Toukokuun kukkia

Max:

Emäntä ja minä ollaan päässyt kukkien vauhtiin. Eikä se haittaa minua yhtään, rakastan kukkia.

Tää on jännä uusi projekti. Odotan jännityksellä mitä tästä tulee. Emäntä siis laittoi lavan maahan, täytti mullalla ja kylvi kukkien siemeniä.

 Vielä ei näy mitään. Tai hetkinen nousee tuolta joku pieni alku.

Mutta kyllä meillä jo kukkiikin. Tarhakylmänkukka on ihanan violettina.

Valkovuokko istutus kolmatta kesää. Kyllä se tästä leviää.

Keltainen kevätvuohenjuuri. Yhtenä iltana satoi vähän, niin lehdillä on vesitippoja. Olisi saanut sataa enemmänkin.

Tuomi. Minä alla huumaavassa tuoksussa.

Ja ensimmäinen tulppaani!

Kukat on ihania, mutta vasta leikattu ruoho vasta onkin. Mikä onni makoilla katsellen ja haistellen ympärilleen!

 

- Max

Katuharja tuunattuna osa2

 Pepsi:

Pyysin emännältä minun näköistä katuharjaa ja sehän innostui käyttämään lopun servettilakkansa siitä purkista.

Eikö olekin hieno servetti!

Harjaksi emäntä valitsi harmaan harjaksen. Se sopii minusta hyvin servetin väriin.

Ja katsokaa nyt miten hieno siitä tuli!

Jos kuvion olisi halunnut näkyvän paremmin, olisi pitänyt harja ensin maalata valkoiseksi ja sen päälle servetti.

Mutta tärkeintä on että minä tiedän miten hieno kuvio siinä on.

- Pepsi

Saaristossa ja juhlissa

 Emäntä lähti reissuun. Junalla Turkuun, jossa vastassa oli juuri 18 vuotta täyttänyt Miukumaan Sofi. Juhliin palaan vähän myöhemmin.

Emäntä on pitkään haaveillut Turun saaristosta. Joo, on hän nähnyt sen viikkarin kannelta, mutta haaveena oli nähdä sitä myös muilta osin kuin isosta laivasta laivaväylältä käsin. Nyt astuimme perjantaina Miukumaan mamin kanssa Nauvosta yhteysalukseen ja siitä alkoi vajaan parin tunnin matka toiseen emännän haaveeseen eli Saaripalstalle.

 Mennessä aluksella oli autoja ja matkustajia (18 ihmistä ja 2 kissaa), joita tiputeltiin matkan varrella eri saariin. Palatessa olimme kaksin aluksella ja saariin ei poikkeiltu. Sää oli loistava meripäivälle.

 Perillä lauttarannassa oli Saila vastassa ja kävelimme Saaripalstalle saaren halki kulkevaa hiekkatietä pitkin.

Ja yksi unelma toteutui; nähdä oikeasti omin silmin miltä kaikki Saaripalstalla näyttää kaikkien blogikuvien jälkeen, joista on yrittänyt saada käsityksen että mitä ja missä.

Ihana Ransu lupasi toimia oppaanani.

Sisällä oli idyllistä, mutta enemmän teki mieli kierrellä ulkona.

Ransu näyttää isoa ja kaunista pihaa.

Ihana oli nähdä kaikki ne kukat, jotka olivat jo kukassa. Ja se lupaus mitä kaikkea on tulossa, sillä nuppuja ja varsia nousi niin monenlaista ja -väristä.

Ruusutulppaani 💓

Myös Musti kävi tervehtimässä, mutta pehtoorilla oli kovasti kiireitä.

Ulkohuussin minihuussin sain nähdä myös livenä.

Kolmisen tuntia oli aikaa olla perillä. Sitten koitti makoisan kahvittelun ja kaiken kauniin jälkeen 1,5 tunnin paluumatka Nauvoon ja siitä edelleen Turkuun. Kaikki oli merellä ja saarella niin eri näköistä ja tuoksuista, äänimaailma mukaan lukien, aina sisämaassa asuneelle. Mikä kokemus ja mikä onnellisuus!

Lauantaina juhlimme sitten Sofia 18 vuotta. Kaunis ja ystävällinen Sofi oli tehnyt hyvät purtavat herkullisista kissakekseistä lähtien. Sofin omalla herkkupöydällä oli tahnulia ja hyvin se näytti maistuvan. 

 

Olipa hieno reissu!

Toukokuinen musta mies

 Max:

Ei kai taas. Juurihan se kävi viime toukokuussa kesän kynnyksellä. Nytkö taas on aika nuohota meidän takan piippu.

Jos olen ihan hiljaa, niin se ei ehkä huomaa minua.

Pepsi on ihan paniikissa häkissä. Mutta siellä se on turvassa (oli vielä 1,5 tuntia nuohoojan jälkeenkin häkissä turvassa).

