Max:
- Max
Max:
- Max
Max on ollut aiemmin yliherkkä kolmoisrokotteelle, mutta nyt tuli kilpirauhaslääkkeestä samat oireet; kasvoihin ja muualle ihoon monta ilkeää paisetta.
Siitä huolimatta että emännällä on mielessä paljon muuta, sai se vihdoin tilattua Maxille ajan paikalliselle kunnan eläinlääkärille. Tällä kertaa Maxin vastaanotti ihana Noora. Mutta yllätys verikokeista oli että Maxin kilpirauhasarvo oli 99, kun viitearvo on 15-60.
Evidensian sivuilta lainattua: "Hypertyreoosia sairastava kissa onkin yleensä pirteä ja jopa yliaktiivinen ja saattaa nuolla itseään jatkuvasti. Jatkuva nuoleminen voi ohentaa turkkia ja turkki saattaa alkaa näyttää nuolemisesta huolimatta huonosti hoidetulta. Toiset kissat lakkaavat puolestaan hoitamasta turkkiaan kokonaan. Kissa saattaa myös olla hermostuneen oloinen ja kissan stressinsietokyky voi olla alentunut. Aineenvaihdunnan kiihtymisen vuoksi ruokahalu usein lisääntyy ja kissa saattaa alkaa juomaan ja pissaamaan paljon. Lisääntyneestä ruokahalusta huolimatta kissa saattaa laihtua hiljalleen. Osalla hypertyreoosikissoista esiintyy myös ripulia tai uloste on muutoin normaalia löysempää ja pahalta haisevaa. Taudinkuvaan voi kuulua lisäksi heikentynyt lämmönsietokyky, joten kissa hakeutuu mielellään viileään."
Näistä Max ei todellakaan ole laihtunut (ei olisi haittanut pieni painon pudotus), turkkia ei nuolla normaalia enempää eikä se ole hoitamatonkaan, hermostunut Max ei ole ja heikentynyt lämmönsietokyky.. Minkä käsityksen olette saaneet hakeutuuko Max mielellään viileään??
Se mikä sopii on että uloste on usein löysempää ja pahalta haisevaa, mutta ei se taida kovin erityistä olla? Mutta syy miksi verikokeisiin mentiin oli että Max on juonut ja pissannut reilun kuukauden ihan tavattoman paljon (siis todella paljon). Epäilys oli kuitenkin joko munuais- tai sokeriarvoista löytyvästä lukemasta, mutta ne olivatkin ihan hyvät kuten kaikki muutkin arvot. Niinpä kilpirauhanen tuli ihan puskista.
Että nyt sitten aloitetaan lääkitys aamuin illoin. Se tuokin aikamoisia haasteita emännälle niin töissä käyntiin, omaisen luona olemiseen kuin ihan vapaa-aikaan.
Max:
No eipä tämä viikko mennyt niin kuin olin ajatellut. Ensin emäntä jo maanantaina kyseli minulta miksi käyn niin usein pikku pissillä. Mitä se sille kuuluu! Jos pissittää niin pissittää.
Mutta keskiviikkona se emäntä vasta innostuikin, kun kävin kyllä tiheään vessassa, mutta mitään ei kuulunut eikä näkynyt. No kun pissitti, muttei onnistunut. Emäntä soitti meidän päivystävälle ja saikin 1,5 tunnin päähän ajan.

- Max
Max:
Kerroin pari viikkoa sitten, kun sain rokotteen. Mutta rokotteesta tulikin mulle viivästynyt allerginen ihoreaktio.
Max:
Torstai oli tämän viikon pahin päivä. Aamu meni ihan normaalisti vielä. Häkkeilin vaikka satoi lunta, juoksentelin ja hypiskelin sekä otettiin kunnon painimatsi Pepsin kanssa jopa kahdesti matabi-leikkien jälkeen. Emäntä jopa erotti meidät eri tiloihin, kun sanoi ettei hänen työnteostaan tule mitään painiessamme.
Emännän lopettaessa etätyöt se taisi huomata että olen vaisumpi, mutta se ei silloin vielä tajunnut. Mutta illansuussa se tajusi, kun yritin hypätä sängylle, muttei se onnistunut ja aloin sähisemään. Sitten se hoksasi että kävelen oudosti takajalka ontuen ja sähisen välillä. Emäntä yritti kosketella minua selästä takajalkojen luota mutten antanut. Emäntä päätti antaa mulle Metacamia annoksen.
- Max
Max:
Sunnuntaina olin niin iloissani, kun emäntä saapui kotiin (oli yli kolme tuntia poissa) ja pyörin tapani mukaan jaloissa. Mutta tällä kertaa kävi hassusti; emäntä kompastui tassuuni ja minä kompastuin emännän jalkaan. Jotenkin silleen. Ja se sattui.
Pepsi:
Olen ollut viime viikot kuulema liian väsynyt. Ja en ole ollut muutenkaan oma itseni.
Emäntä päätti viedä minut Atelle tarkistukseen. Onneksi Atte on mukava eläinlääkäri ja osaa käyttäytyä. Mutta siitä en tykännyt, kun kuumeen meni mittaamaan: MURR!
Vertakin se otti tassustani. Piilotin pääni emännän hupparin sisään ja itkin sieltä miten epäreilua se on, mutta kestin urhoollisesti.
Pepsi:
Emäntä on kulkenut viimeiset 2,5 vuotta lähes joka viikko töissä toimistolla junalla (sekä useimmiten lisäksi bussilla) ja pelännyt koska se iskee matkalla, töissä tai isossa kaupungissa liikkuessa. Ei ole iskenyt. Ja nyt sitten lomalla se iski ihan puskista. Mökkireissulla. Ilman mitään ihmispaljoutta tai aivastelevia ihmisiä. Arvaatte kyllä mikä.