Paketti mulle

Max:

Mulle tuli emännän etäpäivänä paketti. Emäntä sanoi heti että se on mulle, kun expresskuljetuksella postipojan tuoma paketti Saksasta saapui ovellemme.

Mä puskin sitä kauhiasti joka kulmalta, kunnes sain emännän avaamaan laatikon. Mitä kaikkea täällä on?

Raksuja! Jee mun lempiraksuja, tykkään kovasti!

Tuolla pohjalla on Cosma-herkkuja mulle; jee!

Joko on joulukuu? Joko saan avata ekan luukun? Ai miksi pitää odottaa vielä tosi monta yötä?

Tää cosmakalenteri on tänä vuonna tosi tyylikkään näköinen. Enkö voisi edes vähän maistaa sisältöä? (Emäntä piilotti kalenterin korkealle kaappiin, ettei käy niinkuin viime vuonna että Max löytää joulukalenterin liian aikaisin.)

Kun paketti oli purettu, saapui päiväuniltaan paikalle Pepsi: Tyhjän laatikonko se postipoika toimitti? Vai ehtikö tuo mokoma syödä jo kaiken?

On tämä niin väärin, ettei minulle anneta koskaan yhtään mitään!

Maxin syyskohtaus

Tänä aamuna lähdimme käymään kesäkodilla. Max ei ole päässyt käymään siellä muutamaan viikkoon, joten Max pääsi tällä kertaa mukaan.

 Kaikki meni aluksi hyvin. Max kiersi tarkistamassa sisätilan remonttimuutokset ja sitten halusi ulos. Siellä syötiin aamupalaksi reilusti heinää ja ruohoa.

Ja tutkittiin innokkaasti pihan paikkoja.

Sitten tuli ruoho-oksut. Siinä ei mitään outoa ole, sillä niinhän aina käy. Mutta Max ei palautunut normaaliksi oksujen jälkeen. Poika kyyhötti maassa. Aluksi en kiinnittänyt siihen huomiota, mutta muutaman minuutin jälkeen se alkoi tuntua oudolta ja menin katsomaan tilannetta tulppaanien istutukselta.

Maxin hengitys rahisi ja se oli lähes veltto. Kun nostin Maxin syliini ja istuuduin peräkärryn kulmalle (pahoittelut huonosta kuvasta), niin se vaan löhösi vaikeasti hengittäen jalkojeni päällä. Silloin alkoi iskeä paniikki. Ikenet olivat hyvin värittömät ja kunto oli selkeästi yhtäkkiä romahtanut. Mietin että mitä tämä on ja mitä teen.

Yhtäkkiä tuli mieleen että lähes joka syksy Max on sairastanut syysflunssan juuri tähän aikaan vuodesta (viimeksi siitä on kerrottu täällä). Olen päätellyt sen johtuvat sienistä tms. Sisällä Maxin olo on ollut aina parempi kuin ulkona. Niinpä päätin kokeilla pikaista paluuta kotiin. Max siis koppaan ja muutaman kilometrin ajomatka nopeasti kotiin.

Jo automatkalla Max tuntui virkistyvän ja kun Max pääsi kopasta poika oli jo melkein normaali itsensä. Hengityksen rahina väheni kokoajan ja lopulta hävisi. Eläinlääkärihän tämän ehkä tutkisi ja antaisi hoidon (kerran käytiin, silloin ei selvinnyt mitään), mutta kokeilemme nyt ensin vain että Max ei pääse ulos eikä kesäkodille ennen pakkaskauden alkua. Se hyvä puoli kerrostalon ylimmässä kerroksessa asumisessa on, että sienille ei altistu. Toivottavasti ulkoilukielto pitää vaivan loitolla.

Etätöiden apulaiset

Tätä nykyä emäntä tekee etätöitä pari päivää viikossa. Työtyöpaikalla suurimpia etuja on mukava työyhteisö ja työkaverit, mutta eipä kotonakaan tarvitse yksin töitä tehdä.

Paras työkaveri kotona on Max, joka on valmis auttamaan kaikessa, mutta varsinkin kuittien ja laskujen mapituksessa järjestykseen. Useimmiten kyllä niin, että hän asettuu keskelle mappia tai paperikasaa. (Maxin takana oleva emalikattila on kissojen vesiastia).

Pepsi tyytyy yleensä antamaan ohjeita hieman hillitymmin, mutta kertoen selvästi arvionsa työn laadusta.

Keskity nyt hieman emäntä, että kaikki saavat palkkansa oikein. Tuli muuten mieleeni, että olisiko pienen välipalan aika?

Max: Jos työt stressaavat liikaa, niin rentouta välillä aivojasi rapsuttamalla minua!

Joulupukki ja nimien kirja

Max:

Onko kohta joulu? Ai vielä pitää nukkua 97 yötä. No ei se mitään, voidaan silti lukea emännän kanssa hyviä joulutarinoita.

