Pepsin iltaretki

Pepsi:

Viikonloppuna, jo illan päivän hämäryyden lisääntyessä pääsin retkelle kesäkodille.

Nautin todella marraskuisella pihalla käyskentelystä tällä kertaa. Ilma oli sopiva ja maa ei ollut märkää.

Puusta näki kauas! Näin myös tirpan; "nah-nah"

Pellon reunassa oli vielä viime talvista lunta jäljellä (eli kahden viikon takaista). Miksei näin hyvää viljaa ole puitu talteen?

Eikö kierrettäisi piha vielä toisen kerran? Miksi pitää mennä sisälle; ei kai sinua emäntä palele? Olisit pukenut yhtä lämpimän turkin päälle kuin minäkin!

Sisällä oli ikkunalautani tutulla paikallaan, tosin päällimmäiset lankut olivat vaihtuneet. Aika tylsää täällä on; mennään jo kotiin, alkaa tulla nälkä!

- Pepsi, retkiä rakastava

Emännän marraskuun valohoito

Emäntä matkaili viikon Espanjan Costa Del Solilla. Viimeksi emäntä on liikkunut näillä rannoilla viime vuosituhannella, joten kaikki olikin uutta ja seikkailtavaa.

Marraskuisesta Espanjasta ei löytynyt lämpöä; takki ja pitkät housut päällä sai olla jatkuvasti. Myös sormikkaille löytyi käyttöä. Mutta se valo; se oli parasta! Ja maisemat olivat upeat.

Matkalla ei tullut maattua rannoilla vaan katseltua ympäriinsä. Tässä ollaan retkellä Sevillassa. Puluja oli monenväriä, kyllä kissat olisivat tykänneet katsella.

Kissoja ei kaduilla näkynyt. Tämä yläkuvan Mijaksen kylän kissa oli ainoa, joka oli päivystämässä kadun reunassa turisteja.

Emäntä kävi parissa eläinkohteessa, koska ne kiinnostivat kovasti. Benalmadenan Selwo Marina oli näppärä kohde. Sieltä löytyi monenlajisia lintuja, hauskoja pigviinejä, apinan sukuisia..

..merileijonia ja delfiinejä. Ilahduttava kohde. Tällä alueella myös liikkui monta kissaa. Ne olivat selvästi pienen eläintarhan vartijoita 😸

 Mutta paikka, johon emäntä olisi voinut jäädä asumaan, oli aivan ihastuttava Benalmadenan perhospuisto Mariposario. Täällä lenteli trooppisessa lämpötilassa vapaana satoja erivärisiä perhosia ja taustalla soi rauhoittavaa musiikkia.

En tiennyt että tällainen ihanuus on edes tuolla alueella olemassa, mutta onneksi sain juuri ennen matkaa tästä vinkin. Juuri tätä paikka tarvisin, jotta pääsin kokemaan itseni hetkiseksi todella rentoutuneeksi.

Useammassa turistikohteessa oli keräyslipas kodittomille eläimille ylläolevalla tekstillä.

Kiva, piristävä kohde Costa Del Sol on. Suomalaisista ei vaan pääse missään eroon 😉 Nähtävää ja koettavaa tuolla riittää. Yläkuvassa vielä Malagan Gibralfaro -mäen orava.

Päivä Maxina

Max:

Mä halusin kertoa millainen päiväni on. Niitä on oikeastaan kahden- tai kolmenlaisia. On ne päivät, kun emäntä on työtöissä poissa kotoa, ne päivät jolloin teen yhdessä hänen kanssaan työpäivän kotona ja sitten emännän vapaapäivät. 

Mutta otetaan nyt yksi vapaapäivä esimerkiksi. Nukun yöni omassa riippumattopedissä, mutta tulen vapaa-aamuina yleensä loikoamaan ihmisten sänkyyn, kun heillä ei ole kiire nousta sängystä.

Aamusta pyydän usein emännältä herkullista pelihetkeä. Parasta tässä pelissä on tietty herkut.

Aamupäivänokoset olohuoneessa ikkunanäköaloilla ja patterin lämmittäessä alla, kuuluu tämän kissan nautintoihin.

Parvekkeella tykkään käydä monta kertaa päivässä. Kesällä asuin melkein siellä, mutta nyt kylmällä ilmalla riittää muutaman minuutin käynnit toistettuna tarvittavan useasti. Ulkona minulla on heinääkin, mutta olen sitä mieltä että talveksi voisi laittaa uudet heinät kasvamaan sisälle.

