lauantai 31. tammikuuta 2015

Lomasen tunnelmia

Emäntä kävi siis lomasella, johon liittyi mm jo aiemmin kerrottu Kissanäyttely sekä Myrskyn & Minnan luona kyläily. Nyt palaan vielä lomasen muihin tunnelmiin ja tuliaisiin.

Yövyin lomasella ystäväni luona, mutta yhdeksi yöksi menin majataloon. Halusin ihan omaa luksusaikaa ja yksin olinkin koko majatalossa vieraana sinä yönä :-D
Yövyin Lahden ja Heinolan välissä sijaitsevassa irlantilais-suomalaisessa Chronin's majatalossa. Huone oli siisti ja rauhallinen.
Ravintolan puoli oli viihtyisä, jossa nautin makoisan aamiaisen. Huom vain minua varten laitetun!
Suosittelen tämän majatalon tunnelmaa!

Kyläilin ja kiertelin kauppoja päivisin. Siinä kului energiaa, joten välillä piti herkutellakin suklaakakulla, jossa oli pehmislisuke. Nam!
Shoppailtua tuli: Onneksi vaatteet löytyivät eri kauppojen alennusmyynneistä (Cubus, H&M, Kapphall, Kärkkäinen..). Raidalliset kissatuotteet Tigerista (suosittelen menemään nyt sinne!). Hiirimatto (oikealla vaalea kissa- ja hiirikuva) Prismasta. Oikealla Late-lammas Tangle Teezer harja Sokokselta. Kosmetiikkaa Citymarket/Kärkkäinen/Prisma kaupoista. Kengät Citymarketista. Keskellä myös elokuvalippu, Viikossa Aikuiseksi, jonka päivänäytöksessä kävin yhtenä päivänä.
Kotona oli iloinen vastaanotto. Toin kissoille paitsi ruokaa, myös keltaisen sitruunalelun, joka on samaa merkkiä kuin joissakin blogeissa nähdyt porkkanat ja omenat. Kovasti oli mieleen.
 Sitruunan lisäksi Maxia ilahdutti aCat & licat:n villamuhku.
Uusi vessakin löytyi reissusta. Pepsi ihmettelee.
Tulin henkisesti virkistyneenä kotiin. Fyysisesti nyt nukuttaa. Kyllä se shoppailu ja kiertely siellä sun täällä viekin paljon voimia. Puhumattakaan rahasta.. Mutta minä ja kissat olemme onnellisia!

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Myrskyä tapaamassa

Emäntä on lomasella ja kävi tiistaina tapaamassa Myrskyä. Myrsky on siitä merkittävä kissa että ensimmäinen blogi, jota aloin aktiivisesti seuraamaan, oli juuri Myrskyn blogi. Niinpä oli minulle merkkitapahtuma tapaamaan herra ihan livenä!
Ja miten komea kolli Myrsky olikaan! Ja niin tuttavallinen heti. Kehräsikin minulle!

Tuliaiskassistakin Myrsky tykkäsi kovasti. Minun oli ihan pakko ostaa tuollainen kassi Minnalle ja Myrskylle, kun sen kaupassa näin.
Toki paikalla oli myös talon nuorin herra 3 kk, jolla oli ihastuttavat kissasukat!
Kävimme kävelyllä ulkona ja minä pääsin taluttamaan Jaloa (paitsi kuvaa ottaessani jolloin Minna otti narusta kiinni). Oikein hieno koiraherra hänkin!
Myrskyllä oli hieno raapima-alusta, jonka Minna oli tehnyt itse pahvista. 
Selvästi kovin suosittu juttu.
Yksityiskohtana talon näteistä yksityiskohdista ulko-ovella heti vastassa ollut taulu:
Kiitos Minna ja Myrsky! Oli todella upea tavata teidät!
Myrskyn tuoman kissablogi innostuksen kunniaksi tämä on Tassulinnan 150. postaus.

maanantai 26. tammikuuta 2015

Näyttelyä ihmettelemässä

En ole koskaan käynyt kissanäyttelyssä. Kun nyt sattui niin sopivasti, että olin juuri sunnuntaina Lahdessa ja siellä oli juuri kissanäyttely, niin kävin katsomassa mikä tämä näyttelyhomma nyt sitten on.
Iso halli. Paljon kissoja ja vielä enemmän ihmisiä. Osa kissoista maukui ja seurasi liikennettä. Osa nukkui tyynen rauhallisesti. Pari blogikissaakin bongasin. Tässä Neiti Cassinen:
Ihana neiti!

Myyntipöytiä oli vaikka mitä. Kissa-aihetta tietenkin kaikki sivuten.
Taisi lähteä jotain pientä tuliaisiksi Tassulinnan kissoille ja myös itselleni :-D

Tapasin myös Haftan. Hafta pääsi loppupaneeliin saakka.
Hieno kokemus kissanäyttely! Toistekin voisi lähteä katselemaan ihania kissoja ja shoppailemaan.


lauantai 24. tammikuuta 2015

Tirppaponkaus

Max:

Kun kuulin että tulee tirppojen ponkauspäivä, niin ajattelin että minä ainakin lähden siihen mukaan.
 Niinpä sitten ponkailin tänään ulkohäkissä tirppoja.
 Kyllä niitä siellä kävi, kun emäntä vei aamulla lisää ruokaakin niille.
 Styroksiboksista oli lämmin tarkkailla. En saanut paistia, välttelivät mua.
Mitä sä siellä lasin takana häiritset mun ponkausta. Karkaa tirpatkin pian pois!
Ponkasitteko te tänään tirppoja?

