Helamökkeily

 Pepsi ja Max:

Kävimme viettämässä pitkää viikonloppua mökillä. Pepsillehän mökki on tuttu ja rakas paikka, mutta Maxilla oli vielä paljon uutta ja ihmeellistä.

Automatkat menivät hyvin. Emäntä oli oikein ylpeä kuulemma meistä; Maxistakin. Ei huomauteltu kuin risteyksissä ja emännän pitäessä pikku taukoa. Venematka saareen oli Maxin ensimmäinen uusi juttu; mutta onneksi ei ollut myrskyä niin ei se ollut paha.

Mökillä Max päätti nauttia sisältä käsin maisemista ja varsinkin vintistä.

Pepsi taas halusi heti ulos.

RAKASTAN tyyntä järveä!

Max uskaltautui myös käymään ulkona pienellä emännän painostuksella että käy edes sylissä haukkaamassa happea. Tiiviisti pysyttiin rakennuksen vieressä eikä pitemmälle lähdetty, vaikka Pepsi kuinka kuvaili järven ihanuutta. No ehkä toiste pitemmälle.

Luonnossa oli paljon lintuja, pesiä (alla rantasipin pesä) ja puilla kasvoi jopa "partaa".

Pepsi kulki kuitenkin siivosti eikä häirinnyt tirppoja. Traktorillakin se pääsi "ajamaan".

Mutta se järvi. Emäntä ja Pepsi olisivat voineet istua vaikka kuinka kauan laiturilla.

Tai kävellä rantapoluilla.

Onneksi kesä on vasta aluillaan!

- Pepsi ja Max

Nokinen krokotiili

 Pepsi ja Max:

Eräänä päivänä ei uskallettu olla häkissä eikä sisällä. Sillä sattui kummia. Niinpä tuijotettiin yhdessä häkin putken kissanluukusta sisälle.

Meillä kävi musta-asuinen ja nokinen mies, joka touhusi takan kimpussa ja nousi ylös katolle häkin vierestä ja piti kummia ääniä kummassakin paikassa. Niinpä piilouduimme putkeen turvaan.

Emäntä ei kehdannut ottaa kuvaa siitä mustasta miehestä, mutta tässä kuvituskuva (luontopolulta). Se mies oli aivan kuin tuo krokotiili; naureskeli meille mutta olisi takuulla ollut vaarallinen, jos oltaisiin menty lähemmäksi!

- Pepsi ja Max

Suuri saalistaja

Emäntä:

Rauhallinen vapaapäivän aamu sängyssä pötkötellen rikkoutui, kun yhtäkkiä häkistä kuului rymähdys. Yhdessä Pepsin kanssa hyppäsimme jaloillemme ja syöksyimme olohuoneeseen. Tässä kohtaa emäntä valittelee kuvien huonoa laatua, kun ei ollut aikaa ottaa parempia; onneksi sentään puhelin oli kädessä valmiina. 

Häkin luukusta syöksyi salamavauhtia sisälle Max joka juoksi kyyryssä suoraan eteiseen vievälle matolle. Pelästyin että onko Maxiin sattunut, mutta sitten näin että sillä on suussa jotain.

Max vaihtoi paikkaa eteisen matolle ja suostui laskemaan aarteensa. TIRPPA, voi ei!- huudahti emäntä mielessään.

Emäntä sai Maxin  jättämään saaliinsa ja lähtemään eteisestä ja sulki lasisen välioven. Kuollut mikä kuollut, mikä toisaalta oli helpotus emännälle ettei tarvitse alkaa miettimään mitä tehdä. Niinpä emännälle jäi vaan siivous (höyheniä pitkin matkaa lattioilla). Max taas koki olevansa suuri saalistaja, tiikerien sukua, joka ruokkii perheensä. 

Ps. Oli kyllä tirpan tyhmyyttä mennä kissanhäkkiin ja jäädä kissan kynsiin. Sitä ei voi estää, mutta toivottavasti jää viimeiseksi lajisaaliiksi.

Tuoretta heinää

 Pepsi:

Tällä viikolla on alkanut tuntua keväiseltä. Silleen oikeesti! Luonto alkanut vihertää varovaisesti ja tuoretta heinää on löytänyt joka puolelta ilman suurempia etsintäpartioita.

Emännän tehdessä töitä työkoneellaan, olen ollut vieressä hoputtamassa että saa tehtyä työt nopeasti että päästään tutkimaan mitä nyt on noussut pihaan.

Ruohosipulitkin on vauhdissa. Niihin en satu! Enkä oikealla olevaan lipstikkaan.

Viime vuonna ostettu mustaherukkakin on hengissä ja narsissit nousee vierestä.

