Näytetään tekstit, joissa on tunniste sairas. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sairas. Näytä kaikki tekstit

torstai 3. syyskuuta 2026

Max sairastellut

 Max:

Mulle tuli taas jostain paiseita kasvoihin. Ei nyt oikein tiedetä mistä ne tuli, mutta emäntä aloitti kortisonikuurin (eläinlääkäri antoi puhelimessa luvan kuurille, kun näitä on ennenkin ollut). Jotain allergista ehkä. Sieniajalle myönnän olevani allerginen (yksi astmakohtauksen tapainen toissa viikolla). 
Kortisonikuuri alkoi välittömästi auttamaan ja parantamaan, koska otan lääkkeet kiltisti. Mutta sitä ei kukaan arvannut mitä seuraavaksi sain kokea.
Heräsin yöllä ja lähdin välipalalle, mutta kaatua rymähdin matkalla. Emännän ehtiessä luokseni kouristelin lattialla ja päästin pissit alleni. Sen jälkeen lähti taju.Seuraavat hetket kuljin ihan muissa maailmoissa. Pepsikin oli huolissaan ja emäntä ei saanut enää nukuttua ja tutki yöllä netistä kissan epilepsiaa

 Mä tokenin siitä ajallani, mutta seuraavat kaksi päivää vain nukutti enkä innostunut oikein mistään. Pepsi antoi minulle läheisyyttä tavoistaan poiketen. Se tuntui hyvältä. Nyt taas olen kuin mitään ei olisi ollut: saisinko herkkuja, kiitos. 

 - Max

sunnuntai 15. maaliskuuta 2026

Maxin yliherkkyys

 Max on ollut aiemmin yliherkkä kolmoisrokotteelle, mutta nyt tuli kilpirauhaslääkkeestä samat oireet; kasvoihin ja muualle ihoon monta ilkeää paisetta. 

Maxin silmä alkoi jopa sulkeutumaan illalla pari viikkoa sitten, kun kaksi paisetta vain kasvoivat silmän alla. Niinpä emäntä soitti heti seuraavan aamuna eläinlääkärille. 
Vaikka Max väitti kopassa, että olisi pärjännyt kotona, oli ihan selvä että paiseet tekivät kipeää eikä edes ruoka maistunut. Eläinlääkäri laittoikin Maxin kortisonikuurille ja kilpirauhaslääkitys lopetettiin siksi ajaksi.
 Max: Ei saa kuvata! En ole kuvauksellinen nyt!

Kortisonikuuri saikin paiseiden kasvun lakkaamaan ja hiljalleen ihon parantumaan niin ettei paiseet enää lisääntyneet eivätkä vuotaneet. Abilar voiteella emäntä rasvasi monta kertaa päivässä. Max kaipasi myös erityistä huomiota koko ajan ja yhä vieläkin.
Nyt sitten odotellaan että säihkysilmä on taas valmiina potrettikuvauksiin. Nyt ei kuulemma tunnu vielä yhtään kuvaukselliselta ja ilme on surullinen koko ajan. Pitää odottaa että karvat alkavat kasvamaan takaisin. Aloittelemme myös toista lääkettä, jos se kävisi paremmin. 

sunnuntai 1. helmikuuta 2026

Maxin kilppariarvot ylhäällä

Siitä huolimatta että emännällä on mielessä paljon muuta, sai se vihdoin tilattua Maxille ajan paikalliselle kunnan eläinlääkärille. Tällä kertaa Maxin vastaanotti ihana Noora. Mutta yllätys verikokeista oli että Maxin kilpirauhasarvo oli 99, kun viitearvo on 15-60.

