Poh-Kis -lehdessä

Max:

 Meille tipahti luukusta lehti! Kissalehti! Sellainen lehti, jota en ole ennen ehkä nähnytkään.

pohjolan kissi 4/2018 eli Pohjanmaan Kissayhdistyksen lehti

Lehdessä oli paljon kissojen kuvia, mutta sitten siellä oli yllätykseni kiva juttu, jossa oli tuttujen kamujen kuvia.

Jutun nimi on "Kurkistus kissablogien maailmaan".

Siellä oli juttu Mimmistä ja Alfredista.

Sitten siellä oli juttu Trio Miumausta ja Nilssonista sekä Kaskelan kateista.

Kun käänsi seuraavalle aukeamalla, kamut jatkuivat. Siellä oli Maukuja ja Pikkupedot sekä me!

Olipa jännä nähdä oma kuva lehdestä!

-  Max

Ps. Jos joku haluaa lukea jutun tarkemmin, niin infoa meille, niin voimme skannata jotain.

Nukkekodin joulua

Toki nukkekodissakin vietettiin joulua, kerrotaan siitä näin jälkikäteen. 

Kaverusten poistuessa keittiöstä (keittiökäynnistä kerrottiin pari viikkoa sitten) yläkerrasta kuului ääniä. Eihän siellä pitäisi olla ketään!

Eze: "Mennäänkö tutkimaan?" Pedro: "Uskaltaako?" Eze: "Mennään hiljaa, mutta rohkeasti!"

Portaiden yläpäässä näkyi harrastehuoneessa joulukuusi ja vieraita kissoja. Pedro: "Mennäänkö piiloon?" ja astui samassa jo takavasemmalle.

"Hei kaverit, odotimmekin jo teitä!" -huikkasi yksi kissoista. Niinpä kodin uudet asukkaat uskalsivat mennä huoneeseen.

 "Mitä te teette?" Kissat naukaisivat yhteen ääneen: "odotamme joulukissaa". "Kiva että tekin tulitte mukaan, tervetuloa!" - sanoi joukon johtajakissa.

Siinä samassa joulukissa ilmestyi paikalle lahjojen kanssa ja toivotti kaikille kissamaista joulua.

Kissat avasivat yhdessä isoimman paketin. Siellä oli banaanipesä! Wau!

Jokainen kävi vuorollaan kokeilemassa pesää. Se tuntui niin kivalta pesältä, että varmasti sille on käyttöä. Joulukissa jatkoi matkaansa kissojen jäädessä tutustumaan lahjaan.

Uudet asukkaat otettiin hyvin mukaan joululeikkeihin ja illan lopuksi uudet kaverit toivottivat heidät tutustumaan koko taloon.

Pepsin ja Maxin joulu

Muutama kuva Pepsin ja Maxin joulusta.

Aattoiltana parvekkeelle ilmestyi salaperäiset tassun jäljet. Toiko joulukissa paketteja?

No ainakin monta pakettia Pepsi ja Max saivat. Max omi kaikki itselleen 😸

Ihania leluja, kiitos Miukumaa ja Pena ja Punkku sekä Päärynäeläimen fretit, joilta saatiin arvontavoitto sopivasti juuri jouluksi!

Tämä Olgan lähettämä oli Maxista niiin paras tuoksuiltaan 💓

Ja tämä karvattu nahkapala oli myös mieleen.

"En luovuta!"

Pepsi sai lahjaksi emännältä Ikean hyllyyn sopivan kissanpesän. Se onkin ollut Pepsin mieleen, sillä siellä voi hyvin nukkua unet ilman että muut edes huomaavat mustaa kissaa.

Joulua 2018

Max: Nyt on Joulu. Emäntä ei mene töitöihin, eikä avaa edes konettaan kotona, vaan on laittanut työkoneen piiloon kaappiin. Ja minä vartioin ettei se avaa kaapin ovea! 😸

 Emäntä otti minusta eilen joulukuvia!

 Parasta kuvauksessa oli tämä nauha, jonka olisin voinut vaikka syödä!

 Joulukoristeet on namia; vain teippi puuttuu (toivottavasti saan sitä tänäiltana)!

Oonks mä nyt hyvin kuvassa?

No nyt on hyvin, eikö?  

 

Herkkuja, koristeita, joulurauhaa, hiljentymistä ja paljon teippiä kaikille meidän kamuille!

 

- Max, Pepsi ja emäntä

 

Kiehtovat kotieläimet -kirjaesittely

Otavan tämän vuoden tuotantoa on Kirsi Haapamatin kirja Kiehtovat Kotieläimet - kohtaamisia maatilalla.

 "Kirjassa kurkistetaan suomalaisten maatilan eläinten arkeen. Hauskat, hämmästyttävät, liikuttavat ja haikeatkin eläintarinat vievät mennessään. Kirjoittaja asuu kotitilallaan pienen eläinlauman kanssa ja kohtaa kirjassaan myös muiden maatilojen viisaita eläimiä. Tarinoista välittyy eläinten ja niiden puuhien seuraamisen hyvää tekevä voima." 

lainaus Otavan sivulta

Kirjassa kerrotaan sopivan lyhyissä luvuissa tapahtumia sekä kirjoittajan omalta että hänen tuttaviensa maatiloilta. Esimerkiksi kanoista on monta kertomusta; millainen oli Leenu, joka halusi kulkea omaa tietänsä tai miten kanat piilottelevat pesiään mitä kummallisempiin paikkoihin, jonka voi paljastaa vaikka tallissa korviaan höristelevä hevonen.