Vesi maistuu parvekkeella aina paremmalta. Sitten tulee vain helposti vessahätä.

Pesu, se kuuluu jokaisen siistin kissan ohjelmaan. Kuten päikkäritkin.

Keittiössä valvon usein emännän touhuja, vaikken ihmisruoasta niin välitäkään. Paitsi emännän leipälautasen muruista!

Leikki! Se kuuluu ehdottomasti iltaohjelmaan! Nippuside on kiva, vaikkei Pepsi sitä ymmärräkään. 

Uusi ohjelmanumeroni tänä syksynä on ollut emännän (tai isännän) sylissä makoileminen, kun ihminen lukee tai katselee töllöä.

Illan päättää nukkumaanmeno. Illalla käyn hakemassa rapsut ihmisiltä sängyssä ja sitten menen omaan pesään nukkumaan.

Tällainen on päiväni. Ei mutta yksi asia unohtui; syöminen! Sitä teen koko päivän pikkuisissa erissä. Mutta siis tähän malliin mennään - Max

Kaapin päällä

Pepsi:

Meillä on kotona makuuhuoneen vaatekaappien päällä kiva taso. Sinne ei vaan pääse omin voimin koska a) se on niin korkealla eikä sopivaa hyppytasoa ole lähellä (emäntä huomauttaa että ennen vieressä oli hyllykkö, mutta se poistettiin turvallisuussyistä) b) se on aina täynnä tavaraa.

Eräänä päivänä emäntä kuitenkin halusi vaihtaa mattoja lattioille ja nosteli tavarat edestä pois. Niinpä anoin emännältä että pääsisin käymään pitkästä aikaa näköalapaikalla.

Ei mennyt kuin tovi, kun Max alkoi huutamaan lattialta omaa tahtoaan. Huoh 😾

Siinä se sitten rymysi ja katseli. Asiassa oli vain yksi hyvä puoli; Max ei viihdy korkeilla paikoilla montaa hetkeä. Ja niinpä se kohta etsikin alastuloreittiä.

Niinpä sain nauttia rauhassa ylhäältä tähystelystä, kunnes emäntä tuli tuomaan tavaroita takaisin ja nosti minut pois, vaikka olisin voinut nauttia elämästä siellä vielä vaikka kuinka pitkään!

Cosmo ja kumppanit

Emäntä kävi viikolla työpäivän päätteeksi piipahtamassa Marraskuun murusilla. Ihan vain jotta näkisi pari viikkoa sitten kotiin muuttaneen ragdoll kissanpennun Cosmon 😻

Minä olen Cosmo. Tuolla takana on mun täti Muusa.

Ja niinkuin yleensä: vilkkaasta kissanpennusta on todella vaikeaa saada hyviä kuvia. Siksi saatte tyytyä vain muutamaan räpsäisyyn. Mutta ihana se on. Ja komea. Ja pehmeä. Ja rento räsykissa sylissä 😍 Olisin voinut viedä mukanani.

Kotona oli tietenkin myös Coco (yllä) ja keväällä kotiin muuttanut Muusa (alla), joilla menee kolmestaan hyvin.

On se Cosmo vaan niin ihana 😻 Cosmoa ja kavereita voi nykyään muuten paremmin seurata instagramista: mittedragtrio

Jälleen kotona:

Enks mä muka ole ihana? Yli 6 kiloa ihanaa ja lämmintä pehmeyttä, joka on syntynyt cosma-herkulla 😸

Kummipoika kävi

Kääk! Meillä kävi sunnuntai-iltana emännän kummipoika, sellainen 3-vuotias vilkas kaveri.

Aluksi tykkäsimme siitä kovasti ja seurasimme vierestä mitä kaikkea se teki ja touhusi. Jossain vaiheessa vauhti sitten kiihtyi ja silloin päätimme tarkkailla vähän sivumpaa.

Mutta koska sen touhut olivat niin jänniä, ei niitä voinut olla seuraamatta edes puolella silmällä ja täysillä korvilla.

Poika tarjosi varsinkin lähempänä seurailleelle Maxille autolelujaan, mutta Maxia ei nyt kauheasti leikittänyt. Kunhan oli mukana.

Kun vieraat lähtivät, oltiin ihan poikki ja nukuttiin seuraava yö tosi sikeästi.

Saatiin vieraskirjaan meistä piirustus. Se on hieno; Maxilla on raidatkin. Pepsiä vaan häiritsee että miksi hän on muka isompi kuin Max 😸

Onko teillä käynyt lapsivierasta; mitä tykkäsitte? - Pepsi ja Max