Evidensian sivuilta lainattua: "Hypertyreoosia sairastava kissa onkin yleensä pirteä ja jopa yliaktiivinen ja saattaa nuolla itseään jatkuvasti. Jatkuva nuoleminen voi ohentaa turkkia ja turkki saattaa alkaa näyttää nuolemisesta huolimatta huonosti hoidetulta. Toiset kissat lakkaavat puolestaan hoitamasta turkkiaan kokonaan. Kissa saattaa myös olla hermostuneen oloinen ja kissan stressinsietokyky voi olla alentunut. Aineenvaihdunnan kiihtymisen vuoksi ruokahalu usein lisääntyy ja kissa saattaa alkaa juomaan ja pissaamaan paljon. Lisääntyneestä ruokahalusta huolimatta kissa saattaa laihtua hiljalleen. Osalla hypertyreoosikissoista esiintyy myös ripulia tai uloste on muutoin normaalia löysempää ja pahalta haisevaa. Taudinkuvaan voi kuulua lisäksi heikentynyt lämmönsietokyky, joten kissa hakeutuu mielellään viileään."

Näistä Max ei todellakaan ole laihtunut (ei olisi haittanut pieni painon pudotus), turkkia ei nuolla normaalia enempää eikä se ole hoitamatonkaan, hermostunut Max ei ole ja heikentynyt lämmönsietokyky.. Minkä käsityksen olette saaneet hakeutuuko Max mielellään viileään??

Se mikä sopii on että uloste on usein löysempää ja pahalta haisevaa, mutta ei se taida kovin erityistä olla? Mutta syy miksi verikokeisiin mentiin oli että Max on juonut ja pissannut reilun kuukauden ihan tavattoman paljon (siis todella paljon). Epäilys oli kuitenkin joko munuais- tai sokeriarvoista löytyvästä lukemasta, mutta ne olivatkin ihan hyvät kuten kaikki muutkin arvot. Niinpä kilpirauhanen tuli ihan puskista. 

Että nyt sitten aloitetaan lääkitys aamuin illoin. Se tuokin aikamoisia haasteita emännälle niin töissä käyntiin, omaisen luona olemiseen kuin ihan vapaa-aikaan.

sunnuntai 19. lokakuuta 2025

Kun pissittää

 Max:

No eipä tämä viikko mennyt niin kuin olin ajatellut. Ensin emäntä jo maanantaina kyseli minulta miksi käyn niin usein pikku pissillä. Mitä se sille kuuluu! Jos pissittää niin pissittää.

Mutta keskiviikkona se emäntä vasta innostuikin, kun kävin kyllä tiheään vessassa, mutta mitään ei kuulunut eikä näkynyt. No kun pissitti, muttei onnistunut. Emäntä soitti meidän päivystävälle ja saikin 1,5 tunnin päähän ajan. 

Ja niin minua vietiin. Esitin vastalauseeni, muttei se auttanut. Mentävä oli.
No onneksi oli kiva Janina päivystävänä. Olen sillä kerran aiemminkin käynyt. Ensin se kuunteli ja tunnusteli. Ja kehui minua tosi kiltiksi. Kuumeenkaan mittauksesta en edes värähtänyt.


Ja sitten se ultrasi. Mun tosin piti mennä selälleen tuohon ja karvoja ajeltiin. Mun rakko oli niin pieni, ettei siitä voinut ottaa näytettä. Janina meinasikin että minulla on varmaankin pissitulehdus ja juoksen vessassa, vaikkei hätää olisikaan. Niinpä sain kipupiikin ja lääkkeet kotia.

Emäntä on ollut nyt tarkkana, etten saa jäädä valjastellessa liian pitkäksi aikaa paikoilleni etten saisi kylmää. Vaikka minulta tulee jo ihan hyvin pissi (haisee vielä voimakkaalle).
Tämäkin iloni siis viedään minulta, etten saa syksyisten lehtien kanssa makoilla pihalla. 

- Max

keskiviikko 18. syyskuuta 2024

Rokotteesta ihoreaktio

 Max:

 Kerroin pari viikkoa sitten, kun sain rokotteen. Mutta rokotteesta tulikin mulle viivästynyt allerginen ihoreaktio.

