keskiviikko 30. maaliskuuta 2022

Talvimökkeily

 Pepsi:

Kun kuulin että olemme lähdössä mökille, kuvittelin mielessäni heti myyrästysmaastot, järviveden ja emännän jakamattoman ajan. No ei se ihan niin viime viikonloppu sitten kuitenkaan mennyt..

 

No ensinnäkin en lähtenyt kaksin emännän kanssa, vaan Max lähti mukaan. Emäntä halusi testata monen vuoden tauon jälkeen että olisiko Max kypsynyt myös matkusteluun. Ja minun pieneksi pettymykseksi se oli. Max ei ensinnäkään huutanut autossa (maukui ehkä yhtä monesti kuin minä eli ei kovin useasti - lähinnä niitä risteysohjeita)

Matka autolta saariautolle, joka yleensä mennään salmen yli soutaen (joka on muuten tosi jännää), menikin nyt kävellen sitä järveä pitkin. Jäätä pitkin! Pääsin emännän isän selkään repussani. Viiman takia emäntä peitteli vähän reppua. Max matkusti boksissa (heh, emäntä joutui raahaamaan sitä koko järvimatkan 😹)

Mökillä halusin pian ulos. Mutta pettymys; missä minun myyrät ja järvivesi on?! En tykkää, haluan takaisin sisälle!

Max vei minun oleilupaikkani vinttitilan rappujen yläpäässä. Tylsää.

Max pääsi mökkitunnelmaan nopeasti (liian nopeasti). Se kiersi ikkunoita ja halusi nähdä joka suuntaan. Se ihmetteli mikä tuo iso valkoinen pelto on 😹
Lauantaina oli kova talvimyrsky. Tuuli niin että ikkunat natisi ja nurkat paukkui ja pidimme täysin sisäpäivän. Nautin pitkät päiväunet omassa kopassani, jota en luovuttanut Maxille! Parhaat unet saa mökkikopassa!
Max vei minun sylipaikkanikin.
Mitähän tästä Maxin mökkeilystä pitäisi ajatella. Onko se teistä OK vai ei?

sunnuntai 27. maaliskuuta 2022

1000 postausta ja 8 vuotta + arvonta

 Tämä on Tassulinnan tuhannes (1.000) postaus. Kahdeksan vuoteen on mahtunut monta juttua. Itse asiassa kahdeksan vuotta tulee täyteen vasta toukokuussa, mutta juhlitaan se nyt tässä samointein. Tuhannen postauksen kunniaksi esittelemme kahdeksan vanhaa kuvaa, yksi jokaiselta vuodelta; valinnat on tehty ihan summamutikassa.

Blogin ensimmäinen kuva 10.5.2014. Erittäin harvinainen tilanne edelleen että Max ja Pepsi ovat näin vierekkäin.

2015. Pepsi sai kaksoisolennon kotiin (koristepatsas se oikeasti on ja edelleen viettää kesät etuoven vahtina)
2016. Max rakastaa valjastelua turvallisessa kotipiirissä.
2017. Asuimme isommassa kaupungissa ja kissat saivat rattaat päästäkseen kerrostalosta metsään lenkkeilemään.
2018. Max on aina osannut kuvissa poseerauksen ja söpöstelyn.
2019. Kaapin päällä on jännää. Max tosin ei viivy kuin hetkisen, kun Pepsi on aina valmis jo muuttamaan katon rajaan. Onko Maxilla korkean paikan kammo?
2020. Kuningatar valvoo Savon mökkireviiriään, jota niin rakastaa.
2021. Pihatyöt voivat olla vaativia. Välillä on hyvä pitää tauko kitkemisestä ja komentaa emäntää jatkamaan.

2022. Max leikkii arvontapalkinnolla. 

Eikun hetkinen, tämä onkin uusi kuva. Mutta eipä mitään, pidetään arvonta tuhannen postauksen kunniaksi! Mukaan tulee jotain yllätyskivaa ihmiselle ja kissalle (tai jos on kyseessä joku muu eläin niin emäntä keksii sille sopivan). Kissalle on tulossa tämä kiva matabikynä, jos Max ei ole ehtinyt piilottaa sitä.