torstai 22. tammikuuta 2015

Tammikuun telttailua

Tammikuun pakkaset paukkuvat. Nyt on jo kolmatta päivää -20 asteen tietämissä. Hrr.. 
Max on ihan tylsynyt, kun ei häkissä tarkene ja on talvi ja tylsää.
Pepsi lähti emännän kanssa hakemaan polttopuita. Ilman valjaita! Mutta into lopahtikin heti takaoven ulkopuolelle ja tyttö odotti malttamattomana oven takana, että emäntä saa puut koppaansa ja tulee avaamaan oven sisälle. Ei vapaa seikkailu ulkona tuonutkaan virkistystä päivään.
Mutta sitten tuli virkistys molemmille tylsistyneille kateille: saksanmaalta tuli postia. Sieltä löytyi mm teltta! Max ihastui telttaan välittömästi, jopa enemmän kuin herkkuputkiloihin.
Pepsikin tuli katsomaan, että mihin se Max asettautui.
 Ja hetken päästä Max antoi tilaa Pepsinkin käydä tutkimassa telttaa:
Sekä Pepsi että Max tuntuivat tykkäävän tammikuun telttailu mahdollisuudesta;
 tuli mukavaa retkeilyharjoitusta pakkaspäiviin.

tiistai 20. tammikuuta 2015

Matotahnaa

Tammikuisena pakkaspäivänä emäntä keksi että nyt on oiva tilaisuus talvimadotukselle. Olihan kaapissa jemmassa Mirrix tahnaa. Meillä tahna levitetään tassuille, koska suoraan suuhun työnnettynä se ei ainakaan menisi sinne minne olisi tarkoitus vaan ennemmin matoille tai ihmisten päälle.
Tassuista se nuollaan sitten pois. Max näyttää mallia työpöydän alla (kuvan yläreunassa oleva juttu on työtuolin säätövipu eikä mikään lätkimälätkä):

Ja vielä Pepsin tapaan lääkkeen nauttiminen:
Näin saatiin vuoden ensimmäinen madotus tehtyä. Ja päälle sitten hyvää sapuskaa molemmille.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Tammikuun ulkoilua

Pepsi ja Max: Me käytiin ulkona viikonloppuna valjastelemassa molempina päivinä, kun ei ollut niin kova pakkanen. Nyt näette meidän ulkoilukuvia.
Meistä oli tosi hauska olla ulkona pitkästä aikaa oikein kunnolla. Siis ehkä jopa 15 minuuttia!
Kuljettiin kiltisti vierekkäin, toisin kuin kesällä, kun nyt oli vain niin kiva päästä tutkimaan pihaa.

Max käyttää talvella mielellään ulkona Fleeceään, jonka emäntä on ommellut. Se päällä Maxikin tarkenee pihalla vähän pitempään.
Pepsillä on taas paksumpi turkki ja se tarkenee sillä. Se on ihan pantterinkarvaa.
Ulkona oli kiva haistella muiden jälkiä: tästä on ihan selvästi mennyt joku eläin. Olisiko vaikka jänis? Myyräpaisti olisi herkullinen, mutta ei näy myyriä missään lumisessa maassa.
Pepsi: Mikä ääni tuo oli?
Ai puusta vain tipahti iso kuorma alas lunta. No se on hyvä, että puut keventyvät eivätkä pätkisi enää sähköjä. Tuon alla olevan kuvan emäntä nappasi viikko sitten ja sen jälkeen tuli vielä lisääkin painoa puihin useampana päivänä lumisateen muodossa.
Mutta mihinkäs meidän kukkapenkki on kadonnut? Ei näy kuin kurjenmiekkojen pitkät huiskat tuossa Maxin takana, toisinkuin vaikka Saaripalstalla.
Pepsi: Kyllä näyttää vielä olevan polttopuita takkaan, joten ei tarvitse kärsiä vilusta.
 Max: Olipa kiva olla ulkona, mutta lähdetäänkö jo sisälle lämpimään?

lauantai 17. tammikuuta 2015

Salaisuuksia

Pepsi ja Max: 

Hupsu ja tosi höpsö blogin Nuppu ja Juju haastoivat meidät salaisuushaasteeseen. Meidän pitäisi siis paljastaa joku salaisuutemme. No ensimmäinen salaisuus on yhteinen, me tykätään ihan toisistamme, vaikka yleensä näyttelemmekin aivan muuta ihmisten silmissä; tapellaan, kinataan ja ollaan mukamas pakotettuja huonekaveruuteen.
 Me ei nukuta yhdessä, pussailla tai olla läheisiä yhdessä jos joku ihminen näkee.
Joskus ihmiset ovat vain niin ovelia ja pääsevät yllättämään... Mutta ei se niiltäkään se yllättäminen onnistu montaa kertaa vuodessa, kun me ollaan tarkkoja niiden ollessa kotona.

Max: Mun oma salaisuus on se, että käyn joskus salaa ulkohäkissä pissillä lumihangessa mökin nurkalla. Älkää kertoko tätä eteenpäin, kun ihmiset ei tykkää että lautojen päälle pissitään. Mutta enhän minä pissi laudoille vaan lumeen! Sehän on ihan eri asia eikö olekin?
 (tässä kuvassa ei nyt ole lunta, kun emäntä teki suojakelillä tänään lumityöt häkissä)

Pepsi: Minun salaisuus. Ei, en minä voi kertoa. Kuningattaren oikeudella kieltäydyn kertomasta yksityisiä salaisuuksiani.
Ai pitää kertoa vai? No tämän kerran. Minulle kävi tässä yksi päivä kerran vahinko kun hyppäsin takanani näkyvän takan päälle. Meni ponnistus arvio vähän pieleen ja en päässytkään päälle.. että olin nolona.. Pliis, älkää levitelkö eteenpäin ettei kuningattaruuttani epäillä.

Mitäs salaisuuksia teillä on? Me kuullaan niitä mielellämme eikä naureta (ainakaan pitkään).