Max:
Torstai oli tämän viikon pahin päivä. Aamu meni ihan normaalisti vielä. Häkkeilin vaikka satoi lunta, juoksentelin ja hypiskelin sekä otettiin kunnon painimatsi Pepsin kanssa jopa kahdesti matabi-leikkien jälkeen. Emäntä jopa erotti meidät eri tiloihin, kun sanoi ettei hänen työnteostaan tule mitään painiessamme.
Emännän lopettaessa etätyöt se taisi huomata että olen vaisumpi, mutta
se ei silloin vielä tajunnut. Mutta illansuussa se tajusi, kun yritin
hypätä sängylle, muttei se onnistunut ja aloin sähisemään. Sitten se
hoksasi että kävelen oudosti takajalka ontuen ja sähisen välillä. Emäntä
yritti kosketella minua selästä takajalkojen luota mutten antanut.
Emäntä päätti antaa mulle Metacamia annoksen.
Kun kahta tuntia myöhemmin tilanne ei ollut tullut paremmaksi ja annoin
näkyä että minuun sattuu, emäntä meni ja soitti päivystävälle
eläinlääkärille. Se sanoi että tulkaa käymään samointein. En olisi
halunnut, mutta emäntä nosti minut koppaan. Ja sitten ajettiin alle 10
minuuttia ja oltiin perillä (emäntä on niin iloinen että koko alueen
eläinlääkäripäivystys muutti viime syksynä ihan meidän viereen).
Taru-lääkäri tutki että kipeä olen, mutta mitään ei varsinaisesti tuntunut olevan vialla. Mun anaalirauhasissa oli kuitenkin taas tavaraa ja tiiätte mitä se sitten teki.. Olin taas aivan velttona eläintätillä ja toivoin vaan, että kun olen ihan paikallani, pääsen nopeammin ulos. Lopuksi se pisti piikin mun selkään jotain opiaidia.
Kotona olin koko yön ihanassa pöllyssä. En nukkunut koko yönä ja pidin huolta ettei Pepsi tai emäntäkään nukkuneet. Vasta perjantaina alkoi nukuttamaan puolen päivän jälkeen ja silloin päästin toisetkin päikkäreille. Nyt mulle kuuluu taas hyvää. En ole enää kipeä ja kiipeän normaalisti miten yleensäkin (en ole hyvä hyppijä muutenkaan). Emäntä seuraa mua tarkkaan, että pitääkö lähteä tutkimaan mistä kaikki johtui, mutta mä oon päättänyt että olen terve taas tai en ainakaan kerro muuta.