äidilläkin Ikaalihessa vai mikä se nyt oli. Siellä oli kiva tutkia paikkoja ja takapihalla oli tosi paljon viestejä paikallisilta kateilta.

Nurmikolla maistoin myös paikallista heinää. Ihan hyvää se oli.

Tässä kuvassa Max söpöilee kameran edessä Tammereella ja minä Pepsi touhuan omiani takana parvekkeella.

Me kerrottaisiin vähän lisää siitä parvekkeesta, mutta kun toi emäntä haluaa päästä ääneen.

Emäntä: Minä pääsin käymään myös delfinaariossa. Kuvia räpsin, mutta ei ne oikein onnistuneet. Tässä pari Eevertin ja Delfin esityksestä.

Delfiinit ovat yksi kiinnostuksen kohteeni. Kaikenlaista delfiini koristettakin on tullut osteltua. Tänään kuitenkin löytyi ihana kissaheijastin. En huomannut kuvata ennenkuin revin pakkauksen auki, mutta tässä se nyt on odottamassa pimeitä syysaamuja ja -iltoja.

Pihasänky ja fanitapaaminen

Emäntä kävi tänään kylässä Elämää ja elämyksiä kodissa "fanitapaamisessa". Siellä vastassa oli emäntä ja kolme ihanaa itämaista kissaa. Gebsu tervehti ensimmäisenä ja otti tuliaisen vastaan :-)

Sitten tervehdin kodin valtiasta Bélaa. Hän tarkkaili vierailuani, mutta ei ottanut niin lähikontaktia. Mutta pitäähän valtiaan vähän miettiä kenen kanssa alkaa tekemisiin ;-)

Nipsu oli ihanan tumman ruskea ja antoi myös silitellä ihanaa selkäänsä.

Kodissa oli posliinikukassa ihana kukinto.

Ja se sänky pihalla! Siitä tulee kaunis; vielä kun äskettäin istutetut kukat, sammal ja muut kasvit pääsevät vauhtiin, niin voi kuvitella miten upea se on. Miten me ei hoksattu laittaa vanhaa sänkyä pihalle kukkamaaksi, kun vaihdettiin joku vuosi sitten sänkyä?

Kaunis koti, kauniit istutukset ja sisäkukat. Ja kauniit kissat! Kiitos että sain käydä Gebsu ja kumppanit sekä kodin emäntä!

Kaupunkilomalla

Me ollaan kaupunkilomalla. Joo, ihan isossa kaupungissa. Tammeree vai mikä tämä nyt olikaan. Emännän äiti asuu täällä ja tultiin kylään. Viimeksi oltiin tammikuussa täällä. Kiva että päästiin lomalle.

Kun päästiin perille meillä oli heti kova nälkä. Tässä me syödään yhdessä:

Kerrotaan lisää, jos ehditään - kaupungissa kun on niin kiireistä tämä meno ;-)

Pepsi oikeissa töissä

Pepsi kertoo:

Minä olin tänään oikeissa töissä emännän työpaikalla, kun se halusi mut kaverikseen, kun on koko päivän yksin toimistolla. Menimme autolla töihin. Kun pääsin häkistä lähdin heti tutkimaan toimiston muutoksia. Olenhan täällä ollut aiemminkin, mutta viime kerta oli ennen kuin ruoho alkoi vihertämään. Tässä tarkastan, onko kukkia hoidettu hyvin. No enpä tiedä.

Emäntä liikkui paljon ympäri toimistoa. Välillä kopiokoneella ja välillä siellä tai täällä. Juoksin sen perässä joka paikkaan koko aamupäivän ja tutkin kaiken mahdollisen.

Tiedättekö, yhden pöydän alta löytyi juuri sopiva laatikko minulle. Pyysin että otetaan tämä kotiin, mutta sinne se jäi pöydän alle..

Lounasaikaan emäntä sanoi että nyt lähdetään kahvihuoneeseen syömään. Tässä kysyn emännältä onko tämä minun lounas?