Emäntä ihan googletti, koska ei ole ennen kuullut sellaisesta, mutta kyllä se mahdollista on vaikka harvinaista. Ajattelin kertoa parilla sanalla tästä.
Rokotteen annon jälkeen viidentänä päivänä mulle tuli pari paisetta. Emäntä ei niistä vielä huolestunut, ihmetteli vaan. Vuorokautta myöhemmin niitä oli jo kymmenen. Ja silloin emäntä huolestui. Ja pari tuli sen jälkeen vielä lisää. Suurinosa korvien ja silmien välissä. Yksi on selässä. Ne on punaisia ja välillä niistä on tullut märkää. Ne ovat välillä myös kipeitä tai kutisevia. Ja tein niihin hienot ruvet päälle.
Emäntä konsultoi eläinlääkäriä että puhdistaa paiseita ja laittaa voidetta kotona. Ensin emäntä laittoi Bepanthenia, mutta sitten se haki apteekista eläinlääkärin suosittelemaa Abilar pihkasalvaa. Olen antanut emännän hoitaa, sillä sen jälkeen on aina ollut hetken rennompi olla.

Nyt kaksi viikkoa rokotteesta onneksi näyttää jo paremmalta. Pitää keskittyä seuraavaksi karvojen kasvattamiseen, sillä jokaisen näpyn ympäriltä ovat karvat lähteneet noin sentin alueelta. Onneksi saan kammattua karvat niin ettei kukaan huomaa ehkä edes kuvista (jos ette  mene suurentelemaan kuvia). 

- Max, 

Ps. Odotan ja toivon että pihkasalvan antaminen kohta jo riittäisi, mutta emäntä sanoo että niin kauan kuin näkyy punaista niin sitä annetaan. 


lauantai 27. huhtikuuta 2024

Maxin kipukohtaus

 Max:

Torstai oli tämän viikon pahin päivä. Aamu meni ihan normaalisti vielä. Häkkeilin vaikka satoi lunta, juoksentelin ja hypiskelin sekä otettiin kunnon painimatsi Pepsin kanssa jopa kahdesti matabi-leikkien jälkeen. Emäntä jopa erotti meidät eri tiloihin, kun sanoi ettei hänen työnteostaan tule mitään painiessamme.

Emännän lopettaessa etätyöt se taisi huomata että olen vaisumpi, mutta se ei silloin vielä tajunnut. Mutta illansuussa se tajusi, kun yritin hypätä sängylle, muttei se onnistunut ja aloin sähisemään. Sitten se hoksasi että kävelen oudosti takajalka ontuen ja sähisen välillä. Emäntä yritti kosketella minua selästä takajalkojen luota mutten antanut. Emäntä päätti antaa mulle Metacamia annoksen.

Kun kahta tuntia myöhemmin tilanne ei ollut tullut paremmaksi ja annoin näkyä että minuun sattuu, emäntä meni ja soitti päivystävälle eläinlääkärille. Se sanoi että tulkaa käymään samointein. En olisi halunnut, mutta emäntä nosti minut koppaan. Ja sitten ajettiin alle 10 minuuttia ja oltiin perillä (emäntä on niin iloinen että koko alueen eläinlääkäripäivystys muutti viime syksynä ihan meidän viereen).
Taru-lääkäri tutki että kipeä olen, mutta mitään ei varsinaisesti tuntunut olevan vialla. Mun anaalirauhasissa oli kuitenkin taas tavaraa ja tiiätte mitä se sitten teki.. Olin taas aivan velttona eläintätillä ja toivoin vaan, että kun olen ihan paikallani, pääsen nopeammin ulos. Lopuksi se pisti piikin mun selkään jotain opiaidia.

Kotona olin koko yön ihanassa pöllyssä. En nukkunut koko yönä ja pidin huolta ettei Pepsi tai emäntäkään nukkuneet. Vasta perjantaina alkoi nukuttamaan puolen päivän jälkeen ja silloin päästin toisetkin päikkäreille. Nyt mulle kuuluu taas hyvää. En ole enää kipeä ja kiipeän normaalisti miten yleensäkin (en ole hyvä hyppijä muutenkaan). Emäntä seuraa mua tarkkaan, että pitääkö lähteä tutkimaan mistä kaikki johtui, mutta mä oon päättänyt että olen terve taas tai en ainakaan kerro muuta.

- Max

tiistai 6. kesäkuuta 2023

Maxin tassu kipeänä

 Max:

Sunnuntaina olin niin iloissani, kun emäntä saapui kotiin (oli yli kolme tuntia poissa) ja pyörin tapani mukaan jaloissa. Mutta tällä kertaa kävi hassusti; emäntä kompastui tassuuni ja minä kompastuin emännän jalkaan. Jotenkin silleen. Ja se sattui. 