En tiennyt ennen miten vuohet voivatkin olla ovelia. Esimerkkinä kirjassa Kalle, joka keksii aina reitin karata aitauksestaan tai miten se kävelyretkellä lähtee omalle reitilleen. 

Mielenkiintoista oli lukea että miten fiksuja siat ovatkaan; esimerkiksi miten Limppu -sian paras ystävä on Joosua -koira ja mitä hauskaa ne yhdessä keksivätkään (Limppu mm haukkui vieraat ja Joosua auttoi Limppua rakentamaan Limpun porsaille pesää.)

Kirja on kirjoitettu kauniisti eläimistä kertoen. Ne eivät ole (vain) tuotantoeläimiä vaan ystäviä, joilla on jokaisella oma ominaisuutensa ja joita pitäisi kohdella yksittäisinä eläiminä, ei joukkona. Eläinten hyvinvoinnista huolehtimalla myös tuotantopuoli onnistuu  paljon laadukkaammin.

Kissoja kirjassa ei juuri liiku, mitä nyt muutama ohi vilahtaa. Kirjaa oli emännästä kiva lukea 😊

Joulukalenteri

Tänä vuonna emäntä kävi ostamassa lemmikkiliikkeestä uudenlaisen joulukalenterin Maxille.

 Päivät ennen joulukuun alkua olivat haasteelliset, sillä Max löysi aina jostain piilosta kalenterin ja olisi halunnut väkisin sen jo avata 😁 

Vihdoin sitten alkoi joulukuu ja päivittäinen rutiini joulukalenterin avauksessa.

Lily's Kitchenin kalenteriluukusta paljastuu maukkaita herkkuja.

Max yrittää saada niitä nuolemalla, mutta luukut ovat liian syviä.

Tassutekniikalle luukut ovat taas liian kapeita. Niinpä tänä vuonna kalenterista ei saada aktivointipeliä vaan emäntä kaataa herkut pois luukusta.

Tässä yksi herkku on eksynyt Pepsin tassujen ja hännän viereen, mutta Pepsi ei herkusta välitä (kuten ei muistakaan kalentereista) ja niinpä Max saa kaikki herkut.

Lisää, lisää!! On aina Maxin toive, mutta yleensä emäntä piilottaa taas kalenterin seuraavaan päivään. Ainut poikkeus on emännän työtyöpäivät, jolloin emännän palattua pari yön reissusta, Max saa avata useamman luukun kerralla; Jee!

Junavieras

Pepsi ja Max:

Montakohan sataa junaa on mennyt meidän ohi, osa pysähtynytkin, mutta koskaan sieltä ei ole tullut ketään meille. Paitsi lopulta tuli poikkeus!

Menimme ulos rattailla katsomaan junaa lähempää.

Nyt sieltä tulee juna!

Ja eikä mitä, sieltä meitä kohden käveli ihka oikea kissatäti!! Tiedättekö mistä kissatädin tunnistaa? No siitä että se tervehtii ensin meitä ja me ollaan siitä hetkestä lähtien sen kavereita!

Me ei muistettu ottaa kuvia, kun täti oli meidän luona. Mutta me näytettiin kaikki meidän temput ja herkkujen kerjäämiset ja leikit!

 Saatiin me tuliaisiakin. Tuota Maxin kaatamaa makujuomaa päästään kuulema testaamaan jouluna glögin asemesta.

Mutta nämä cosmamaiset herkut avattiin heti ja Max rakastui niihin heti! Nam 😋 Kiitos Mimmin ja Alfredin äiskä!

Meillä oli niin mahdottoman kiva lauantaipäivä, että ollaan koko tämä sunnuntai sitten vaan nukuttu ja haaveiltu seuraavasta junavieraasta!

Nukkekodin keittiöön

Eze ja Pedro valloittivat joku viikko sitten nukkekodin yläkerran, josta on kerrottu täällä. Nyt Eze ja Pedro jatkavat seikkailuaan eräänä pimeänä alkutalven iltana. 

Pedro ja Eze haaveilivat yläkerrasta alemmas laskeutumisesta monta päivää, kunnes yhtenä päivänä uteliaisuus voitti ja kaverukset astuivat rapuille.

Eze: Näyttää turvalliselle, tule vaan!

Laskeuduttuaan kerroksen alaspäin, kaverit miettivät että mitäs nyt. Keittiöstä leijui hyviä tuoksuja ja siksi tassut astuivat sisälle keittiön ihmeelliseen maailmaan.

Näyttää jännältä. Mitäs nyt? Hei, tuolla pöydällä on herkkuja!

Juuri kun Eze oli koukkaamassa tassullaan jotain maistelevaa, kuului takaa ruokapöydän alta ääni: "EI SAA"! 

Samassa kissa hyppäsi penkille ja neuvoi ystävällisesti: "olkaa kuin kotonanne, mutta älkää sattuko ihmisten juttuihin tai tulee sanomista."

Kaverit kiittivät neuvosta ja saivat uuden kaverin keittiökissasta.