Naapurikyttääjä Pepsi

 Pepsi:

Ai minäkö naapurikyttääjä?

No kuka sitä liikennelaskentaa kujallamme suorittaisi jos en minä?

Huippupäivinä voi nähdä jopa useammankin auton kirjakaapin päältä.

Ja kerronpa että sain myös näin hienon auto-vene yhdistelmän täysi-ikäisyyden kunniaksi, kun olen nyt ajokortti-iässä. 

- Pepsi

ps. Jos laittaa verhon Pepsin eteen niin se siirretään kynsillä pois, joten olemme yhdessä sopineet että verho lähtee vasta hieman kauempaa ikkunan reunasta. 

Palapeliä tehden

 Max:

Palapelit on tosi kivoja. Olen mielelläni heti auttamassa.

Tällä kertaa emäntä ei ollut vaan kovin kiltti. Se sanoi että haluaa koittaa tehdä itse palapelin ja niinpä en päässyt avustamaan emäntää kuin alussa ja lopussa. 

Se oli emännän ensimmäinen sellainen palapeli, missä ei ollut kuvaa valmiista palapelistä. Kannessa oli kuva vain vuosia aiemmasta tilanteesta ja piti kuvitella miltä nyt näyttää. Kyllä tuntui ottavan toisinaan tiukoille emännällä kuvittelu ja tekeminen. 

Mutta ihme ja kumma emäntä sai palapelin valmiiksi. Ehkä se ei olekaan sitten ihan avuton. 

- Max

Nukkekotiasuntovaunu

Vuosia vuosia sitten emäntä tilasi itselleen laatikon, jonka sisällä oli nukkekotikoon asuntovaunun aihio ja valtavasti osia, joista koota viihtyisä asuntovaunu. Emäntä teki hetken, mutta asuntovaunun tekeminen vaikutti epätoivoiselta hommalta satojen osien ja epäselvien ohjeiden parissa, ja kun tuli muuttoja, niin laatikko siirtyi mukana paikasta toiseen. 

 

 Nyt loppukesästä emäntä kaivoi laatikon esiin kaapin perukoilta ja päätti yrittää. Osapussit esiin, ohjeiden tuijottelua pyörittelyä sekä pään raapimista ja eikun tekemään. Kerrallaan pystyy tekemään ehkä 5-20 minuuttia ja sitten on odotettava huomiseen että työ kuivaa ennen jatkamista. 

Ja niin syntyi ensimmäisenä keittiö. Tämä koostui noin 30 osasta. 

Ja siitä sitten pala kerrallaan tähän pisteeseen saakka. Nyt on isot kalusteet vaunussa. Sänky, hyllykköt, pöytä ja penkit. 

 Pöytä on vielä tyhjä ja sisustusjutut puuttuvat. Verhot emäntä sai tehtyä n 4 vuotta sitten jo valmiiksi. 

 Nyt laitetaan asuntovaunu hetkeksi asuntovaunukauden päättyessä talvisäilöön vitriinikaappiin. Ajatus on talven aikana jatkaa sisustusta; kukat ulkolaatikoihin ja sisälle, laukut, mukit, ulkokalusteet.. Paljon pientä puuttuu, mutta nyt on vaikeimmat kalusteet tehtynä (toivottavasti). 

Ehkä ensi kesänä asuntovaunu pääsee tositoimiin matkailemaan. 

Ps. Viimeisen kuvan "ovikello" on "vetopyöritin" soittorasiaan, joka sijaitsee keittiön kaapin sisällä.

Ps2. Kiinnostuneille kerrottakoon että laaduntarkastajista erityisesti Pepsi on hyväksynyt tähän asti tehdyn. 

Syksyn nukkekotiaskartelua

 Pepsi ja Max:

Emäntä on tämän syksyn käynyt työtyönsä jälkeen tiistai-iltaisin nukkekotiaskartelukurssilla Saukkolassa. Se tuntui tykkäävän siitä kovasti, vaikka meillehän se tarkoitti yötä yksin kotona talonvahteina, sillä emäntä oli yötä silloin junamatkan päässä, mutta siinä ei kyllä ollut sikäli mitään uutta (me pärjätään yö kaksin ihan hyvin).

Kaiken näköistä se on kannellut pitkin syksyä kotiin ja välissä näyttänyt meille eri vaiheista kuvia. 

Lipastossa sillä meni muutama kerta, mutta meistä siitä tuli aika onnistunut emännän tekemäksi kukkaruukun kanssa.

Akvaarionkin se tekaisi.

 

Sekä työpöydän ja työtuolin. Niille pitää vain löytää nyt hyvä paikka. Emäntä puhuukin että se taitaa tehdäkin tänä vuonna joulun suursiivouksen nukkekodissa eikä meidän kodissa.

 

Emäntä ei ehtinyt tehdä töitään ihan loppuun kurssilla, joten viikonloppuna saimme auttaa viimeistelyssä. Tässä Pepsi avustaa jouluruusun askartelussa.

