Pepsi ja Max:
Taas on syksy edistynyt yhden askeleen.
Max: Näitä sieniä nousee nyt kuin sieniä sateella. Eiku.. Nousee vaikkei sadakaan.
Pepsi ja Max:
Taas on syksy edistynyt yhden askeleen.
Max: Näitä sieniä nousee nyt kuin sieniä sateella. Eiku.. Nousee vaikkei sadakaan.
Max:
Nyt meidän terassi on jo valmis. Siis meidän häkin kohdasta ja häkki muutti takaisin vanhalle paikalle, uuden terassin päälle. Mutta koska korkeussuhteet muuttuivat häkin sisällä, en päässyt enää ylälaudoille, koska en jaksa enää hypätä niin korkealle kuten Pepsi.
Lähellä Tassulinnaa sijaitsee silta, josta pääsee joen toiselle puolelle. Se on kissoille kuitenkin liian kaukana, mutta emäntä käy usein kävelylenkillä joen toisella puolella ja palaa sitten takaisin. Aloituskuvassa onkin sillalla kohdattu vapaasti ulkoileva kissa (en tiedä missä hänen kotinsa on).
Emäntä innostui kuvaamaan vuoden ajan maisemaa sillalta, yleensä puolenkuun maissa. Aloitetaan syyskuusta ja päätetään syyskuuhun.
Tällainen emännän kuvailu tällä kertaa. Lintuja ei osunut koskaan kuviin; satunnaisesti liikkuvia sorsia, joutsenia, pienempiä lintuja tai haikaraa.
Pepsi ja Max:
Viimeksi jäimme siihen, kun terassi oli aika alkutekijöissään. Vasta pohjakiviä oli aseteltu mihin sattuu. Sen jälkeen komensimme että nyt vauhtia!
Max:
Syyskuussa on monia hyviä puolia. Aloitetaan tästä:
Emännän päällä on lokoisaa ja lämmintä ottaa päiväunet.
Valjastelen meidän lähikujilla.
Istun viljapellossa. Tai korjataan että istuin. Yhtenä päivänä tuli iso kone ja söi viljan.- Max
Pepsi:
Kerroimme taannoin miten häkki muutti yhtenä päivänä talon päätyyn, jottei se olisi tiellä kun takapihalle tehtäisiin terassia. Nyt se terassi on vaiheessa.
Pepsi: No joo.. mutta minä olen itseoikeitetusti työnjohtaja! Otapa tuosta vaikka mitta ja mittaapa millaisia lautoja tarvitaan.
Max:
Kesällä emäntä kävi kansalaisopiston kesäryhmässä kutomassa keinuun pehmustetun päällisen.
Pepsi:
Olen ollut viime viikot kuulema liian väsynyt. Ja en ole ollut muutenkaan oma itseni.
Emäntä päätti viedä minut Atelle tarkistukseen. Onneksi Atte on mukava eläinlääkäri ja osaa käyttäytyä. Mutta siitä en tykännyt, kun kuumeen meni mittaamaan: MURR!
Vertakin se otti tassustani. Piilotin pääni emännän hupparin sisään ja itkin sieltä miten epäreilua se on, mutta kestin urhoollisesti.