Aloin linkuttamaan vasemmalla etujalalla ja emäntä antoi kipulääkettä. Sanoin ettei tästä tarvitse huolestua ja nukuimme yön yli. 

Kun vielä aamulla linkutin yhtälailla, en pyytänyt ulos enkä vinkunut edes herkkuja, emäntä päätti soittaa minulle ajan eläinlääkärille, jonne pääsimme maanantai-iltapäivänä. 

Mä päätin etten tule kopasta!
Mutta se ensimmäistä päivää kesätöissä ollut Tiina otti katon päältäni pois. Ja sitten se kuunteli sydämeni ja teki muut perustutkimukset, vaikka olin ihan lötkö ja leikin kuollutta (kuten aina eläinlääkärillä). 
Kiva Tiina totesi ettei tassussa tunnu olevan murtumia eikä turvotusta ja koska varaan sille kuitenkin, niin hoidetaan kipulääkkeellä jos se menisi sillä ohi. Onneksi! Samalla se katsoi että hammaskiveä alkaa olemaan (vastustan tätä diagnoosia), selässäni oleva iso rupi todennäköisesti paranee itsekseen ja anaalirauhaset olivat taas täynnä. Ja sitten se paineli peppuani. Olin edelleen aivan lamaantunut ja se Tiina kehui että olenpa kiltti ja rauhallinen kissa.
Lopulta pääsin koppaani piiloon kipupiikin jälkeen. Joko mennään kotiin?
Kotona kiersin joka paikan, söin ja sitten nukuin makoisat unet keinutuolissa. Tänä aamuna pyysin emännältä herkkuja ja sitten ulos, jotka kuulemma olivat hyviä merkkejä. Linkutan edelleen, joten toivotaan että tassuni kipu paranisi pian ja pääsisin kunnolla juoksentelemaan.


sunnuntai 4. syyskuuta 2022

Pepsin väsymys

 Pepsi:

Olen ollut viime viikot kuulema liian väsynyt. Ja en ole ollut muutenkaan oma itseni.


Mutta kun minua vaan nukuttaa niin mahdottomasti!

 Emäntä päätti viedä minut Atelle tarkistukseen. Onneksi Atte on mukava eläinlääkäri ja osaa käyttäytyä. Mutta siitä en tykännyt, kun kuumeen meni mittaamaan: MURR! 

Vertakin se otti tassustani. Piilotin pääni emännän hupparin sisään ja itkin sieltä miten epäreilua se on, mutta kestin urhoollisesti.

Ja mitä löytyi? Ei mitään, kaikki arvot niin hyvät ettei mitään selkeää löytynyt. Atte oli sanonut että seuraillaan ja tarvittaessa kokeillaan kipulääkettä, jos se auttaisi oloon. Tuumasin sitä päivän pari ja ajattelin että ehkä minun pitää sitten nukkua vain vähemmän, niin emäntä on tyytyväinen enkä joudu syömään lääkkeitä.
Ja niinpä olen taas lähtenyt päivittäin valjastelemaan (näillä säillä en lähde enää kahdesti kuten Max), otan päivänujakat Maxin kanssa ja olen taas auttanut emäntää töissä ja tässäkin kirjoitamme yhdessä tekstiä. Olen myös pitänyt unet normaaleina. Ja kaikki ovat taas tyytyväisiä!

- Pepsi
Emännän jälkikirjoitus: Vein Pepsin eläinlääkäriin, koska sen käytös huolestutti (ainainen nukkuminen ja haluttomuus esim ulkoilla). Mutta käynnin jälkeen tilanne palautui ennalleen ja nyt vain seuraan. Jäi arvoitukseksi mikä kiikasti. Tarvittaessa sitten kokeillaan lääkettä.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2022

Hoitotyötä lomalla

 Pepsi:

Emäntä on kulkenut viimeiset 2,5 vuotta lähes joka viikko töissä toimistolla junalla (sekä useimmiten lisäksi bussilla) ja pelännyt koska se iskee matkalla, töissä tai isossa kaupungissa liikkuessa. Ei ole iskenyt. Ja nyt sitten lomalla se iski ihan puskista. Mökkireissulla. Ilman mitään ihmispaljoutta tai aivastelevia ihmisiä. Arvaatte kyllä mikä.