Jos siis haluat osallistua juhla-arvontaan niin kommentoi tätä postausta lauantaihin 2.4. klo 12 mennessä. Anonyyminä kommentoidessa jätä nimimerkkisi kommenttiin. Jos voittaja ei ilmoittaudu parin päivän sisällä nimen julkaisemisesta, arvomme palkinnon uudestaan. 
Mikäs tähän sopisi kuvatekstiksi?

torstai 24. maaliskuuta 2022

Pepsin maalisulkoilu

 Pepsi:

Olen koko talven tarkkaillut reviiriäni, mutta nyt kun kevät saapui mahdollistaa se paljon tarkemman partioinnin. Sillä aurinko lämmittää jo mukavasti ilmaa ja tassut eivät niin palele.

Yksi velvollisuuksistani on autojen huolto. Jos ei nyt konepellin alle aina mennä työskentelemään, niin on kuitenkin tärkeä tarkistaa puskuri, renkaat ja niin edelleen, kyllähän te tiedätte (ps nämä kuvat on otettu ennenkuin autopaikka muuttui luistinradaksi).


Onneksi ulkorakennuksen terassin kaidekin on sulanuyt, niin siinä on hyvä tarkkailla vähän pitemmän aikaa.

Samoin puusta on hyvä seurata muuttolintuja.

Ja kun velvollisuudet on hoidettu voi ottaa taukolevon.

- Pepsi

sunnuntai 20. maaliskuuta 2022

Puuhommia

 Pepsi ja Max:

Tämä viikko on ollut kovin koivutäyteinen. Maanantaina pihaan karautti ratsullaan autollaan puunkaataja ja kaatoi neljä iso koivua, joista yksi jo uhkaili kaatuvansa talon päälle. 

Kylläpä muuttui maisema. Max halusi muutaman päivän kuulostella tilannetta ensin häkistä ennenkuin halusi takapihalle valjastelemaan muuttuneeseen maisemaan.
Pepsi taas oli heti valmis puuhommiin. Tästä poikki ja pinoon. 
Tai itse asiassa nämä voisikin jättää kulkureiteiksi! Paljon kivempaa ja jännempää kulkea kuin maassa.
Ja oksat soveltuvat erittäin hyvin kynsien teroitukseen!
Ja taivaskin on paljon lähempänä kuin maasta katsottuna.
 
Maxikin innostui lauantaina testaamaan. Kyllä onkin kätevä reitti. 
Pepsi: Jaa, se niistä reiteistä. Mutta emäntä hei, jos aiot lämmittää näillä takkaa on ne kyllä vähän liian isoja polttopuita. Taitaa sinulla olla vielä hieman urakkaa jäljellä ennen ensi talvea.

tiistai 15. maaliskuuta 2022

Kevät on täällä

 Emäntä kertoo:

Max ei ole juuri talven aikana käynyt ulkona valjastelemassa. Kerrat ovat yhden käden sormilla laskettavissa, jolloin ulkona on käyty tarkistamassa että vielä on liian talvista. Mutta kun kuukausi vaihtui maaliskuuksi alettiin ulos pyytämään aina välillä, ajan koko ajan lisääntyessä muutamasta minuutista varttituntiin ja vähän yli.

Max: Voisin käydä ulkona!
Max: Tässä on mun polku kevätmaisemiin tontin takarajalle.
Täällä on viime kesäistä heinää. Tosin emäntä sanoo etten saisi tätä jyrsiä kun ei se olisi oikein järkevää.
Kevät ja aurinko! Voiko parempaa ollakaan!

Olipa kivaa, mutta nyt voisin mennä sisälle ottaamaan rennon aurinkokylvyn.

Aurinkoista kevättä kaikille kamuille!

- Max

sunnuntai 13. maaliskuuta 2022

Kukkien keväthuolto

 Max:

Emäntä totesi ääneen että nyt on hyvä aika hoitaa kukkien keväthuolto. Sanoin olevani heti valmis.

 

Ensin seurasin sivumpaa, mutta kun työskentely näytti tarvitsevan apua, niin tarjosin tietenkin asiantuntemustani.
 

Hmm, paha paikka. Mitä näille oksille pitäisi tehdä?

Luulen että näistä voisit emäntä vielä katkaista jotain pistokkaita.