No ei se kuulemma ollut. Itse se meinasi kesäkurpitsaveneensä syödä. Minun kuulemma oli herkkutikku lattialla lautasella. Itse söi pöydässä ja minun piti syödä lattialla, voitteko kuvitella!

No sain minä kyllä raksujakin, mutta nekin oli lautasella lattialla..

No lounaan jälkeen tuli päikkäreiden aika. Nukuin päikkärit emännän edessä olevan mappihyllyn päällä, josta pystyin koko ajan tarkkailemaan tarvitseeko se apua nauhalaskimellaan naputeltaessa. Hyvin se selvisi unieni ajan ilman minuakin.

Siis kyllä voi olla pitkä tuo työpäivä. Kidutusta! Tässä kyselen emännältä, eikö me vain voitaisi jo lähteä kotiin ulkoilemaan tai jotain.

Mutta loppui se päivä vihdoin. Voitteko uskoa että siellä meni 8 tuntia! Tosi piiiiitkä päivä. Tästä hyvästä olen kyllä ansainnut itselleni herkkupaloja ja nami ruokaa kaupasta. Onneksi mun ei tartte joka päivä mennä töihin!

Sunnuntain loikkija

Kissat ulkoilivat sunnuntaina valjaissaan ja fleksit kiinnitettyinä pyykkinaruun. Ihmettelin että mitä ne oikein lankkujen suojamuovin päällä tuijottavat.

Piti mennä lähemmäksi katsomaan.

Muovin taitteeseen oli satanut vettä. Okei, mutta mikäs sieltä pilkistääkään.

Sammakkohan siellä. Niitä meidän pihalla viihtyy runsaasti. Kissat eivät enää niistä oikein jaksa kiinnostua, mutta rapiseva muovi ja vedessä uiva sammakko olivatkin näköjään mielenkiintoinen yhdistelmä.

Kasvihuoneessa on kypsymässä ensimmäinen suklaatomaattini. Tämän nimisenä ostin taimen, koska nimi oli niin uteliaisuutta herättävä. Jokohan tomaatti olisi pian kypsä poimittavaksi?

Haaveilen saavani pian suklaata suun täyteen :-D

Ikävä vierailija

Sattuipa kesälomallani heinäkuussa sellainenkin tapaus, kun olimme Pepsin kanssa mökillä, että asuinalueemme kingi kävi "tervehtimässä" Maxia.

Tässä kuva toisesta vierailusta, jossa Pepsi oli kotona kuningattaren ominaisuudessa häätämässä kissaa ja Max katseli ikkunasta vihollistaan.

Mutta tänä kyseisenä kertana, kun Pepsi-kuningatar ei ollut vartioimassa valtakuntaansa ja kun häkki sijaitsi vielä maan tasolla, tämä "ei toivottu" vieras näytti kynsiään Maxille häkin reiästä tällä seurauksella (kuva otettu pari päivää tapahtuman jälkeen, koska kamera oli Pepsin mukana):

Viikkoa myöhemmin haava oli jo paranemaan päin. Karvathan siitä kohtaa lähtivät.

Ja arvaa montako kertaa tuossa välissä Max itse sai haavansa auki verta vuotaen.. Vastaus on monta. Kai sitä kutitti. Sidokset eivät pysyneet. Septidin oli ainut hoito mitä onnistuin antamaan.

Tästä episodista viisastuneina korotimme häkkiä maasta 40 cm ylemmäs. Isäntä teki siinä tärkeän työn, kiitos! Samalla häkki sai jo vähemmän remonttivaikutelmaa, mutta pientä sisustusta on vielä ajatuksissani. Kissatkin ovat nyt tykänneet hiukan korkeammista näköaloista.

Vieraat ovat meille tervetulleita, mutta peruskäytöstavat pitää kyläilijän hallita! Eli tervetuloa, jos ne jotenkin hallitset :-D