Näytetään tekstit, joissa on tunniste Espanja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Espanja. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 12. marraskuuta 2023

Valoa hakemassa

Yhtenä harmaan syksyisenä päivänä emäntä pakkasi laukkunsa ja lähti reissuun etsimään vieläkö valo ja aurinko löytyisi jostain. 

 

Kohde oli vanha tuttu Torrevieja, Espanjassa. Ja sieltä se aurinko ja valokin löytyivät.

Jostain ihmeen syystä emännän silmät löysivät kävellessään kissoja sieltä ja täältä. Joskus ihan kotipihansa ääreltä.
Mutta jopa merenrannan kallionkielekkeen alta.

Surullistahan kodittomia kissoja oli kohdata. Mutta emännän olemus tuntui olevan sellainen, että kun hän vain pysähtyi, juoksi paikalle monta kissaa katsomaan löytyisikö jotain herkkuja. Ja toki emäntä oli varautunut herkkupussilla, josta hän heitteli maahan herkkuja - kosketusta vältettiin puolin ja toisin, mikä oli hyvä sillä osa kissoista oli selvästi sairaita.

Markkinakissalla oli erikoisesti luutunut häntä. Hän käyttäytyi siihen malliin että omistaisi koko markkinat. Ehkä omistikin.

Merivesi oli jo viileää, mutta rantahiekkaa pitkin oli kiva kävellä paljain jaloin. Vieressä olevat suolameret ja suolavuoret taas olivat vain tarkoitettu ihailuun kaupunkijunaretkellä, sillä se on tuotantoaluetta.

 Kotona Tassulinnassa oli matkan jälkeen hyvin tarkka matkalaukun tarkastus. Varmasti sata kertaa tarkempi kuin lentokentillä. Ja kyllä sieltä lopulta löytyi Pepsille ja Maxille herkkupussi, mikä on tuntunut maistuvan erittäin maukkaalta.

Emäntä tankkasi itseensä valoa, harrasti liikuntaa runsaan kävelyn merkeissä, teki hyviä vaateostoja ja sai energiaa että päästään taas tämän pimeän ajan yli.

torstai 27. huhtikuuta 2023

Palapeli Villajoyosasta

 Max:

Emäntä osti innoissaan talvella palapelin jostain faceryhmästä. Hän halusi juuri tuon palapelin, vaikkei siinä ole edes kissoja! Mutta sen takia kuulemma on emäntä on itse käynyt siellä Espanjan Villajoyosassa muutaman kerran.

Max: Okei, mä autan!

Ai, mikset tarvitse minun apuani.Se ei ollut kyllä kiltisti sanottu!
Pepsi: Hmm, tuo pala kuuluu kyllä tänne eikä tuonne.

Voinko auttaa tänään? Ai enkö tänäänkään, voi harmi.

Max: Miten kauan tässä kestää. Ymmärrätkö että olisi jo aika mennä nukkumaan.

Vaikka, voinhan minä nukkua tässäkin kanssasi.
Pepsi: Emäntä hyvä, se pala kuuluu tuohon häntäni päähän.
Vihdoin! Tässä yllä palapeli ja alla emännän kuva vuodelta 2017 (kuvassa vain osa palapelin taloista).

Max: Nyt olen auttanut niin hurjasti, että ansaitsen herkkuja, ulkoilun, herkkuja, rapsuja ja vielä pari herkkua!
 

torstai 2. joulukuuta 2021

Torreviejan ympäristön kissat ja muuta

 Emäntä palasi Espanjan reissulta (vierailulta isälleen). Sää oli enimmäkseen reissulla poutainen, mutta päivälämpötila pyöri 15-19 asteessa ja aamuisin oli niin viileä, että onneksi sormikkaat olivat mukana. Valoa kuitenkin riitti ja valokuvia tuli otettua (hurjasti). Tässä pienen pieni maistiainen.