Tästä emäntä, tästä leikkaa pistokas.
On tämä tarkkaa hommaa. Voisin levittää myös multaa, mutta emäntä haluaa välttämättä tehdä sen itse.
No mä puuhailen täällä piilossa omiani..

Nyt on kukat saaneet uutta multaa ja ensimmäiset tomaatin siemenet istutettu. Ja meille uusi kauraviljelys. Veikkaan että kaura tulee olemaan parasta 😺

- Max

torstai 10. maaliskuuta 2022

Kirja/podcast -esittely: Keinuva koti

 Koska emäntä on niin ihastunut sunnuntaiaamuisin ilmestyviin Keinuva koti - podcastin osiin, hän tilasi joululahjaksi itselleen Meretniemien kirjoittamat kirjat Matka kotina ja Maailman laidalla. Ja haluaa välttämättä kertoa teillekin nyt jotain niistä.

Perhe Meretniemi - isä, äiti ja kolme lasta (lähtiessä 9, 7 ja 5-vuotiaat) - myyvät omaisuutensa Suomessa ja lähtevät maailmanympäripurjehdukselle. Ja siitä alkaa seikkailu!

Matka kotina -kirjassa lähdetään Turkista ja saavutaan lopulta Panamaan. Maailman laidalla -kirjassa lähdetään taas Panamasta ja saavutaan Amerikan Samoalle (yksi Tyynenmeren saaristoista). Ja matkaa ei tehdä kohde edellä vaan elämästä nauttien. Eli hiljalleen, kiertäen, kokien ja tutustuen erilaisiin paikkoihin, kulttuureihin ja mahdollisuuksiin. Miettien matkan varrella mihin seuraavaksi mentäisiin.
Meri on tietenkin koko ajan läsnä. Kalat, delfiinit, hait, korallit.. ja kaikki muu mitä voi tulla vastaan. Surut sekä ilot.
Lapsiperheen arki veneessä tuodaan esille. Ei se venekoulun pitäminen vaikutakaan siltä että lapset olisivat aina innoissaan uuden oppimisesta ja vanhemmat jaksaisivat opettaa kärsivällisesti. Eikä ruoanteko aina ole niin juhlaa veneen kallistellessa aalloilla niistä aineksista mitä kaupasta onkaan sattunut löytymään. Eikä kaikki pysy aina purjeveneessäkään ehjänä.
Atlantin ylitys. Tyynenmeren ylitys. Ja monta muuta pitempää ja lyhempää pätkää. Miten ne suoritetaan perhemiehistöllä.
Lapset, jotka tekevät reissusta värikkäämmän. Legoleikit ja pehmolelut kuuluvat myös purvenelasten elämään. Mutta joka lapsi ei pääsekään snorklaamaan värikkäiden kalojen kanssa atolleilla tai saa leikkikavereita, joiden kieltä ei edes osaa.
Pidän kirjoissa erityisesti siitä, että molempien n 250-sivua sisältävät hurjan paljon kauniita kuvia, tarinoita, kuvauksia, arkea, juhlaa, paikallisia, muita purjehtijoita, laitteiden rikkoutumisia keskellä ei mitään, ruoka-ohjeita venekeittiöön.. Lukemista riittää! Ja kaikkea värittää hienot kuvat, joihin voisi upota.
Keinuva koti -podcast taas vie sanoina näihin kaikkiin ihmeellisyyksiin ja elämään purjeveneessä. Mietin kirjoja tilatessa että olenko kuullut jo kaiken podcasteista, mutta ei. Kirjoissa ja podcastissa on pitkälti eri jutut. Kerrottavaa tuntuu riittävän. Ja vaikka olisikin kerrottu samasta tilanteesta, on se värikkäinä sanoina ihan erilainen kuin kirjaan kirjoitettuna. Eli kyseessä ei ole äänikirja kirjoille. Ja mikä parasta podcastit ovat ilmaisia; voit löytää niin Suplasta kuin Spotifystä (ps. kätevä muistutus uusista osista on facebook tai instasivujen seuraaminen).
Max tassunpainalluksellaan antaa myös suosituksen kirjoille ja podcastille, sillä niitä on ollut kiva emännän kanssa yhdessä kuunnella ja lukea sängyssä ja aiomme jatkaa tätä.