Emäntä osti uuden joulukirjan. Sen on kirjoittanut Satu Heimonen, joka muuten tykkää erityisesti hupsuista ja höpsöistä kissoista. Kirjan nimi on Joulupukki ja nimien kirja. 

Kirjassa on ihana kertomus joulupukista ja tontuista, joilla on hukassa tosi tärkeä kirja!

Kirjassa on tosi hienot kuvat joka aukeamalla, joita on minusta (Max) tosi kiva katsella!

Oli tosi kiva kiertää kirjan mukana joulupukin pajoja läpi. Ja onneksi se hävinnyt kirjakin löytyi lopulta, jotta joulupukki ja porot pääsivät lähtemään matkaan.

Mä tykkäsin! - Max

Uusi kiipeilypuu

Pepsi ja Max:

Tasan vuosi sitten muutettiin tänne pohjanmaalle ja ollaan siitä asti pyydetty uutta kiipeilypuuta. Sitten kun Maxin synttärit oli elokuussa, niin tuumittiin yhdessä ettei ole reilua, kun Max ei saanut mitään synttärilahjaa.

Lopulta ihmiset painostuksen alla ostivat meille uuden puun (ihmiset löysivät vihdoin sellaisen joka miellyttää silmää, mahtuu kotiin ja pesät ovat tarpeeksi isoja Maxin isolle herkkupepulle kokoluokalle).

Max: Oonks mä muka iso?

Kiipeilypuu (nimeltään Lilja) asetettiin pikkuruisen olohuoneemme nurkkaan, niin että siitä pystyy seuraamaan koko kodin menoa ja ulos on erittäin hyvät näköalat.

Max: Tuolla talon takana ne junat kulkee. Just nyt ei näy yhtään, mutta kohta varmaan taas joku tulee.

Pepsi: Ei, kyllä seuraava juna menee eikä tule.

No kummiskin, tämä puu on kiva, tätä on hyvä raapia ja tässä nukuttaakin hyvin!

Emäntä: Max on ottanut puun jo haltuunsa ja Pepsikin on sitä jo käynyt raapimassa. Eli ostos vaikuttaa tällä kertaa olleen onnistunut.

Maxin sunnuntairetki

Max:

Mun vuoro oli päästä retkelle kesäkodille, kun Pepsi pääsi viimeksi. Emäntä ja isäntä ovat viettäneet melkein koko viikonlopun kesäkodilla ja purkaneet rakenteita tai jotain. Molemmat ovatkin ihan poikki, mutta mä ajattelin kevennykseksi antaa emännälle vähän mun perässä juoksua. 

Eka mä kävin tarkistaan että mitä ne on siellä sisällä rikkoneet. Ainakin kaikki hyvä vessapuru koko talon alueelta ja reilulta paksuudelta on hävinny. Ja lattia on nyt pelkkää jotain kylmää ja kovaa.

Onneksi mun penkki löytyi! Muut huonekalutkin olikin poissa.

Jospa ne kosteudet nyt häviää talosta, mutta toivottavasti lattia ja seinät saadaan uusiksi lämpimiksi muuten mun tassuja alkaa paleltamaan. Se ei oo kivaa!

Mennääks ulos?

 Ai mun purut on nyt tuolla. Toivottavasti niillä saadaan vaikka lämpöä jonkun kissan kotiin.

Mä niin viihdyn juuri tällä nurkalla. Täällä mä oon niin ettei kukaan edes näe mua!

Ai miksei saa nähdä? No siksi että pystyn rauhassa seurailemaan tirppoja; tikka, räkätti, toinen tikka...

Emännän pikkuisessa kukkapenkissä on meneillään pinkkikausi; tsinnia, neilikka, leimu.

Että tämmöinen retkipäivä mulla. Mukavaa viikkoa kaikille kamuille!

- Max

Uusi ulkohäkki

Luonnollisesti halusimme uuteen kesäkotiin kissoille myös ulkohäkin. Vaikka valjaissa on kissoista kivointa kulkea pitkin pihoja, niin välillä ihmisten kiireet ja remonttityöt estävät etteivät kissat voi ulkoilla pihalla niinkuin haluaisivat.

Ihmiset tilasivat siis häkin. Sellaisen samantapaisen kuin entisessä kodissa eli metallielementeistä. Puurakenteinen on joskus haaveissa, mutta nyt ei aika riitä sellaisen tekoon. Yläkuvassa Pepsillä on kaikki ruuvit vielä tallessa paketissa 😁

Erilaiset osat levitettiin ulkorakennuksen terassille. Max auttoi tutkimaan mistä oikein kannattaisi aloittaa.

Pepsi: Parempi meidän pysyä poissa tieltä, niin ihmiset saavat sohlata keskenään.

Kyllä niistä osista jotain alkoi rakentumaan..

Ja tuommoinen siitä nousi. Ensi kesäksi jää sisustuksen teko sekä kulkutunneli olohuoneen ja häkin välillä tuuletusikkunan kautta. Mutta kyllä tämä on jo ollut käytössä tässäkin vaiheessa.

Pepsi: En minä mikään malli halua olla!