Valkovuokko on emännän ylpeys. Joo, monille tuttu metsän kasvi. Mutta täällä ei. Emäntä toi viime vuonna pienen lapiollisen valkovuokkomaata ja nyt se on onnellinen kun vuokot on hengissä ja vieläpä kukkivat. Kyllä se siitä leviää kun muistaa rauhoittaa tuon kepin ympäristön.

Vihertyvällä nurmella on hyvä ottaa myös paineja ja nauttia kun Max kiljuu 😸

 - Pepsi onnellinen

Kevätloma

 Pepsi ja Max:

Emännällä oli siis viime viikolla kevätloma (oikeasti talviloma). Kyllä se saikin paljon aikaan viikossa, mutta ehdimme onneksi nukkua kunnon päiväunetkin melkein päivittäin. 

Max: Ulkoiltiinkin vähintään kerran päivässä. Musta kaikkein hauskinta ulkona tuulisessa säässä oli saalistaa lenteleviä kuivia puunlehtiä. Olisin voinut jatkaa sitä ikuisesti.

Pepsi: Minä taas nautin kevättuoksuista ja -äänistä. Syreeninkanto on edelleen yhtä loistava kynsien hoitopaikka kuin viime kesänä.

Pellolla oli kiva kävellä ja maistella nousevaa heinää.

Halusimme pellolle monta kertaa. Perustelimme sillä, että sitten kun se on käännetty ja kylvetty ei kuitenkaan saada enää sinne mennä. 

Max: Ja ehdinhän minä nukkua nokoset myös häkissä riippumatossani. 

Pepsi ja Max

Ps. Emäntä sanoi että lomaviikko meni lähes niinkuin se oli suunnitellut; ystäviä, remonttia, ulkoilua, pihatöitä, keinun öljyäminen, ensi talven polttopuut, uimahallikäynti jne. Ainoastaan kylvämään ei vielä päässyt, talvivaatteiden vaihto kaapissa kesävaatteisiin ei vielä tuntunut ajankohtaiselta ja meidän kiipeilyjutskaa se ei ehtinyt "asentamaan" uuteen paikkaan. Ja lomaa ei ehtinyt pitämään :D

Seinäreikä muuttui oveksi

 Max:

Viime postauksessa oli Pepsi äänessä. Nyt kerron minä näkemykseni olohuoneen seinään ilmestyneestä reiästä.

Eka siis seinältä katosi kiipeilyjutska. Se oli aika hassu juttu. Ja sitten siihen ilmestyi samaan kohtaan reikä ulos. Kävin jopa kurkkaamassa miesten jalkojen välistä. Jouduimme kyllä Pepsin kanssa olemaan muutoin makuuhuoneeseen suljettuna, vaikka mieluummin olisin auttanut miestentöissä.

Max: Katso Pepsi, siihen on tullut tuollainen oven tapainen. Ai et usko. No katso vaikka!

Mä eka, mä eka!

Jee, nyt pääsee nopeampaan ja kätsympään takapihalle!

Tältä se näyttää ulkoa. Terassiakin se emäntä haaveilee, mutta se tulee sitten joskus. Nyt on tuollainen epävirallinen rappu. Mikä on musta ihan hyvä. Tykkään ovesta!

Loppuun pikavideo (3 sek), kun pyydän yhden kerran takaovesta kuljettuani nätisti ovella uudestaan ulospääsyä. Emäntä jotain motkottaa että nyt muka juoksisin ovien välillä parkumassa ulkoilua ja että hermot menee, mutta kuuletteko mun muka parkuvan. En ymmärrä mitä se taas höpöttää.

- Max

Reikä seinässä

 Pepsi:

 Emäntä on talvilomalla. Sen takia vissiin kotona on ollut jo kaksi päivää kummaa tohinaa ja tietenkin remonttia erikoisine äänineen. Kuvassa kuuntelen että mitä nyt taas.

Mutta ennenkuin äänet alkoi, oli hyvin rauhallista kun emäntä teki pikavisiitin Lounais-Suomessa. Ja näki meidän kamuja siellä: Kiskatit ja

Olgan ja Sofian.

Mutta maanantaina se melske sitten alkoi. Sentään emännän polttopuiden teko ei sisälle kuulunut.

Ja pääsin kuitenkin ulkoilemaan.

Sisältä katosi seinältä meidän kiipeilyjutut. Ja just kun olisin voinut alkaa käyttämään niitä säännöllisesti!

Seinän läpi alkoi kuulua kovia ääniä, joita tässä (alakuva) kuuntelen.

Ja sitten se tapahtui. Seinään tuli reikä! Mikä juttu tämä nyt on? Ihan kiva että ollaan niinkuin ulkona aina, mutta ei hyödytä kyllä takkaa puilla lämmittää, jos lämpö karkaa heti. En ymmärrä!

- Pepsi