Pepsi: No ihan hyvä jouluruusu siitä tuli, vaikka itse sanonkin.

Tässä siis syksyn aikaansaannokset. Lipasto menee Majakkaan ja muut Pohjalaisnukkekotiin etsimään paikkaansa.

Värittämistä

 Max:

Oi kiva, otit emäntä värityskirjan esiin. Olenkin kaivannut tätä, kun Kassinenkin saa piirtää taidetta.

No niin, ruskea sopii minusta tuonne.

Hmm, vai onko se sittenkään oikea väritys.

Laitetaankin kuitenkin tuohon tassuun raitoja.

Vähän lisää, kiitos.

Emäntä, pitääkö minun hermostua. Siis tuonne ei tuohon.

Nyt sujuu paremmin. Ai kun kynä rapsuttaa kivasti.

Otsarapsuja, voisin melkein nukahtaa.

Mutta ei, työ on kesken. Sininen väri kuuluu kravattiin.

Äh, miksi emäntä jo lopetit. Eiks meidän pitänyt harrastaa yhdessä!

- Max

Palapeli unelmien kuvalla

 Pepsi ja Max:

Emäntä osti muka itselleen minipalapelin. Sata (100) palaa. No mehän se sitten koottiin kuitenkin, koska meitä kiinnosti että mikä siinä on kuvana.

Pepsi: Tässä se nyt on valmiina. Viimeisen palan laittajan voi tunnistaa varjosta.

Tässä on erinomainen kuva. Peilikuva kissasta on lähellä sitä mitä minäkin näen. Minä näen kyllä pantterin.

Max: No tämä onkin kuva minusta. Minä katson kuvaani ja siinä näkyy se mitä minäkin näen eli suuri ja vaarallinen tiikeri!

Ja nyt tämä suuri peto nappaa tuon hiiren!

- taitavat kissapedot Pepsi ja Max

Parkour orava

Pepsi ja Max:

Tirppojen ruokalaudan alla viihtyvät myös oravat. Yksi niistä harrastaa parkouria, sillä niin ketterästi se välillä hyppii vaikka minne ja säikyttelee ikkunalaudoilta päiväuniamme.

Jaahas, taas mennään.

Tällä kertaa se kipaisi katolle meneviin tikkaisiin.

Kurkkasi tasolta ja juoksi katolla lenkin. Ja sitten kauheaa vauhtia alas. 

On sillä jännä harrastus.

- Pepsi ja Max

Majakan aloitus

 Emännän pitkä nukkekotiprojekti, joka on saanut usemman kerran levätä ja miettiä on nyt edistynyt siihen pisteeseen että uskallan sen julkaista (ja kun on julkaistu te ehkä vaaditte että emäntä vie sen loppuun saakka 😂)

 

Kaikki sai aikansa joskus kolme vuotta sitten, kun emäntä astui kansalaisopiston nukkekodinrakennuskurssille, vailla mitään ajatusta mitä tekisi. Lehtiä selaillessa ja opettajankin innostuessa ideasta syntyi päätös majakan muotoisesta nukkekodista. Niinpä ensimmäisenä ostamaan 6,5mm vaneria.

Ensimmäisenä piti piirtää kaavat. Omasta päästä, sillä eihän sellaisia mistään löytynyt. Ja sitten alkaa tuottamaan vanerista osia. Onneksi Maria-opettaja auttoi ja opasti, sillä kaikesta remonttikokemuksesta huolimatta en ollut koskaan koskenut mihinkään sähköllä toimiviin isoihin laitteisiin.

Ja kyllähän hitaasti syntyi osia. Ja ikkunat ja oven paikalleen. Ei todellakaan suorat, mutta sellaiset jotka saisi listoilla suoristettua 😉

Tässä välissä voidaankin pitää puolentoista vuoden tauko tämän kertomuksen jatkamiselle. Ai ei käy? No olettepa te vaativia!

No viime syksynä Maria sai innostettua jatkamaan Majakkaa ja niinpä menin syksyksi kurssille. Ensimmäisenä tehtävänä oli saada majakan osat yhteen. Siinäpä olikin urakka, mutta kiitos Bison-liiman se lopulta onnistui.

Yllä: Ylhäältä alaspäin, kun ei vielä ole lattioita eikä kattoja.

Alla: Kun on jo välitasot paikallaan kakkoskerroksen näkymä.

Tässä postauksessa ei ole kissakuvia, sillä kumpikaan kissoista ei vielä ollut Majakan teossa avustanut (esim siveltimellä maalauksessa). Mutta seuraavassa osassa päästään jo siirtymään kotioloihin. Jotta kissoitta ei kuitenkaan aivan jäädä, niin tarkastelkaapa tarkemmin tämän kakkoskerroksen tapettikuosia; onko siinä jotain tuttua?