Niinpä aloin hoitajaksi. Onneksi kävin koulutuksen jo 14-vuotta sitten hoitoalalle oppisopimuskoulutuksena ja pitkästä aikaa päteviä taitojani taas tarvittiin.
Mutta hoitajankin on syytä pitää välillä taukoa. Silloin määräsin hetkiseksi apulaishoitaja Maxin valvomoon. Palasin kuitenkin taas pian itse paikalle, sillä en luottanut apulaishoitajan pätevyyteen.
Ei ole helppoa sairaan emännän hoitaminen. Monta kertaa pahimman päivän aikana kehräsin emännän uneen, jotta se sai levättyä ja paranneltua itsensä. Ja sitten valvoin itse vieressä emännän unta. Näin meni 32 tuntia. Sitten se heräsi pirteänä.
Sen kunniaksi emäntä lähti istumaan takaovelle. Tässä se ihailee muurinkellojaan. Tuo oikeanpuoleinen on jo vuosia vanha, mutta kukkii uudestaan joka kesä ruukussaan. Siinä on kauniit kerrotut siniset kukat.
Ai mitä tuolla taustalla tapahtuu? Piti vähän purkaa paineita.
Max: Miten se nyt noin oli tulinen, vaikka on nukkunut emännän kanssa hyvät ja pitkät unet..?

lauantai 28. syyskuuta 2019

Maxin syyskohtaus

Tänä aamuna lähdimme käymään kesäkodilla. Max ei ole päässyt käymään siellä muutamaan viikkoon, joten Max pääsi tällä kertaa mukaan.
 Kaikki meni aluksi hyvin. Max kiersi tarkistamassa sisätilan remonttimuutokset ja sitten halusi ulos. Siellä syötiin aamupalaksi reilusti heinää ja ruohoa.
Ja tutkittiin innokkaasti pihan paikkoja.
Sitten tuli ruoho-oksut. Siinä ei mitään outoa ole, sillä niinhän aina käy. Mutta Max ei palautunut normaaliksi oksujen jälkeen. Poika kyyhötti maassa. Aluksi en kiinnittänyt siihen huomiota, mutta muutaman minuutin jälkeen se alkoi tuntua oudolta ja menin katsomaan tilannetta tulppaanien istutukselta.
Maxin hengitys rahisi ja se oli lähes veltto. Kun nostin Maxin syliini ja istuuduin peräkärryn kulmalle (pahoittelut huonosta kuvasta), niin se vaan löhösi vaikeasti hengittäen jalkojeni päällä. Silloin alkoi iskeä paniikki. Ikenet olivat hyvin värittömät ja kunto oli selkeästi yhtäkkiä romahtanut. Mietin että mitä tämä on ja mitä teen.
Yhtäkkiä tuli mieleen että lähes joka syksy Max on sairastanut syysflunssan juuri tähän aikaan vuodesta (viimeksi siitä on kerrottu täällä). Olen päätellyt sen johtuvat sienistä tms. Sisällä Maxin olo on ollut aina parempi kuin ulkona. Niinpä päätin kokeilla pikaista paluuta kotiin. Max siis koppaan ja muutaman kilometrin ajomatka nopeasti kotiin.
Jo automatkalla Max tuntui virkistyvän ja kun Max pääsi kopasta poika oli jo melkein normaali itsensä. Hengityksen rahina väheni kokoajan ja lopulta hävisi. Eläinlääkärihän tämän ehkä tutkisi ja antaisi hoidon (kerran käytiin, silloin ei selvinnyt mitään), mutta kokeilemme nyt ensin vain että Max ei pääse ulos eikä kesäkodille ennen pakkaskauden alkua. Se hyvä puoli kerrostalon ylimmässä kerroksessa asumisessa on, että sienille ei altistu. Toivottavasti ulkoilukielto pitää vaivan loitolla.