Espanjassa kissoja näkee monessa paikassa. Kissoista pidetään useimmissa paikoissa huolta; viedään säännöllisesti ruokaa ja tehdään suojia.
Puistoissa on usein kanoja, kukkoja ja tietenkin puluja. Lisäksi voi löytyä hanhia, kalkkunoita ja vapaita papukaijoja.
 Vanhaa tuttua, Lakua, oli kiva nähdä pitkästä aikaa! Ikää on jo noin 17 vuotta, mutta herkkutikut maistuivat yhä edelleen päivästä ulkotuolilla varjossa nauttineelle Lakulle.
Lakun reviirille oli tullut toinenkin kissa, joka olisi tietenkin halunnut myös osansa herkuista. Laku kuitenkin sähisi ettei saa antaa ja talon isäntäkin piti parempana ettei vierasta kissaa opeteta että Lakun ruokia saisi syödä. Kissoja nimittäin olisi tulossa enemmänkin pihaan.
Markkinoiden väriä. Kasvomaskeja muuten käytettiin joka paikassa; kaupoissa, markkinoilla ja sisätiloissa se oli pakollinen, johon ei ollut myönnytyksiä (heti tuli sanomista vartijoilta/myyjiltä jos ei ollut). Ulkonakin noin puolet käytti maskia kävellessään kaduilla.
Yksi kissamajoista puiston puussa.
Aallonmurtajan kupeessa voi ihailla maisemia ja kissoja.

Kukkia kukkii puissa joka kulmalla. Tässä autojen takana kapokkipuita ja niiden takana ihmepensaita (ja palmu).
 
Ruokaa tuli syötyä aina välillä ulkonakin ja se oli edullista ja hyvää! Alla kuva kyllä herkuttelusta markkinapäivänä; churroja 😋
Tämän seuralaisen kanssa pidimme puistossa sadetta; äkillinen sadekuuro kesti muutaman minuutin.
 
Matka oli kiva, mutta parasta kyllä oli palata omaan kotiin omien kissojen luo!

torstai 25. marraskuuta 2021

Retki Alcalá del Júcariin

Emäntä on siis reissussa Espanjassa, Costa Blancalla. Paluu on jo edessä ja muutama matkakertomus tulossa (emäntä yrittää suuresta valokuvamäärästä tehdä tiivistetyt jutut). Ensimmäisenä haluan esitellä kohteen, johon olin haaveillut jo vuosia ja nyt teimme sinne vuokra-autolla retken isäni kanssa: Alcalá del Júcar.

Espanjan tiethän on hyväkuntoisia. Niitä on hyvä ajaa, tosin välillä vauhti on kova ohittavilla ja rekoilla taas mäkisestä maastosta johtuen hidas, joten saa olla tarkkana mihin väliin auton nokan työntää.
Matkasimme 190 km rannikolta sisämaahan päin. Ja sieltä monen mutkan jälkeen oli yhtäkkiä edessä ihastuttava Alcalá del Júcar!
Kaupungin historia ulottuu kauas. 1200-luvulla Alfonso VIII on taistellut alueella jne. Nykyisin alueella asuu vajaat 1.200 asukasta. 
Kaupungin asutus on osittain rinteessä ja osittain rinteen sisällä luolastoissa (julkisivut vain kapeille kujille). Turisteja varten on muutama kohde. Mennäänpäs sisälle Cuevas del Diabloon.
Sisäänpääsy tähän luolastoon maksoi 3e/hlö, joka oli hyvin kohtuullinen. Saimme aikaa vietettyä kuitenkin jopa tunnin verran kierrellessä ja istuskellessa takaterassilla (valintainen juoma sisältyi hintaan). Maskit piti pitää täälläkin, kuten jokapaikassa Espanjassa ettei tule sanomista. 
Kaupungin puolelta käveltiin tunnelia vuoren läpi. Ja toisella puolella odotti takaterassi maisemineen!
Luolaston huoneet eivät ole mitenkään pieniä. Kuvassa näkyy että tässäkin oli kyseessä iso juhlasali, johon mahtuu kymmeniä ihmisiä. Kerrassaan hieno kohde tutustua.

Hämärän laskeuduttua (klo 18 maissa) oli kaupunki iltavalaistuksessaan. Jyrkillä ja kapeilla kujilla en olisi halunnut pimeässä olla, sillä valoisassakin oli jo tarpeeksi haastetta.
Aamulla aurinko nousi vuorten takaa hitaasti valaisten yhä enemmän ja enemmän. Kuvassa edessä hotellimme, jossa nukuimme hyvät unet. 
Aamulla oli tunnelmallista. Papat olivat aamupiireissään ja Buenos Dias tervehdyksiin sai vastailla. 
Ja kissakin oli päässyt aamu-ulkoilulle. Tällä kyseisellä kaverilla oli panta kaulassa. 
Niin kaunista! Kuvista ei välity se tunne ja aitous mitä silmät näkevät ja korvat kuulevat (joki, koirien haukunta, arkiset äänet, kirkonkellon soiminen joka 15.minuutti..) ja johon ei turisti heti kyllästy.

Lopuksi nousimme autolla vielä kaupungin yläpuolelle mäelle. Tänne haluan uudestaan!