Mutta mä olin rohkea. Tai yritin olla. En mä kuitenkaan pelännyt kuin vähän. Tai ehkä vähän enemmän, kun näin että musta Pepsi pelkäsi mustaa miestä.

Siitäkin selvittiin. Nyt voi kukat alkaa kukkimaan, sillä keväinen velvollisuus on taas hoidettu vuodeksi ja käyttölupa lämpölähteelle saatu.

- Max

Mökkeilykausi avattu

 Pepsi ja Max:

Päästiin ekaa kertaa mökkeilemään tänä kevätkesänä. 

Mennessä oli kauhia myrskytuuli. Meitä pelotti veneessä, kun se keikkui, mutta eipä meillä ollut vaihtoehtoja kuin vain pysyä hiljaa paikoillamme ja toivoa että selvitään kuivana.

Ensimmäiset päivät mökillä tuuli niin kovasti, että meille riitti ikkunoista kevään tarkkailu. Niinpä nautimme makoisista unista monta kertaa päivässä.

Vihdoin ulkokelit koittivat.

Ja Pepsi pääsi rantaan. Että se olikin mahtavaa!

Mutta laituri oli kadonnut! Kahden päivän kova pohjoistuuli vei jopa meidän tukevan laiturin mennessään ja hajoitti sen moneen osaan. Onneksi kivi jäi.

Maxikin uskalsi ulos. Mutta ei kovin kauas mökistä.

Emännän välikuva metsästä.

Emännän isä teki jotain jännää juttua takaterassille/parvekkeelle

Pääsimme tässä vaiheessa testaamaan ja tämähän näyttää lupaavalta. Ilman tarkkailua emme vielä saaneet kissaystävällisellä parveke/terassilla olla, koska sitä ei oltu vielä tehty Pepsin kestäväksi. Seuraavalla mökkeilykerralla kerromme että mitä tästä tuli ja mitä tykkäämme.

Ja uusia kertoja tulee. Kesästä tulee jänskä. Emäntä aloitti juuri neljän kuukauden vuorotteluvapaan ja tiedossa on monta seikkailua!

Kiitos kaikille 10v blogiamme onnitelleille! Arvonnan voittajaksi nousi virallisten valvojien läsnäollessa lappu, jossa lukee Nelliina. Onnea voittajalle!

Maxin kevätvaljaat

 Max:

Emäntä aina sanoo että mulle on tosi vaikeaa löytää hyviä valjaita, jotka ovat hyviä vielä hetkenkin päästä. No nyt sain taas uudet käyttötestiini.

Hyvä puoli on että nämä on helppo pukea. Ja ne tuntuvat hyvältä päältä.

Kaulan kohta on mulle tärkeä, sillä valjaat eivät saa yhtään painaa kurkunpäähän.

Sitten nämä on aika nätit musta. Sopii väreihini.

Emäntä on lisäksi tyytyväinen että valjaat ovat tukevat, enkä ole saanut aseteltua tassujani silleen että valjaista pääsisi karkaamaan. 

Eikun paljon vaan valjastelua, jotta pääsen testaamaan valjaita paljon myös käyttötunneissa!

- Max

Blogi 10 vuotta

Kun vihdoin uskalsimme  julkaista ensimmäisen blogitekstimme, kalenterissa luki 10.5.2014. Tasan kymmenen vuotta sitten. Ja mihin seikkailuihin olemme päässetkään!

 Vaikka vuodet ovat vierineet ja ikää tullut lisää mittariin, niin tietyt asiat ovat pysyneet.

Max rakastaa valjastelua.

Pepsi on kova työntekijä tietokonehommissa remonttihommien lisäksi.

Max rakastaa riippumattoja erilaisissa muodoissaan

Pepsi inhoaa kuvausta, mutta rakastaa seikkailuja ja mökkeilyä (kuva vuoden takaa). Niin ja herkkutikkuja!

Erityiskiitos kaikille blogimme seuraajille ja bloggaajakavereille, joiden ansiosta on ollut ilo jatkaa blogia vuodesta toiseen. 

Kymmenen vuoden kunniaksi järjestämme arvonnan. Aikaa osallistua arvontaan on  14.5. saakka. 

Palkintona on ihana Lapuan Kankureiden lahjoittama Kissanpäivät pyyhe kanelin värisenä. Pyyhe on 60% pellavaa ja 40% puuvillaa. Lisäksi kissoille on hiirilelu, sillä jos ihmiset saavat kissan niin kissa tarvitsee hiiren 😸

Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tätä blogipostausta ja/tai instagram sivuamme Tassulinna. Arvomme yhden palkinnon, mutta osallistumalla sekä instassa että  blogissa, tuplaat mahdollisuutesi. Jos kommentoit blogissa anonyyminä, niin kirjoitathan nimimerkkisi kommenttiin. Jos voittajaa ei tavoiteta, arvomme palkinnon uudestaan. 

 

 

- Pepsi ja Max